glenniV

Meillä lähti eilen tilaukseen nuo pienet magneetit, jotka lähetetään tutuille STD-"kortteina". Löydettiin kiva pohja ja hintakin oli hyvä, kun sillä hinnalla sai 25 kpl. Postikorttekaan olisi tuolla määrällä saanut kaupasta, siis. hienoja kortteja. Hintaa tuli 22 €. Nyt jännätään, minkälainen on laatu. Kiva kuitenkin testata yritystä ennen kuin otetaan kutsukortit sieltä.

Kiva huomata, että hyvinkin pienissä häissä on ollut bändi soittamassa. Meille on tulossa 4-henkinen bändi ja n. 50-60 vierasta, joista osa lapsia. Itse tykkään hirmuisesti tanssia, mutta olenkin jännännyt hieman, onko meidän juhlissa tarpeeksi porukkaa bändille. Olettaen kuitenkin, että osa lähtee jo 8-9 maissa pois. Meillä juhlat loppuvat puolen yön aikoihin, joten ehkä monikin jaksaa siihen asti olla mukana.

Nyt voin minäkin liittyä Maggie-kerhoon. Tänään lähti tilaukseen Sotteron Ponette. Otettiin kuvia puku päällä ja nyt voin ihastella sitä kotonakin. Piiiitkä odotus edessä.. ei malttaisi odottaa

Mä olen kovasti miettinyt, missä kohtaa itse voin avata suuni ja kiittää, että ihmiset ovat päässeet paikalle. On monia vaihtoehtoja, mutta ehkä kuitenkin hieman pelkään "kunnon puhetta" ja tuntuisi hieman oudolta vaan kesken kaiken nousta ja sanoa, "kiva, kun tulitte ja kiitos". Tuo malja"puheen" pitäminen olisi lyhyempi ja siinä olisi selkeä lopetus, maljojen juonti. Oletteko olleet sellaisissa häissä, missä hääpari on pitänyt tervetuliaispuheen? Mitä he ovat sanoneet puheissaan? Useasti tervetulopuheessa on kuulutettu "Onnea hääparille", joten tuntuisiko se vieraista oudolta, jos sellaista "kuulutusta" ei tulisikaan. Voisihan tietysti aiemmin jo pyytää jota kuta syömisen jälkeen pitämään puheen, jossa oikein kunnolla onnitellaan meitä.

Mä olin ajatellut mun lempisuklaata, Guylian Sea Shells 65 g rasiat/pöytä. Yhdessä tuommoisessa rasiassa on 6 suklaata ja helppona vaihtoehtoja ajattelin vain laittaa pakettina pöytään, ja ehkä pieni teksti mukaan, jotta kaikki uskaltavat avata ja syödä ne. Itse en perusta niistä "otetaan kotiin ja säilytetään vuosia"-suklaista. Toinen juttu on, että haluan päästä mahdollisimman vähällä näpertämisellä.

Mun hääpuvun metsästys alkoi siten, että en kovinkaan paljon ollut suunnitellut, minkä tyyppistä pukua haen, koska olen hyvin pieni (lähinnä leveyssuunnassa, pituus normaali), vaikkakin mittasuhteiltani ok. Yleensä pukuja ei tehdä edes näin pienelle, joten oli jopa hieman ahdistavat fiilikset lähteä pukujahtiin. Olen nyt käynyt neljässä liikkeessä ja kokeillut yhteensä noin 15-20 pukua ja löysin kaksi ihanaa tapausta. Malleiltaan melko samanlaisia, ei merenneitomallisia, mutta sinne päin. Olkaimettomia molemmat, vaikka olin aivan varma ettei sellainen pysy päällä. Mutta... molemmissa on omat ongelmapisteensä. Toisessa ihanan valkeassa ja elegantissa HÄÄpuvussa on ehkä hitusen liian "uurettu" sydämenmallinen yläosa. Pukua kehuttiin kyllä päälläni (mieheni, äitini, kaupan pitäjä), mutta epäilys rintavarustukseni riittämättömyydestä pelottaa, vaikka puku ei olekaan tarkoitettu "tissi"puvuksi. Kaikki muu puvussa kolahtaa. Toinen puku on naisellisempi (olen aina halunnut näyttää naiselta), iltapukumaisempi satiinipuku ja yläosakin on "peitellympi", mutta lantiolta alapäin en ole tyytyväinen. Puku on suosittu hääpukuna ympäri maailmaa, mutta silti jotenkin puku näyttää aina epäsopusuhtaiselta/"peputtomalta" käyttäjiensä päällä. Mahdollisesti korjausten kautta puvusta saadaan upea, mutta mitä se vaatii ja onko lopputulos kuitenkaan sellainen kuin haluan... se ei ole varma. Nyt mietin kovasti asiaa myöskin siltä kantilta, että tämä valkoista pukua en pääse ikinä maailmassa käyttämään enää, mutta iltapukumaista pukua voisin kuvitella käyttäväni esim. 10 vuotishääjuhlassa tai hieman esim. jossain gaalassa (jos sellaiseen ikinä pääsen ). Pikkutytöstä lähtien sitä on kuitenkin ihailtu hääpukuja. Lihotuskuuria olen joka vuosi aloittanut, huonoin tuloksin, mutta mitä jos tällä kertaa oikeasti saisin sen 5-8 kg lisää. Eiköhän niistä jokin prosenttiosuus ilmesty myös rintoihini Tämä on ihan mahdotonta, koska sekä äitini ja mieheni tykkäävät molemmista, mutta naisellinen iltapuku oli ehkä enemmän äitini mieleen ja mieheni vaihtaa mielipidettä aina, kun minä alan epäröidä jo melkein valmista päätöstä. Huoh...

Oletteko ikinä olleet vihkitilaisuudessa, jossa morsian tai sulhanen olisi lausunut/lukenut jotain? Tai oletteko ikinä harkinneet itse olevanne äänessä runon/raamatunjakeen verran? Olen joskus löytänyt alempana olevan tekstin ja jotenkin näkisin mielessäni morsiamen lukevan tuon tekstin. Itse mietin kaikkea aina liian kirjaimellisesti, joten tuli myös ajatus, että voiko tuollaista tekstiä edes lukea, kun alussa puhutaan "uskallanko...." (kyllähän siinä alttarilla pitäisi jo uskaltaa ), vaikka lopussa sanotaankin, että "haluan uskaltaa"... ym. Mitähän vieraat ajattelisivat, kun aloittaisin, että "uskallanko luottaa ja rakastaa ym...". Hirmu vaikea selittää, mutta ehkä ymmärtänette. Näettekö muut asiassa mitään ongelmaa? "Uskallanko sanoa sen niin varmasti, Jumalan ja elämän ja kaikkien edessä, että sinut minä haluan ja sinua haluan rakastaa aina? Uskallanko luottaa siihen, että meillä on maailmoja katsottavaksi kaikkien tulevien vuosien varalle? Hyvänä päivänä on helppo rakastaa, huonona ei kestä edes itseään. Silloin tarvitsen sinut vierelleni uskomaan elämään ja toivomaan parempaa. Mutta mitä varjoista, niitä on aina siellä, missä paistaa. Tänään ja tässä lakkaan kyselemästä ja haluan uskaltaa. Sinä Pyhä, varjele tätä haurasta ja lujaa liittoamme. Älä varjele ristiriidoilta, ne kertovat, että tunnemme vahvasti vielä. Älä varjele rehellisyydeltä, vaikka se satuttaisi. Mutta varjele vieraantumasta. Varjele mykkyydeltä, jossa ei enää sanota, miten paljon tarvitaan toisiamme." Tämä on niin kaunis.. Olisiko muuten kenelläkään tietoa, mikä tämä runo on, raamatusta vai jostain muusta?

Pitkänniemen valkoinen "kartano" on mielestäni vain henkilökunnan käytössä, mutta voin olla väärässäkin. Ne ovat tuottaneet sellaisen pienen esitteen heidän "juhlatiloistaan". Kannattaa rohkeasti soittaa ja kysyä, vaikka ihan vastaanotosta. Pitkäniemen kartanosta tiedän kuitenkin sen, että siellä ei saa tanssia. Hemeralle, oletteko huomanneet sellaisen kuin Nokian veneilijöiden Ankkurin? Jos ei tykkää mökkityylistä, niin paikka ei ole oikea. Nettisivujen kuvat ovat huonot. Veneilyhenkisyys ei mielestäni edes tule kovinkaan paljon esille sisutuksessa.

Onko se oikeasti yleistäkin, että lahjoja availlaan häissä? Monissa häissä olen ollut, mutta ikinä ei olla lahjoja avattu. Jokainen, vieraat että hääpari, ovat käyneet illan mittaan hypistelemässä lahjoja, ilman, että paketteja avettaisiin tai kurkittaisiin, kuinka paljon joku on rahaa laittanut kuoriin. Itse olisin erittäin vaivautunut, jos mun pitäisi tulevissa häissäni availla kortteja ja lahjoja kaikkien edessä. Voihan sitä jälkeenpäin soittaa, että "kiitos hurjasti, että pääsitte juhliimme ja muistitte vielä niin ihanalla lahjalla, koskas muuten nähtäisiin taas!"

Tuota samaa ongelmaa pelkään minäkin, vaikka kutsuja ei tulla lähettämään vielä lähikuukausinakaan. Meille tulee noin 60 vierasta ja jos näistä esim. 10 % jää pois ja toiset 10 % lähtee kahvien jälkeen, niin me taidetaan sulhasen kanssa jorata kahdestaan bändin kanssa Onneksi kutsulistalla todellakin ovat vain ne, joiden kanssa oikeasti haluamme olla tekemisissä, niin he luultavammin esteistä huolimatta tulevat. Silti jostain mieleni syövereistä yritän koko ajan keksiä lisää kutsuttavia, jotta esim. tuo 10 % saataisiin kurottua umpeen. Juhlapaikka vetää kuitenkin enemmän kuin 60 hlöä.

Kävin tänään sovittamassa Leimulinessa Maggie Sotteron pukuja. Koitin useampaakin pukua ja sitten löytyi se mahdollinen THE Puku, mutta oi miksi.. miksi se on juuri se kallein sovittamani.... Nyt yritetään miettiä keinoja, joilla puvun hintaa voitaisiin alentaa meidän silmissä. Olisiko kotona jotain kirppismyytävää, voisinko kerätä kolehtia , "alentuisinko" myymään polttareissani jotain leipomuksia ym... ja puku, se on Ponette..