masterpiece

Täysi yllätys, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei ollut mennyt montaakaan kuukautta siitä kun mies sanoi että "tänä vuonna (2011) ei mennä naimisiin, saati kihloihin". Kesäkuussa tapahtui kosinta yllättäen, ruokapöydän ääressä. Ja marraskuussa mentiin naimisiin. Eli ei ihan tuo "uhkaus" pitänyt paikkaansa Olin kuitenkin tosi iloinen että näin kävi.

Olen tottunut uuteen sukunimeeni jopa niin, että hätkähdän jos näen/kuulen vanhan sukunimeni jossain: "kuka toi on". Olen omaksunut sen hyvin identiteettiini, 30 vuotta tyttönimelläni ei tunnu enää missään, vaikka "vasta" 7kk olen käyttänyt uutta nimeäni. Kaikkien muiden on paljon vaikeampi ollut tottua sukunimeeni. Jopa mieheni kutsuu minua välillä entisellä sukunimelläni Eli vastaus: ei ole yhtään haikeaa ollut luopua entisestä sukunimestä.

Mun mielestä kaason iällä ei ole mitään väliä, kunhan on morsiamelle tärkeä ja pystyy hoitaa tehtävänsä. Mun kaaso oli 58-vuotias hyvä ystäväni, itse naimisiin mennessäni 30.

Sisääntulomarssina Prinsessa Ruusunen ja lähtiessä Jari Jakoleffin Aamen. Miehen kanssa päästiin helposti näistä yhteisymmärrykseen, vaikka olin ajatellut yhtenä vaihtoehtona Kuulan Häämarssia (ihan vain siitä syystä että se on niin kaunis ja vaikea, tiedän sen kun osaan perinteiset häämarssit soittaa pianolla). Miehellä oli pitkään soittoäänenäkin Prinsessa Ruusunen Häävalssia meillä ei ollut, koska ei haluttu tanssia, miehen ainut vaihtoehto olisi ollut Tshaikovskin Kukkaisvalssi (ja mun mielestä se oli liian nopea).

Muistimme pappiamme pienellä lahjalla häähumun laskeuduttua, ehdimme hoitaa asian vasta 5kk häiden jälkeen. Lahjoitimme papille hänen jääkiekon SM-liigan suosikkijoukkueen solmioneulan ja kalvosinnapit, ja sähköpostissa tuli kiitos lahjan mentyä perille, että osuimme lahjan valinnassa oikeaan. Laitoimme pienen kortin ja hääkuvan lahjan mukana. Pappi ei ollut meille entuudestaan tuttu, mutta hän osasi hienosti sanoittaa tarinamme ja puhua juuri meille puheessaan.

Marssin ensimmäiseen kukkakauppaan (valkkasin kylän parhaimman näköisen ja nuorekkaimman) ja siellä sitten kyseltiin että mikä on budjetti, niin miettivät sen mukaan kimpun kukat. 70-80 euroa laitoin budjetiksi, ja sen se maksoi. Vieheet oli 10-15e/kpl (sulhasen kalliimpi kuin bm:n ja isien), hiuskukat 5e/kpl. Pöytäkukkia oli n.10, ne asetelmat olivat muistaakseni 15e/kpl.

7h erittäin hyvin. Olimme koristelleet edellisenä iltana jo klo 18 mennessä ja vietin sen jälkeen pari tuntia kaukaa tulleiden vanhempien kanssa. Olimme muutenkin tehneet asiat etukäteen ja viimeiselle illalle ei jäänyt mitään erityistä, nautin yksinolosta viimeisenä neiti-iltana Aamulla heräsin pirteänä, en muista että olisin koskaan ennen jännittävää tapahtumaa nukkunut noin hyvin.

Ihanimpia hetkiä hääpäivänä: - kun näin mieheni alttarilla minua odottamassa - kun kuuntelimme kirkossa mieheni ystävän lukevan 1.korinttolaiskirjeen 13. lukua: "rakkaus on...", puristimme toisiamme kädestä ja katsoimme toisiamme silmiin, muistan aina mieheni rakkaudentäyteisen katseen - muistan lähes koko papin puheen, hän osasi "sanoittaa" hienosti tarinamme - kun veljeni lauloi Juha Tapion Pettävällä jäällä - kun kävelimme pois kirkosta, mieheni sanoi: "tämä on elämäni onnellisin päivä" - suutelusessio auton takapenkillä sen koko 15 kilometrin matkan hääpaikalle - kaasoni ja bestmanin liikuttuminen kun kiitin heitä loppuillasta Ei niin ihana, mutta ikimuistoinen muisto: - olin unohtanut vihkisormuksen kotiin, ja sitä haettiin suvun voimin, onneksi ehti kirkkoon mutta ei kuvauksiin ennen vihkimistä