jjenni

Natte-15, oltiin kai siinä mielessä onnekkaita, että saatiin just haluamamme pitopalvelu, juhlapaikka ja kirkko, vaikka lähdettiinkin lyhyellä aikataululla häitä suunnittelemaan kaikki on kyllä tuntunut järjestyvän kuin itsestään. Nyt ollaan sen verran päästy juhlasuunnitteluissa eteenpäin, että toisen kaason ja morsiusneidon puvut on hankittuina, oma puku on hankittuna ja juhlapaikan koristelu on suht pitkälle suunniteltu ja ostettu. Kutsukorteistakin on jo puolet valmiiksi askarreltuna. Aikaisemminhan tosiaan suunnitteliin, että maksaisin omasta puvustani max. 500e. Tilasin itselleni kuitenkin 900e asusteineen päivineen maksaneen vintagepuvun. Oma äitini ja tuleva anoppi yllyttivät, mutta lupasivat myös osallistua kustannuksiin. Olen kyllä tyytyväinen valintaan, vaikka tulikin kalliimmaksi kuin aikaisemmin suunniteltiin. Meidän häihin on tulossa 150-200 vierasta, kun nyt saadaan lista viimeisteltyä ja päätettyä. Ei alunperin ajateltu myöskään, että vieraslista olisi aivan tämän kokoinen, mutta isot suvut ja paljon ystäviä, niin ei siinä muu auta. Toivottiin, että se rajautuisi 100-150 henkilöön... Ite yritetään ehkä hieman karsia listaa, mutta vanhemmat lisäilevät mieleisiä nimiään lisää. Koska he osallistuvat kustannuksiin, ei olla kauheasti raaskittu laittaa vastaan. Ja ajatuksenahan meillä on koko ajan taustalla ollut, että koska toivottavasti mennään vain kerran elämässä naimisiin, miksi sitä ei sitten tekisi niin kuin oikeasti itse haluaa. Olisi tylsää vuosien päästä harmitella, että miksi me ei sitten kutsuttu sitä Siiri-tätiäkin häihin.

Heippa syyskuun morsiot, meillekin on valikoitunut hääpäivä nyt ensi syyskuulle. Valinta ja päätös naimisiinmenosta tehtiin reippasti viime viikolla Naimisiinmenosta ollaan oltu jo pidemmän aikaa varmoja (ollaan menty kihloihin 31.12.2010), hääpäivää vaan on ollut vaikea päättää. No, nyt se on kuitenkin valikoitunut ja ollaan ehditty jo varaamaan kirkko, vihkijät, juhlapaikka, pitopalvelu sekä hääbändi. Häiden väriteema on päätetty, sekä kutsua, koristeluja ja aikataulua hahmoteltu. Molempien hääpuvut on kuitenkin vielä hankkimatta monien muiden asioiden (kuten sormusten!) rinnalla. Itse olen toiselle kaasoista jo paljastanut suuruutisen, mutta toista on vielä pyytämättä kunniatehtäväänsä. Sulhanen ei ole vielä päättänyt bestmanejään, saati sitten pyytänyt heitä toimeen. Hääkuvauksestakin ollaan kuitenkin jo ehditty käymään kädenvääntöä: ostetaanko kuvaaja juhlapaikalle koko päiväksi, vaan kirkkoon ja maisemassa otettaviin hääkuviin vai ei ollenkaan? Ja kuka sitten kuvaisi juhlissa, kaveritko? Moni teistä on tosiaan jo aloittanut järjestelyt paljon aikaisemmin ja on niissä jo paljon pidemmällä. Uskon luottavaisesti kuitenkin, että mekin saamme juhlat syyskuuhun mennessä kasaan. Eniten tällä hetkellä huolestuttaa noiden hääpukujen hankinta. Tai oikeastaan lähinnä sen oman puvun hankinta, sillä uskon, että miehelle kyllä löydetään puku. Mutta mistähän sitä itse lähtisi etsimään, varsinkin kun en haluaisi puvusta maksaa enempää kuin 500€... Täytyy ehkä tehdä vierailu Helsinkiin Lovebirdsiin...

Kihlauksesta kerrottaessa, omat vanhempani olivat osanneet asiaa odottaa ja taisivat molemmat itkeäkin onnesta. Sulhasen vanhemmat eivät itkeneet, mutta ottivat uutisen vastaan todella lämpimästi ja ihanasti: tulivat heti halailemaan ja onnittelemaan. He olivat ehkä hieman hämmästyneitä, koska eivät olleet osanneet odottaa asiaa. ) Paras reaktio on kuitenkin tullut yhdeltä yhteiseltä ystävältämme, tasan vuosi kihlauksemme jälkeen. Hän totesi katselessaan sormuksiamme, ettei uutisen kuullessaan koskaan osannut odottaa, että olemme niin tosissamme! Hänhän siis kihlauksen hetkellä onnitteli meitä ja oli iloinen asiasta, mutta ilmeisesti oli jossain syvällä sisimässään kuitenkin ajatellut, ettemme me todella ole vakiintumassa. En tiedä miksi hän sitten vuoden jälkeen ajateli erilailla! Ehkä asiaan saattoi vaikuttaa yhteenmuuttomme ja hyvin sujunut yhteiselämä saman katon alla.

Lahjalista on aina niin vaikea! Minusta tuntuu jo tässä vaiheessa, etten tiedä miten lahjatoiveet pitäisi muotoilla vai pitääkö ollenkaan, sillä en halua _vaatia_ vieraita tuomaan lahjaa! Meidän häihin on kyllä jokaikinen kutsutte tervetullut! Me haluamme paikalle ihmiset emmekä mitään muuta. Mutta se, että rahalahja olisi silti takuulla parempi ja enemmän hyödyksi, kuin jotain erikoisia esineitä tai astioita, millä ei itsellenne ole mitään käyttöä... Että tässä sitä nyt sitten pohditaan kuumeisesti mitä siihen kutsuun kuuluu kirjoittaa vai kuuluuko kirjoittaa mitään. Esim. omilla vanhemmillani kaapit pursuavan käyttämättömiä esineitä, joista ei ole kenellekään mitään hyötyä tai iloa ja syy miksei niitä voi heittää pois, on se, että ne ovat joskus häälahjaksi saatuja. Kerran tyylikkäästi mummun ja äidin kuullen haukuin olohuoneemme karsean kattovalaisimen, josta äitikin on jo monta vuotta valittanut. Haukkumisen päätteeksi paljastui, että mummu ja pappa olivat ostaneet sen vanhemmilleni häälahjaksi. Noloa, heh. Mummua tosin lähinnä onneksi nauratti.

Mä olen aina ajatellut, että morsian ei puhu häissä. Tai siis lähinnä, että jos jompikumpi hääparista puhuu, niin se on sitten sulhanen. Ja olen ajatellut homman menevän myös näin meidän häissä, sillä tiedän olevani aivan uskomaton itkupilli ja jännitän esiintymisiä aivan mielettömästi aina etukäteen. Hääpäivänä en todellakaan haluaisi jännittää puheen takia, kirkossa kaikkien huomion keskipisteenä oleminen on jo ihan tarpeeksi! Aion kiittää ihmisiä kasvotusten, se on minulle luontevampaa ja mieluisempaa. Sulhaseni kuitenkin tyylikkäästi sanoi, että jos hänen kanssaan aion naimisiin mennä, niin 100% varmuudella joudun pitämään puheen. Hän aikoo kuulemma kuitenkin pitää omansa myös ja pakottaa molempien isät puhumaan Koska hääpäivämäärää ei ole vielä sovittu (vuosikin on vielä hieman epäselvä ), niin minulla on onneksi paljon aikaa saada sulhanen ymmärtämään, että minusta ei todellakaan ole puheiden pitäjäksi hääpäivänä, kun olen varmasti muutenkin ihan paloina jännityksen takia! En edes haluaisi kovin paljoa puheita hääjuhlaan, joten tässä on tosiaan neuvoteltavaa. Meillä on hieman eri näkemykset asiasta! Mutta todella ihania ja liikuttavia puheita ja runoja täällä on nähty! Todella upeata, että jotkut pystyvät ja uskaltavat puheen pitää! Luulen, että runon lausuminen voi olla minullekin parempi ratkaisu, jos joudun jotain ääneen koko hääkansan edessä sanomaan.

Onnea!

"Olisi muuten kannattanut käydä lukemassa tää palsta ennen hääpäivää!" No täältä tosiaan saa paljon hyviä vinkkejä! Ja ennen kaikkea sen, että kaikkea ei tosiaan voi ennakoida ja, että rento asenne on se, mikä pelastaa päivän! Tärkeintähän on onneksi se avioliitto, eikä ne miljoonat pikkujutut. Itse olen ollut sellaisissa häissä vieraana, joissa vihkimisen jälkeen vieraat kerääntyivät kirkon ulkopuolelle odottamaan vastavihittyä paria. Ja parin saapuessa kirkon portaille, kukaan ei huutanut onnitteluja tai heitellyt riisiä. Kaikki seisoivat hiljaa ja vain vaihtoivat painoa jalalta toiselle. TOSI NOLOA käytöstä meiltä vierailta. Kaikki vaan tuijottamassa vastavihittyjä, heidän odottaessa onnitteluhuutoja ja riisisadetta...

Jotkut näistä häälahja -toilailuista naurattaa ja jotkut itkettää. En oikein tiedä miten reagoida. Minut itse on kutsuttu vain kerran häihin, ja lahjaksi vein hääparille muumimamma ja -pappa mukit sekä lautaset. Mielestäni ne olivat oiva lahja, joista on varmasti hyötyä ja kun kummisetäni juo aamulla kahviaan, voi hän muistella sekä hääpäiväänsä että minua. En todellakaan osannut miettiä kuinka paljon lahjan tulee maksaa, halusin vaan viedä jotain kaunista, hyödyllistä ja kivaa, vaikka olenkin opiskelija!

Meillä on molemmilla tällaiset sormukset. Ihan sileät hopeiset rinkulat. ) Ja tykkään kovasti.

Joo, meillä oli aika sama kanssa. Molemmilla on samanlaiset hopeiset sormukset n. 30 € kappale. Itse aion pitää tämän kihlasormuksen aina. Mutta me olemmekin menossa ortodoksisen tavan mukaan naimisiin ja aion hankkia sitten oikeaan käteeni sekä vihki- että kihlasormukseksi (kuten ort. on tapana) jonkun hienomman, valkokultaisen yksilön. Nykyinen kihlasormus siis jää vasempaan nimettömään jopa häiden jälkeen ja toivon mukaan saa myös kaverin. Ja sitten tietysti se oikean käden vihkisormus.

Ensimmäistä kertaa kihloissa, onnellisesti♥

Tälleen etukäteen haaveiltuna: olisi ihanaa häiden jälkeen lähteä häämatkalle, ja siellä kohteessa käydä ripustamassa lemmenlukko johonkin siltaan! Voisi valmiiksi ostaa ja kaiverruttaa lukon täällä kotisuomessa, mutta sitten ripustaa häämatkakohteeseen.

Olemme kihloissa ja häiden päivämäärää tai edes vuotta ei ole vielä päätetty, sillä tahdomme molemmat olla valmistuneet ammatiin, ennen kuin menemme naimisiin. Eli toivottavasti häitä vietetään n. viiden vuoden päästä, kun olemme 25-vuotiaita. Haluamme ensin viettää useita vuosia rauhassa keskenämme ennen kuin menemme naimisiin ja alamme perustaa perhettä. Naimisiinmenon ja perheen perustamisen käsitteet, kun kulkevat meidän suunnitelmissamme käsi kädessä.

Meillä ei häiden päivämäärää tai vuottakaan ole vielä tiedossa, mutta se on päätetty, että ortodoksiset häät pidetään. Itse olen kuitenkin luterilainen, enkä ole vielä koskaan käynyt yhdessäkään ortodoksisessa jumalanpalveluksessakaan, joten tämän viestiketjun tiedot kiinnostavat aivan hirvittävästi. Ortodoksinen kirkko ja sen tavat sinänsä ovat tuttuja, sillä olen lukiossa ollut erittäin kiinnostunut uskonnosta ja lukenut kaikki kurssit aiheesta ja käynyt kahteen otteeseen kiertämässä Helsingin kirkkoja. Eli takana on huimat kaksi vierailukertaa Uspenskissa. Ortodoksisista häistä ja hääjärjestelyistä ei kuitenkaan ole missään paljoa tietoa, ja haluan sulhaseni kanssa tehdä kaiken mahdollisimman oikealla tavalla sitten kun häiden aika koittaa. Miehenä hän ei ole kovinkaan kiinnostunut häistä eikä osaa kovinkaan kummoisesti vastailla kysymyksiini, joten olenpa sitten tullut tänne tietoa metsästämään. Ja siitä on ollut jo paljon hyötyä! Muokkaus:// Niin siis olemme kihloissa! Mutta emme ole suorittaneet kirkollista kihlausseremoniaa, vaan olemme ennemminkin luterilaisesti kihloissa. Sormuksia pidetään vasemmassa kädessä jne. Tuo sormus asiakin mietityttää aika paljon! Että miten niitä tulee sitten vihkimisen jälkeen käyttämään? Vihki- ja kihlasormus vasemmassa nimettömässsä ja oikeassa nimettömässä vihkisormus ortodoksisen tavan mukaan. Eli kolme sormusta? 0.o No, onneksi emme tosiaan ole vielä menossa naimisiin, joten on aikaa miettiä mikä on meidän tapamme.

"Tuntuu vaan siltä että nykypäivänä mennään niin helposti kihloihin, todella nuoretkin." Minä olen mennyt kihloihin 19-vuotiaana (olen nyt huimasi kaksikymppinen) ja kihloihin meneminen tarkoittaa minulle todellakin lupausta avioliitosta. Hääpäivää tai vuotta ei ole vielä päätetty, koska naimisiinmenolla ei ole kiire. (Aiomme molemmat ensin valmistua ammattiin yms.) Mutta se ei tarkoita, etteikö kihlauksemme olisi totinen tosi. Kihloihin meneminen oli helppoa, sillä rakastan poikaystävääni. ps. sitäpaitsi, jos kihloihin meneminen alkaa tuntua työläältä, luultavasti ei edes kannata. Ja olen siinäkin mielessä perinteisen kihlautumisen kannattaja, että morsiamen ei kuulu suunnitella kosintaa yhdessä sulhasen kanssa. Kosinta on sulhasen päätös ja siihen myöntyminen tai kieltäytyminen morsiamen asia.