masterpiece

Eurooppalainen sairaanhoitokortti tuli ensimmäiseksi uudella nimellä, se odotteli jo häämatkalta tultuamme eli ei montaa päivää häiden jälkeen ehtinyt kulua kun se jo tuli. Seuraavaksi taisi tulla Stockmannin kanta-asiakaskortti ja KELA-kortti. Häistä nyt 3kk ja postit tulevat jo uudella nimellä mutta osa uudella nimellä vielä vanhaan osoitteeseen, muutin siis häiden yhteydessä. Postin edelleenlähetyspalvelu ei oikein toimi, olen saanut kämpän uudelta asukkaalta postini muuta kautta...

Voin nyt jälkeenpäin kertoa että saimme paljon kehuja häistämme alkoholittomuuteen liittyen. Eräskin vieras kommentoi, että yllättyi kuinka kivat häät voi olla ilman alkoholia. Aina kun on totuttu siihen että häissä on alkoholitarjoilu niin voi olla kiva piriste vähän erilaiset häät. Ja meistä voin sanoa että me ei olla vanhempi pariskunta eikä kaikki vieraat perheellisiä, vaan suurin osa oli meidän ikäisiä kavereita. Ja just heistä osa juhli meidän kanssa ihan loppuun asti. Vanhemmat ja perheelliset lähti aiemmin mutta nuoriso jatkoi jutellen siihen asti että me lähettiin hääyön viettoon Me taas tunnettiin vieraat niin hyvin ettei tullut mieleenkään järjestää alkoholitarjoilua. Joka tapauksessa, kukin taaplaa tyylillään ja meidän vieraat on meidän häitä kehuneet. Meillä oli hauskaa ja tunnelmaa, pöytäseurueet oli hyvin valittu ja vieraat viihty, se oli kaikista tärkeintä. Oli alkoholia tai ei, se on tärkeää että on oman tyyliset ja omia arvoja noudattavat häät.

Mäntsälän kirkossa on jumalanpalvelus joka sunnuntai klo 10 eli silloin on hyvä mahdollisuus käydä katsomassa kirkkoakin. Eri pappeihin on myös tällöin mahdollisuus tutustua saarnan ja liturgian merkeissä. Meidät vihittiin siellä, en ollut ennen vihkiharjoituksia siellä käynytkään, mutta luotin sulhasen makuun. Ja aivan upea paikka vihkimiselle, suosittelen! (Minulle tosin olisi käynyt mikä tahansa kirkko, pääasia että ollaan naimisissa )

Lainaan itseäni. Kihlajaisia vietettiin elokuussa noin sadan henkilön voimin. Vieraat suurin osa "minun puoleltani", perhetuttuja ja ystäviä vuosien varrelta, ihmisiä jotka halusivat tulla juhlistamaan kihlaustamme. Muuten meni aika lailla sillä tavalla kuin suunniteltiinkin, tosin toivoin että varsinaisen kihlajaiskutsun saaneita olisi tullut enemmän miehen puolelta, mutta monenlaisia esteitä oli sitten ilmennyt. Mutta siis suurin osa tuli heti klo 13 jälkeen, kuten oli ohjeistettu ja kihlajaiset loppuivat joskus seitsemän-kahdeksan aikaan illalla. Joku kihlajaisvieraista oletti että kutsutaan myös häihin, mutta meillä oli juuri se idea että juuri ketään kihlajaisvieraista ei kutsuttu häihin. Toivottavasti olivat kuitenkin tyytyväisiä että pääsivät edes toisiin juhliin.

Meidän häissä oli 5 mun työkaveria. Mutta ketään ei kutsuttu puhtaasti sen työkaveruuden takia. Olen ollut samassa työpaikassa 5 vuotta, parhaan ystäväni löysin työpaikalta ja hänestä tuli kaasoni. Lahjapöydän hoitajan tapasin myös töissä ja olemme olleet hyviä ystäviä jo neljä vuotta. Yksi työkavereistani on miehelleni läheistä sukua, siksi hän sai kutsun. Kaksi muutakin olen tavannut töissä ja meillä on paljon muutakin yhteistä, minkä kautta olen heidän kanssaan ystävystynyt lähemmin. Muut työkaverit ymmärsivät hyvin, miksi kutsuimme nämä tietyt, koska olen työn ulkopuolellakin tekemisissä näiden viiden kanssa. Muita töistä en olisi halunnutkaan kutsua, meillä oli pienet häät (60 vierasta), nämä olivat minun elämässäni tärkeitä ihmisiä muutenkin. Mutta en ehkä olisi tavannut heitä ilman työpaikkaani. Mielestäni se, että on sama työpaikka, ei velvoita kutsumaan ketään häihin ellei ole muutenkin tekemisissä. Esimerkiksi mieheni ei kutsunut ketään työkaveriaan. Työkaverini muistivat meitä muuten häälahjalla, ja olin siitä todella otettu.

Mulla on Kristian Saarikorven sormuspari, tarkemmin ottaen Wave III. Koostuu kahdesta ns. reunaosasta, toinen on kihlasormus ja toinen vihki, meillä ei ollut ihan varaa ostaa sitä keskimmäistä timanttiallianssia Mutta ei ole poissuljettua että joskus ostaisimme sen, mutta ehkä päädymme istuttamaan noihin reunaosiin lisää timantteja. Tällä hetkellä minulla on yksi 0.05ct W/VS timantti vihkisormuksessa. Sormukset ovat valkokultaa. Lisäyksenä vielä, että minulle tehtiin vähän leveämpi Wave III kuin normaalisti, koska en halunnut sitä keskimmäistä allianssia ja ilman sitä se tuntui vähän kapealle. Otin Saarikorpeen yhteyttä ensimmäisen kerran juhannuksen alla kosimista seuranneena päivänä, tapasimme ensimmäisen kerran sormuksen suunnittelun merkeissä seuraavalla viikolla. Kihlasormus oli valmis elokuun alussa kesälomien takia, mutta se riitti meille hyvin. Kihlajaiset olivat vasta elokuun puolessavälissä, ja halusimme sormuksen sinne. Sormuksen saamiseen asti pidin hopeasormusta. Vihkisormusta alettiin puuhailla syyskuun lopulla ja kävin sovittamassa aihiota lokakuun puolessavälissä. Tämä sovitus oli tärkeä, koska jouduttiin säätää tarkkaan sormusten kokoja, että ne eivät ole löysiä tai liian tiukkoja. Lähinnä sen takia, koska sormuksen leveyden kasvaessa myös koon kanssa joudutaan jumppaamaan (lainaan tässä Saarikorven omia sanoja). Kihlasormustani jouduttiin hieman suurentamaan, että ne olisivat samankokoiset. Jätin kihlani sinne, että se sopii varmasti vihkisormukseni kanssa hyvin yhteen (sormusten reunat siis aallonmuotoisia ja ovat toistensa vastakappaleet). Sain molemmat sormukseni postissa muutaman päivän kuluttua tästä sovituksesta, timantti oli upea ja sormusyhdistelmä juuri sellainen kuin toivoinkin. Olen todella tyytyväinen saamaani palveluun, suosittelen Kristian Saarikorpea kaikille, jotka haluavat henkilökohtaista palvelua, uniikin sormuksen ja tietää ja tavata henkilökohtaisesti, kuka sormuksen on heille tehnyt. Työn jälki oli myös erinomaista. Vaikka Fiskarsiin oli hieman matkaa, niin se oli sen arvoista. Emme tarvinneet kuin kolme käyntiä, tosin kihlasormuksenkin olisi saanut postissa, mutta halusimme sen itse hakea ja sulhaseni, nykyinen aviomieheni, pujotti sen siellä Fiskarsissa sormeeni Sormukset ovat ihan "minun näköiset ja tyyliset", en parempia olisi mistään voinut löytää!

Mulla oli mielessä tämä Silvanin sormusmallistosta, kävin kyselemässäkin hintoja Laatukorussa, mutta päädyin sitten kuitenkin siihen sormukseen mihin ensin ihastuin, eli teetin sormukset lopulta Kristian Saarikorvella.

Mun molemmissa sormuksissa lukee miehen nimi ja päivämäärä eli XXXXX XX.XX.XXXX, miehellä mun nimi ja vihkipäivämäärä siinä yhdessä sormuksessa. Kihlapäivämäärää sen ei tarvi muistaa (toivottavasti muistaa syntymäpäivänsä ) Ei haluttu sen kummempia runoja sormuksiin. Mun kihlaa ja vihkiä saa suht helposti muokattua upottamalla (siis upotuttamalla) lisää timantteja, joten siinä on sitten "krumeluureja" tarpeeksi jos niitä haluamme.

En voinut tätä ennen häitä kertoa, koska sulhanen (nyk. aviomieheni) seurasi tätä palstaa. Mutta voin todellakin kehua Terhi Honkosta, joka otti ihan mielettömän hienot kuvat! Olin ihan äimistynyt kun näin ne, että minusta sai niin hienoja kuvia. Ja niitä oli paljon! Suosittelen kyllä Terhiä, voisin mennä myöhemmin uudelleenkin. Fiilis kuvauksissa oli rento ja oli helppoa poseerata.

En nyt muista enempää kommelluksia, mutta tämä jäi mieleen: Vihkiminen oli klo 16 ja sitä ennen oli sovittu hääkuvaus klo 13.30 hääpaikalla. Kaason kanssa kurvasimme hääpaikan pihaan ja juuri siinä hetkessä kun olin ajatellut että ihana nousta autosta kun tuleva mieheni ihastellen minua katsoo, huomasin että minulla ollut vihkisormus ei ollutkaan mukana! Etsimme sitä laukusta ja joka paikasta, mutta kotelo oli tyhjä. Ei muutakuin paniikissa soittamaan veljelleni, jolla oli asuntoni avain. Annoin pari koordinaattia, mistä sormus saattaisi löytyä. Niinhän siinä kävi, että minulla oli kaksi koteloa, toinen kihla- ja toinen vihkisormuksen, ja olin ottanut sen tyhjän kotelon mukaan! Veli toi sen sormuksen kirkkoon, koska kenelläkään ei ollut aikaa tuoda sitä enää kuvaukseen, joten kuvat otimme ilman vihkisormusta. Se kyllä vähän harmittaa, mutta toisaalta naureskelimme että se oli muutenkin vähän feikkitilanne, kun pitää tavallaan hääkuvassa esittää että on vihitty ennenkuin vihkiminen on edes ollut.

Minä lauloin miehelleni "Minä sinua rakastan", Anna-Mari Kaskisen sanoin ja Lasse Heikkilän sävelin. Säestin itseäni pianolla, jotta pystyin keskittyä nuotteihin enkä voinut ajatella liikaa sanoja. Jos olisin katsonut miestäni laulaessani, olisi laulu tyssännyt lyhyeen. Neljännessä säkeistössä harjoitellessani alkoi aina hirveä kyyneltulva, mutta tositilanteessa en ajatellut sanoja sen kummemmin ja pystyin laulaa helposti loppuun asti, vaikka ajattelin etten pysty laulaa kuin 3 säkeistöä.

Veljeni lauloi meidän kummankin toivomuksesta Juha Tapion laulun Pettävällä jäällä, säesti kitaralla itseään. Itku tuli siinä vaiheessa kun lauloi "luvanneet on rakastaa he täällä toinen toistaan..."

Alussa Melartinin Prinsessa Ruusunen ja poistuessa Jari Jakoleffin Aamen (löytyy Marko Hakanpään sivuilta).

Ystäväni sanoi, että kun kirkon ovet avautuivat ja olin isäni käsipuolessa, olin aika vakava. Mutta kun näin mieheni ja hänen kävelevän minua kohti, alkoi aurinkoinen hymy paistaa kasvoillani. Ja tämän huomaa valokuvistakin, jotka tänään saimme esikatseluun.

Vastaan itse ensin aiheeseen: Halusin itse tuon vaihtoehdon 2, joka sisältää sanat "aina kuolemaan asti". Kysyin sulhaselta, kumman kysymyksenasettelun hän haluaa, hän päätyi samaan tietämättä minun mielipidettäni. Halusimme, että meiltä kysytään tahdommeko olla uskollisia ja rakastaa toisiamme hyvinä ja pahoina päivinä, ja että meille ja muille tulee selväksi, että kyse on siitä että tahdomme kuolemaan asti. Jotenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto ei MINUN mielestäni (saa olla eri mieltä) tee selväksi, että tahdomme olla loppuelämän yhdessä ja teemme kaikkemme sen eteen. Toki, ei koskaan elämässä tiedä mitä tapahtuu, mutta halusimme, että arvomme ja tahtomisemme kuuluu myös vihkikaavan kysymyksissä.

Kummat kysymykset valitsette/valitsitte vihkikaavaan? Tämä suoraan Ev.lut. kirkon Vihkitoimitus-sivulta: Minulle selvisi viime vuonna eräissä häissä, että on kaksi erilaista kysymysvaihtoehtoa. Ihmettelin, miksi heille esitetyssä kysymyksessä ei ollut tuota "aina kuolemaan asti", mutta he olivat valinneet tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Minua jäi kiinnostamaan, a ) kuinka monelle on merkitystä noilla sanavalinnoilla b ) ja perustelut sille, miksi valitaan kumpi tahansa noista. Toivoisin teiltä vastauksia, miksi päädyitte jompaankumpaan vaihtoehtoon.

Karpalokuohu tai Lehtikuohu, meille tulee tuota ensimmäistä. Täältä lisätietoja.

Alunperin sanoin kaasolleni, että hänen ei tarvitse polttareita järjestää, koska kihlauksen ja häiden välillä on vain alle 5kk eikä varmasti hän ehdi polttareita toteuttaa kun on kaikkea muutakin, missä tarvitsen kaasoa. No, tulin katumapäälle ja 2 viikkoa sitten sanoin kaasolle, että kyllä ne polttarit voisikin pitää (kun mies on jännittänyt omiaan niin mäkin mietin että josko haluaisin sittenkin omat). Alkuviikosta sain tietää että polttarit pidetään tänä viikonloppuna, koska yhteisiä sopivia viikonloppuja on enää niin vähissä. Viikon puolivälissä päiväksi tarkentui lauantai eli tämä päivä. Tiesin siis milloin odottaa jotain, ja kaaso kyllä tiedusteli että mitä haluaisin. Kerroin että jotain kivaa ja "tyttöjen juttuja". Ei siis mitään nolouksia vaan hauskanpitoa yhdessä. Lopulta tänään kaksi ystävääni tuli hakemaan iltapäivällä, minulle oli kerrottu mihin aikaan he tulevat joten tiesin odottaa. Muut odottivat paikanpäällä. Käytiin keilaamassa, sitten kaason luona kahvilla ja täytekakulla (täytekakun oli tehnyt hääkakkumme tekijä, oli hyvää) ja sen jälkeen paikalle saapui stylisti, joka teki meille erilaisia analyysejä. Itse sain valita kolmesta analyysivaihtoehdosta kaksi, eli valitsin väri- ja vartalotyyppianalyysin, kasvoanalyysistä en kokenut olevan hyötyä. Muut maksoivat itse omat analyysinsä, lähes jokainen teetti jonkun. Sitten lähdettiin syömään, syötiin pitkään ja hyvin, hyvää ruokaa, ja juteltiin myöhään. Eräs ystäväni tenttasi vaikeita kysymyksiä mm. tulevaisuudesta ja odotuksista, ja mikä miehessäni on parasta. Palasin äsken kotiin, muut olivat rouvashenkilöitä ja palasivat kotiinsa ja minuakin alkoi väsyttää. Sain polttariseurueelta jokaiselta kortin, missä oli vinkkejä avioliittoon. Ihana päivä, juuri tuollaiset polttarit halusinkin Ihania ystäviä ja hauskanpitoa.

Mun tietojen mukaan Nina Dodd ei kuvaa enää Helsingin studiolla, vaan Terhi Honkonen. Nina asuu Englannissa ja lentää sieltä Suomeen koko päivän hääkeikoille ja isompiin yrityskuvauksiin, Terhi hoitaa Helsingin studiolla muut kuvaukset.

Hän, sulhaseni, on yksinkertaisesti niin täydellisen sopiva minulle. Ja minä hänelle. Jos jonkun kanssa vänkkään asioista, niin mieluiten hänen. Ja jos jonkun kanssa vietän aikaa, niin mieluiten hänen. Olemme erilaisia, mutta juuri siksi niin sopivia, koska täydennämme sopivasti toisiamme.

Saatiin kutsut postituskuntoon Yksi stressi vähemmän, nyt voi keskittyä itse häiden suunnitteluun sekä valmisteluista ja syksystä nauttimiseen sulhon kanssa

Sininen sukkanauha

Tämä on kaikki omaa mielipidettäni miten itse haluan tehtävän, älköön kukaan ottako hernettä nenään. Olen ollut noin parissakymmenessä hääjuhlassa, vain muistaakseni kolmessa niistä on ollut alkoholitarjoilu. Itse olen kokenut oloni niissä vähän vieraaksi, alkoholitarjoilun ja viinin ruoan kanssa tarjoilun olen kokenut vähän "hienosteluksi" häissä. Itselleni vihkiminen ja ohjelma on olleet ne pääasiat häissä, ei se juomapuoli. Näin myös omissa häissämmekin tulee olemaan. Itse käytämme jonkin verran viiniä ruoan kanssa ja muutenkaan emme ole absolutisteja, mutta emme halua alkoholitarjoilua häihimme emmekä halua sitä kenenkään ostavan, vaikka mahdollisuus siihen olisi (baaria ei siis avata). Jos ryyppäämään haluaa, lähellä on siihen muita mahdollisuuksia kuin meidän hääpaikkamme. Emme koe että alkoholilla pitäisi nostattaa jotenkin häätunnelmaa, uskomme että iloinen tunnelma tulee muutenkin. Olemme kutsuneet sellaisia ihmisiä häihin, jotka ovat iloisia ilman viinaakin, itsekin olemme. Ja niille, jotka odottavat alkoholitarjoilua häissä, kerromme jo kutsujen mukana lähetettävässä infossa, että häämme ovat alkoholittomat, joten ei kenenkään tarvitse paikan päällä pettyä että ei olekaan alkoholia tarjolla. En muutenkaan ymmärrä miksi alkoholitarjoilu on niin kynnyskysymys. Itsellä ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi tarjoilla, ennenkuin omia häitä järjestäessä aloimme keskustella pitopalvelun kanssa että pitäisikö baari avata. Päädyimme siihen, että emme avaa ja pitopalvelulle se kävi oikein hyvin. Sinänsä minua ei haittaa, vaikka joku vieraista auton takakontista joisikin, omapahan on asiansa. Me emme sitä halua tarjoilla, ja tämä liittyy ennenkaikkea kristillisiin arvoihimme: emme halua ketään saattaa kiusaukseen.

Täytenä yllätyksenä, ainakin se ajankohta. Kahvipöydässä (olin leiponut täytekakun ihan muusta syystä) kysyttiin että "mennäänkö naimisiin?" Naimisiinmeno oli tosin ollut silloin tällöin puheenaiheena, mutta en osannut odottaa kosintaa pitkään aikaan, koska sulhoni oli jokin aika aiemmin sanonut ettei tänä vuonna mennä naimisiin eikä kihloihinkaan. No, mentiin kuitenkin

Nostanpa tätä ketjua.. Onko muita tänä vuonna Mäntsälässä vihittäviä? Meidät vihitään marraskuussa Mäntsälän kirkossa ja juhlimme Sälinkään kartanossa. Minulla ei ole mitään siteitä paikkakunnalle, tulevalla aviomiehelläni on, asumme kyllä lähistöllä.