masterpiece

Viime yönä hääpainajaiset osa 2. Tälläkin kertaa olimme menossa naimisiin pari viikkoa ennen sovittua hääpäivää (en ymmärrä miksi). Sukulaisnainen oli laittamassa kampausta eikä tuntunut sitä koskaan saavan valmiiksi. Minulla oli meikkaus varattuna jostain syystä klo 17:ksi kampaajalleni joka ei kuitenkaan ihmetyksekseni tehnyt kampausta vaan meikkasi. Pelkäsin koko ajan että myöhästyn meikkauksesta, vaikka kampausta alettiin tehdä klo 8. Tämä sukulaisnainen kuhni välillä vessassa ja välillä laittoi tyttäriensä hiuksia. Ja välillä meikkasi, vaikka ei hänen pitänyt meikkiä tehdä. Minun olisi pitänyt käydä vielä suihkussakin, oli vähän kiire aikataulu (en tiedä miksi aina mietin unissa että pitää vielä käydä suihkussa). Kaikenkaikkiaan kampauksen laitossa taisi kestää 7 tuntia ja silti se oli pinneillä hätäisesti kyhätty banaaninuttura, koska halusin hiukset kiinni, minulle ehdotettiin muutamaa "pompulaa" ja hiukset muuten vapaasti auki mutta kun pidän hiukset muutenkin auki, se ei olisi ollut juhlavaa. Kamalinta unessa oli se, että ei taaskaan ollut hääpukua. Olin unohtanut käydä viimeisessä sovituksessa hääviikolla enkä hakenut pukua. Hääpaikasta näin myös unta, se oli se johon olin muutama vuosi aikaisemmin haaveillut häitä pidettäväksi, mutta nyt ne ovat eri paikkakunnalla. Miksiköhän stressaan hääpaikasta, puvusta, kampauksesta ja meikistä aina unissani (en tietääkseni kyllä tee niin valveilla ollessani, mutta jostain syystä ne tulevat uniini), vaikka ne ovat juuri niitä asioita, jotka ovat kunnossa.

Puhutaanko tässä nyt Shellac -lakkauksesta? Samalta kuulostaisi. Mulle laitettiin väritön Shellac-lakkaus ennen kihlajaisia kun kädet oli sielläkin paljon esillä. Muutaman päivän se pysyi hyvänä, mutta kun lähdettiin sen jälkeen vaellukselle, oli kädet ihan hirvittävän näköiset ja lakka lohkeili, mutta normaalikäytössä uskoisin että olisi pysynyt hyvänä pitkään, sen pari viikkoa. Siitä myös parissa viikossa alkoi näkyä se kynnen kasvaminen. Ehdottomasti ennen häitä käyn laitatuttamassa uudelleen. Se lakan poisto tapahtui mulla ikäänkuin viilaamalla, sellaisella pienellä "jyristimellä", luulin että se olisi tapahtunut asetonilla kuten olin kuullut. Ei sillä viilauksella lähtenyt kaikki, poistin sitten loput itse kotona asetonipitoisella kynsilakanpoistoaineella, ja raaputin loput pois.

Viime yönä näin ensimmäiset painajaiset häistä, häihin aikaa reilu 2kk. Varmaan häät tuli uniin sen tuloksena, kun toissailtana väsäsin tehtävälistaa ja eilen mailasin sen sulholle, että hänkin pikkuhiljaa tajuaisi, että pelkästään se että kirkko ja hääpaikka on varattuna, ei riitä. Vaan että on paljon muutakin tehtävää. Ja halusin jakaa päänsisäistä sekavuutta ja stressiä jollekin toiselle Unessa vihkiminen oli tapahtumassa pari viikkoa ennen hääjuhlaa (ei todellisuudessa näin), enkä muistanut onko meillä jokin juhla sen kirkkovihkimisen jälkeen. Tämä vihkiminen oli tapahtumassa entisellä kotipaikkakunnallani, häät ovat oikeasti 500km päässä lähellä yhteistä kotiamme. No anyway, yritin paniikissa hääpäivänä soittaa kaasolle, että onko meillä jotain juhlaa, mitä siinä kutsussa luki kun en muistanut, hänellä oli outo vastaajaviesti puhelimessa eikä vastannut. Hääaamuna tajusin joskus klo 11 aikaan, että mulla ois ollu kampaaja klo 8 ja meikki klo 10.30 (ne ajat mitkä ne oikeastikin ovat!), meikkiin ehdin juuri (oli ex-kotipaikkakunnan meikkaaja, ei siis se mihin olen menossa) ja kun valitin meikkaajalle että en päässyt kampaajalle, hän loihti minulle ihan järkyttävän kampauksen, joka aukesi alle tunnissa. Lisäksi tajusin 2 tuntia ennen vihkimistä että eihän minulla ole vihkimiseen hääpukua, kun se oli varattu vain sinne juhlaan 2 viikon päästä. Se iski tajuntaan vasta siinä vaiheessa kun mietin, että ihanaa kun mies näkeekin minut hääpuvussani vasta alttarilla eikä jo hääkuvassa sitä ennen (kuten nyt tulee tapahtumaan). Mutta sit ei ollutkaan sitä hääpukua. Argh! Äitini yritti siinä jotain hirveää paita-hame -hirvitystä ehdottaa (ainut hyvä asia oli se että se oli turkoosi, lempivärini, mutta just 80-luvun kukallinen). Lisäksi olin jostain syystä klo 12 vielä matkalla veljeni luokse saunaan, vaikka oli meikit päällä ja tukka piikkisuora, vihkiminen oli siis klo 14. Tulevasta miehestäni ei ollut mitään tietoa missä hän mahtoi olla. Unessa kyllä puhuttiin hänestä nimellä, joten olin ilmeisesti hänen kanssa menossa naimisiin, mutta hän ei näytellyt unessa roolia. Klo 13.30 vielä seikkailin paikallisessa K-marketissa, joka tulvi häihin tulevia vieraita, setäni ihmetteli mitä tein siellä siinä kunnossa (olin ilmeisesti saunoneena ja meikit levinneenä aika kamalan näköinen) vielä siihen aikaan, yritin päästä kotikotiini 8km päähän pukemaan ja laittautumaan, vaikka tiesin että tulen myöhästymään omista häistäni! Stressasin vielä sitä, että voimmeko muuttaa yhteen vihkimisen jälkeen vai vasta hääjuhlan jälkeen (Olemme muuttamassa yhteen vasta häiden jälkeen, lisää voi lukea "kuka aikoo olla perinteinen" -ketjusta). En tainnut saada siihen vastausta. Sitten heräilinkin. Hieman stressiä pukkaa, sulho sai siitä eilen osansa kun annoin tulla lähes kaiken mikä harmitti. Ehkä kaikki huoli, stressi ja epävarmuus kaiken onnistumisesta heijastuu uniin. Eikä tuntunut yhtään levänneeltä. Sulho kertoo ettei hän muista koskaan unia mitä näkee. Musta on tosi outoa, koska mä muistan aika tarkasti unet, mitä näen.

Kerrotko tropic sitten mitä pidit juuri tuosta Body shopista? Noin vuosi sittenhän Hyvinkään Body shop vaihtoi omistajaa (liike tuli muistaakseni maahantuojan alaisuuteen, ennen oli yrittäjävetoinen), en tiedä millaisia meikkauksia siellä nykyään tehdään, joten olisin kiinnostunut. Pähkäilen sen ja kampaajani välillä... Riikka Tainiolla oli lauantaiajat varattu monen kuukauden päähän ja tietty juuri hääpäivänämmekin.

Kampaajalle varasin ajan nyt, eli n.3kk ennen hääpäivää, hyvä kun vielä oli vapaana. Vakiokampaajalleni on yleensä normiajatkin täynnä yli kuukaudeksi eteenpäin, mutta luotin siihen, että kun meillä on häät marraskuussa eli ei-sesonkiaikaan, että hänelle sopii. Suunniteltiin nyt samalla hääkampauksen tyyliä, ja varattiin värjäysajat ennen häitä ja tähän väliinkin vielä yksi kerta. Yksi stressi vähemmän Ensi viikolla sitten tarkoitus varata aika meikkiin, ellen sitten päädy siihen että kampaajani tekee sen.

Joidenkin uteluihin vastaan vain salaperäisesti, että "häät tänä vuonna ja näillä seuduilla". Niille, joita ollaan kutsumassa, olen kyllä ajoissa kertonut hääpäivän, ja lähipiirille vähän enemmänkin. Yritän mahdollisimman paljon järjestelyistä pitää meidän omana tietonamme, koska kovasti on myös erilaisten mielipiteiden tarjoajia. Osa niistä ihan hyvää tarkoittavia, kyllä mielipiteitä saa sanoa. Täytyy vain ymmärtää, että teemme lopulta kuten itse hyväksi koemme.

Kävin kaasoni kanssa ensin tutustumassa Josefiinan palveluihin. Heillä ei ollut kokoiselleni eikä näin lyhyellä varoitusajalla (silloin n.4kk häihin) pukua heti tangosta, toki olisi voinut teettämällä saada. En kuitenkaan uskaltanut siihen hommaan, joten luotimme, että Glamourista löytyy. Ja Glamouristahan se puku sitten löytyi. Ehdolle annettiin ensin muutama, itse ajattelin ensiksi jotain ihan muuta, kuten esim. olkaimellista mekkoa, mutta kun puin päälleni olkaimettoman mekon, siinä ei todellakaan tullut sellaista tunnetta kuin olin luullut, siis että se valahtaisi päältäni. Olin ajatellut myös jotain ei-valkoista juhlapukua, jota voisi käyttää myöhemminkin, mutta Glamourissa myyjä (tai ovatko he myyjiä vai asiakaspalvelijoita) vakuutti, että kerran kun saat pukeutua valkoiseen prinsessaunelmaan niin kannattaa tehdä niin Todella mukavaa ja asiantuntevaa palvelua sai Glamourissa, ja siellä annettiin myös rauha tehdä päätös. Annettiin kaason kanssa myös ihan suoraa positiivista palautetta, koska sitä on joskus tosi vaikea antaa, mutta nyt se oli helppoa kun oli niin upea palvelu siellä. Suosittelen kyllä Glamouria, toki Josefiinastakaan ei ole negatiivista sanottavaa, itselleni ei vain sieltä löytynyt. Molempiin oli myös aika varattuna, että heillä oli aikaa juuri meille, tosin Josefiinan käynti oli niin pikainen, että väliin jäi reilusti aikaa, mutta Glamourissa sopi että tulemme sinne vähän aikaisemmin.

Alunperin oli tarkoitus pitää pienenpienet häät, n.44 vierasta. Nyt vierasmäärä on nousemassa 74:n. Ensi viikolla selviää paljonko hääpaikkaan mahtuu, jotta voimme alkaa miettiä ketä voimme oikeasti kutsua. Sitten ainakin voisimme sanoa niille, joita emme voi kutsua, että paikkaan ei mahtunut enempää. Kolmisen kuukautta häihin, no ehtiihän sitä vielä stressata vierasmäärällä moneen kertaan...

Tuoksuttelugallupin voitti sulhasenkin mielestä Estee Lauderin Pleasures, joten sitä täytyy sitten häitä varten hankkia.

Pyysin hyvää ystävääni kaasoksi n.3kk ennen kosintaa Kysyin kahvipöydässä (siinä samaisessa, jossa minua kosittiin 3kk myöhemmin ) kahvin ääressä, että jos me menemme poikaystäväni kanssa naimisiin, haluaisiko hän kaasokseni. Hän oli erittäin otettu pyynnöstäni. Kun kihloihin mentiin, kerroin hänelle ensimmäisten joukossa, ilmoitin kihlauksestani että ajattelin kaasolleni heti kertoa, että kosittiin ja vastasin kyllä

"Meilläpäin" (olen kotoisin pienestä kylästä Keski-Pohjanmaalta) on tapana järjestää isot kihlajaiset. Niinpä elokuussa juhlitaan isosti (kihloista silloin pari kuukautta aikaa), paikka on varattuna ja tarjoilua varattu reilulle sadalle henkilölle. Kutsuja emme lähetä kuin kauempana asuville, sielläpäin asuvat tutut ja sukulaiset ovat saaneet kuulla juhlista luettuaan kihlailmoituksen lehdestä ja sitten kyselemällä perheeltäni. Häät meillä onkin sitten pienemmät, kaikkia ei voi kutsua keitä haluaisi, niin heitä tulee sitten kihlajaisiin. Varsinaista ohjelmaa ei kihlajaisissa ole, vieraat tulevat tietyn kellonajan jälkeen (toivottavasti ei kaikki samaan aikaan), syödään (voileipäkakkua ja salaattia) ja juodaan kakkukahvit ja samalla seurustellaan vieraiden kanssa. Samalla suvut ja tuttavat tutustuvat toisiinsa.