Ruska*

Juuri näin. Meillä vuosi sitten, kun keksin tämän tehtävän, oli ehdottoman tärkeää että kaikille tiedotettiin salatehtävistä. Ja siitä, ettei ketään ole tarkoitus nolata, vaan se suorittaa tehtävän, ken tahtoo. Se poistaa hiukan jännitteitä, kun tietää, ettei joudu yksin pöllöilemään. Ja tehtävän sai suorittaa joko julkisesti tai salaa muiden näkemättä. Itse olen ehkä kieroutunut huumorintajultani, mutta mua nauratti jo kaksi kuukautta etukäteen, kun kuvittelin vieraat tekemään näitä tehtäviä. Itse kyllä kehtaisin, mun mielestä nää oli hauskoja, ja samaa mieltä olivat vieraatkin, ainakin väittivät niin. Mutta siinä se juju piileekin, niin kuin joku aiemmin sanoikin, että vaatii aika paljon omien vieraiden tuntemusta, että ohjelmanumero sujuu. Kaikille porukoille tämä ei vaan sovi.

Kiva kuulla, että saitte onnistuneet pirskeet tämän leikin avulla Hyviä tehtäviä!

Häämatkaa varten kertyi todella mukava summa noin sadalta aikuisvieraalta. Ihan erikseen toivottiin kirjekuoria, eikä kukaan tuonutkaan mitään muuta. MUTTA. Olosuhteiden pakosta häämatka peruttiin ja rahat tuhottiin. Mä luulen, ettei meidän häävieraat kuitenkaan suutu. Ostettiin talo (joo, pankkikin vähän auttoi)

En keksi mitään muuta, kuin että olisin varannut ALKOHOLITONTA OLUTTA. Sitä kyseli useampikin autoileva juhlavieras, ja ai että otti päähän kun ei oltu hoksattu sellaista ostaa, kun itse sitä ei koskaan käytä. Toisaalta, meillä oli seitsemän sortin limonadit ja kivennäisvedet ja mehut hollilla, että kaikkia nyt vaan ei voi miellyttää. Eli joo, pikkuseikka, mutta vinkiksi tuleville morsioille. Muutoin meidän päivä oli aivan ihana, säästäkin huolimatta (vettä tuli kun Esterin sieltä syyskuun ekana päivänä). Pari vierastakin olis voinu vielä kutsua, kun eihän tuo 120 riittänyt mihinkään

Meillä kyllä ihan tiedotettiin julkisesti (niin SM kuin tehtäväohjeet pöydissäkin) että kaikille aikuisille löytyy salatehtävät. Eli koko juhlakansa tiesi, että pöllöilyä on luvassa. Eli koko jutun hauskuus oli meidän tapauksessa se, että odottamattomalla hetkellä joku suoritti tehtävänsä. Kaikki kyllä heti suurimmaksi osaksi arvasivat, että jos jotain odottamatonta tapahtui, oli kyseessä salatehtävä. Siitäkin huolimatta koko porukalla oli hauskaa, kun tehtäviä suoritettin. Mun mielestä oli ehkä parempi, että kaikki tiesivät näistä tehtävistä etukäteen, niin se hieman madalsi kynnystä suorittaa niitä. Näkisin, että jos meidän tehtävät olisivat olleet salassa, ne olisivat tarkoin harkiten jaettava sellaisille tyypeille, jotka eivät oudoksu itsensä ns. "munaamista" julkisesti. Meidän ohjeissa nimenomaan korostettiin, että salatehtävät ovat täysin vapaaehtoisia, eikä ketään ole tarkoitus saattaa naurunalaiseksi. Eli jos jostakin tuntui, ettei halunnut tehdä, niin ei tehnyt. Positiivista oli tietenkin se, että ihmiset ottivat tehtävähaasteen kuitenkin sen verran tosissaan, etteivät paljastaneet niitä ennakkoon vierustovereille, vaan suorittivat tehtävänsä ja sitten vasta paljastivat. Tehtävänannossa myös kerrottiin, että "kun tehtävä on suoritettu, siitä voi halutessaan kertoa muulle juhlakansalle". Jos tämä vastaus helpotti, niin hyvä. Sain itse asiassa tämän ohjelmaidean niinkin pienestä kuin BB-talon salatehtävistä toissa syksynä. Aloin soveltamaan tätä omiin juhliimme. Alunperin oli takoitus toteuttaa tämä tehtävä oikeastikin salaa, mutta sadalle vieraalle lienee tuiki mahdotonta selvittää tehtävät henk. koht. ilman, että kukaan muu tietää. Varsinkin, kun tämä päädyttiin toteuttamaan vielä siten, että tämä on ns. PÄÄOHJELMANUMERO. Ja jos jota kuta mietityttää, niin tämä ei oikeastaan vie juhlista sekuntiakaan aikaa, jos ei halua. Kenenkään ei ole pakko keskittyä seuraamaan yhtään mitään tehtävää, vaan ihmiset saavat seurustella todellakin vapautuneesti. On vain tehtävänsuorittajasta kiinni, kuinka julkisesti haluaa tehtävänsä suorittaa, kuka missäkin tilanteessa, eli vaikka terassilla tupakoidessa tai muun kansan seistessä ruokajonossa. Itse ehdin juhlien aikana keskittyä todellakin vieraiden kanssa seurusteluun, mieheni samaten. Muutama toteutti tehtävänsä siten, että koko juhlakansa oli keskittynyt esim. katsomaan häävalssia tai tervetuliaispuhetta - kaason kengän varastaminen tapahtui tervetuliaispuheen aikana ja kaikki todellakin huomasivat Eli hatunnosto tehtävän suorittajalle, se oli hauskaa.

Muistuttelen vielä, että meillä ei ollut nimikoituja paikkoja, eli tehtävät jaettiin ihan sokkona. Oli vain määrätyt 16 hengen pöytäseurueet, ja lapsien paikat oli vain nimikoituina (heille lahjaksi mukavat puuhapussukat ja namuja). Tosiaan, mä alkuun mietin paljolti noita tehtäviä myös pihalle suoritettavaksi, esim: -Kerää anopille kukkakimppu, kerää kaasolle kukkakimppu yms. , mutta sitten lykättiin häitä syksymmälle ja onneksemme jätettiin kaikki ulkopuuhat pois, koska hääpäivämme oli todella kylmä ja sateinen. Joten, kyllä meilläkin oli muutama sama tehtävä siellä jaettuna, eikä se haitannut ollenkaan. Muutama tuli taas mieleen: -Piirrä kuva hääparista ja anna se heille. -Kirjoita runo hääparille. -Kirjoita kiitoskirje juhlapalvelulle. -Järjestä lapsille ja lapsenmielisille hippaleikki. -Tanssita lapsia. -Kehu morsiamen isän puhetta vuolaasti niin, että hän kuulee. -Pyydä jompi kumpi anopeista mukaasi vessaan. -Esittele itsesi häälehden toimittajana jollekin tuntemattomalle häävieraalle... -Syö naapurin lautaselta. -Juo naapurin ruokajuomat. -Kerää ämpärillinen juomaa ja tarjoile sitä juhlaväelle. -Polkaise kovaa kakunleikkauksen aikana. -Nouse häävalssin ajaksi tuolille seisomaan. -Pyöri oman tuolisi ympäri 10 kertaa.

Kiitos kehuista Ja kyllä, ensin ajattelin etten paljasta tätä ideaa koskaan kellekään, mutta on aika hyödytöntä, koska sata ihmistä oli todistamassa tätä. Joten kopioikaa, olkaa hyvät, nyt saa käyttää Kertoilkaahan ihmeessä kuinka vieraat suhtautuivat tehtäviinsä, olisi mukava kuulla. Tärkeintä oli, että seremoniamestari kuulutti tästä "ohjelmanumerosta" heti tervetuliaispuheen yhteydessä, jolloinka vieraat uskaltautuivat kurkistamaan omiin purkkeihinsa. Ohjeet löytyivät myös joka pöydästä, jossa sai kerrata ohjeet huolellisesti. Näin varmistettiin heti alkuunsa, ettei kukaan ehdi kertomaan muille, minkä paperilapun purkistaan löysikään (vaikka osa sen kuitenkin uteliaisuuttaan ehti tehdäkin, mutta se ei ollut tärkeintä, vaan se, että kaikilla tuntui olevan kova kiihko suorittaa tehtävänsä otollisella hetkellä). Joku tuossa kirjoitteli, että aika paljon ohjelmaa näistä salatehtävistä, ehkä liikaakin, mutta ei. Vaikka vajaat sata ihmistä suorittivat tehtäviään, niin osa heistä tekivät sen salaa, osan tehtävä oli sekunnin juttu, osa suoritteli samaan aikaan. Eli toisaalta vieraiden oli aika vaikea havainnoida tehtävien suorituksia, sillä ne saattoi tapahtua missä vaan. Uskaliaimmat (n. 15 kpl) toteuttivat tehtävänsä siten, kun olin toivonutkin, eli julkisesti ja erittäin näyttävästi, siten, että suurin osa vieraista näki suorituksen. Voiton napannut salatehtävän suorittaja jopa esitti seremoniamestarin kanssa uusintatangon yleisön pyynnöstä, kun tulokset olivat julistettu Muoks. Tuolla lukikin, että muutakin ohjelmaa olisi luvassa salatehtävien lisäksi, joten joo, munkin mielestä on kannattavampaa jättää silloin salatehtävät vain muutaman vieraan kontolle. Meillä tämä oli ns. pääohjelmanumero aarteenetsinnän lisäksi, joten vieraat itse oikeastaan pitivät huolen siitä, että hyvät bileet saatiin aikaiseksi. Ilo oli lukea tekstiviestejä pari päivää häiden jälkeen, kun muutama kiitteli vielä unohtumattomista pirskeistä.

Nyt saatan paljastaa meidän salatehtävätemput, kun häistä on yli puoli vuotta aikaa. Meidän n. 100 aikuisesta vieraasta salatehtävän oli suorittanut 78 henkilöä (lappujen määrän perusteella). Saimme runsaasti kiitosta muutoinkin hääohjelmasta, juurikin siitä, että se oli ennennäkemätöntä, ehdollista ja hulvattoman hauskaa! Parhaimmistoa: -Salatehtävästä parhaiten suoriutunut palkittiin kakkulahjakortilla. Paras suoritus nähtiin, kun eräs miespuolinen henkilö sai tehtäväkseen viedä seremoniamestari tanssimaan. Tuloksena syntyi kahden miehen tulinen tango, joka oli vailla vertaansa - Mummoni mies (84-vuotias) konttasi kesken ruokailun pöydän alle kertomatta muille mitään. Kukaan ei ensin edes huomannut, että papparainen katosi, ennen kuin huuteli apua kun ei enään päässytkään pöydän alta pois - Letkajenkkajono oli koko hääjoukolle äärimmäisen miellyttävä kokemus. Salatehtävän suorittaja sai maaniteltua bändin vetäjän soittamaan letkistä, ja näin saatiin jono aikaiseksi, yli puolet vieraista osallistui ja loput tallensivat tapahtuneen kameroille - Enoni varasti kaasolta kengän kesken tervetuliaispuheen. Sanoi vaan kaasolle, että olet juossut aivan liikaa, vien sulta kengän niin et pääse liikkumaan. Suoritus oli oikeinkin näkyvä ja kaason ilme unohtumaton (Muistutan, ettei kukaan muu tiennyt salatehtävien sisällöstä kuin morsiuspari itse). - Mieheni veli tavoitteli urhoollisesti morsiuskimppuja 20 naimattoman neitokaisen seassa - Dramatiikkaakin hieman saatiin aikaiseksi, kun morsiuskimpun napanneelta neidiltä varastettiin kimppu salatehtävän sanelemana. Aiheutti alkuun himan närkästystä, mutta juju olikin, että salatehtävän sai paljastaa heti kun tehtävä oli suoritettu, joten loppu hyvin, kaikki hyvin, naiset saattoivat sopia ja nauraa keskenään. Eli salatehtävät olivat jymymenestys. Mä mieluusti kopsaisin tänne sen meidän tehtävälistan, mutta valitettavasti kaikki hähin liittyvä materiaali on enää muistoissa vain. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Juuri parturista tulleena (häistä vajaa 2 viikkoa), voin vaan todeta että tätä hetkeä odotin yli puoli vuotta! En koskaan ole pitkästä tukasta perustanut mutta hääkampauksen vuoksi pidättäydyin leikkaamasta (ja kyllä tuotti vaikeuksia). Että en nyt tätä rouvatukaksi ihan lähtis nimittelemään, vaan ihan omaa tyyliä edustan Vaikka jos joku tämän rouvatukkana haluaa nähdä, niin olkoon. Kyllä se varmaan on omituista nähdä mut lyhyellä tukalla kun on pitkään tuijotellut mun epämääräistä ponnarintynkää tuolla niskassa

Mä toivon, että tuleva ohjelma/leikki omissa häissämme on toimiva. Meillä vieraat hoitavat viihdyttämisen omalla tahdillaan, mutta ohjelma ei vaadi kenenkään sitoutumista, keskittymistä tai seuraamista, ja ohjelman pystyy toteuttamaan missä vaiheessa juhlaa tahansa. Palkintojen avulla pyrimme houkuttelemaan ihmiset liikkeelle ja suorittamaan heille annettuja erikoistehtäviä Toinen ohjelmanumero ei myöskään vaadi hirvittävästi vieralta panostusta, mutta jos mielii palkinnoille, on oltava erityisen nopea! Kyseessä siis aarteenetsintä/tietovisa/makutesti, jonka voi voittaa tiedolla, taidolla, ja nopeudella. Kerron kokemuksiani ehkäpä tämän viikon jälkeen.

Mulle ilmaantui meikkaaja vähän arvaamatta, mutta saatiin ajaksi sovittua klo 8.00 (mun piti ensin meikata itse mutta käy se näinkin). Mulle tehdään ihan vaan kunnon pohjustus, en oikein haluaisi kovinkaan erikoista meikkiä, kun en muutenkaan käytä. Ripsienpidennykset tehdään ennen hääpäivää, joten se antaa jo mukavasti ilmettä. Kampaajalle virallinen aika on klo 9.00, mutta saan mennä aiemminkin ja aloitellaan heti kun pystyy. Kampaukseen on varattu aikaa 1,5 tuntia, saas nyt nähdä, tiistaina kokeillaan että onnistuuko siinä ajassa. Kaaso on mun jälkeen jonossa, ja hän kihartaa itse hiuksensa eikä hänen kampaukseen nyt kovin kummosia kikkoja tarvita. Hänelläkin on se 1,5 tuntia varattu aikaa, mut kampaaja epäili että hänelle riittää vähempikin aika jos mun kampaus venähtää. Mullakin on melko yksinkertainen kampaus ja oma hius puolipitkää, mutta lisäkkeitä olis tarkoitus käyttää, näemme tiistaina tarvitaanko. Muutoin olisi laukattava kuvaukseen puolilta päivin, ja siunaus alkaa klo 15. Että eiköhän kaikki ehditä ihan hyvin.

Mun päikystä löytyy kuva sellaiseen. Meillä on sellainen n. 35cmx25x25cm (KLP) kannellinen nahkaboksi, jonka kanteen askartelimme pitkän luukun (korttikuoret aikas pitkulaisia). Laatikossa ei ole lukkoa, mutta kun koristelimme sen teemaan liittyvillä hörselöillä, ja nyt ei sitä saa enää auki (paitsi kärsivällinen ihminen...). Kyljessä on kuva ja teksti "Kypros 2013" (koska laatikon sisältö on tarkoitettu käytettäväksi kyseiseen maahan).

Mulla on sormuksessa maistraattipäivämäärä. Siunaus tuntuu aika toisarvoiselta (minulle) itse virallisen vihkimisen rinnalla. Mies diggailee noita kirkonmenoja enempi, mutta on siitä kanssani samaa mieltä, että vihkipäivä on mikä onkin. Ps. Kihloissa on kosimispäivämäärä - sormukset haettiin vasta seuraavana päivänä.

Mun kukkapuskan hinta-arvio alkoi oksettamaan niin paljon, että olis tehnyt mieli peruuttaa, mutta kun sattuu olemaan kylän ainoa fiksu kukkakauppias, niin olkoon... Mulle siis tulee jotain helvetin hortensioita (eli siis kahta eri kukkaa joiden nimiä en tiedä/muista/halua tietää, toinen kukka näytti erehdyttävästi ruusulta) ja sulhaselle viehe. Mun kimpusta tehdään PIENI pisaranmallinen, oranssin eri sävyistä, tehosteena mustaa jotain hiivatin paperinarua - ja koko pirun komeus arvioitiin 130€:n hintaiseksi. Viehe 10€ siihen päälle. Ja kehtasi eukko vielä kysyä että tehdäänkö heittokimppua...? No juu, ei taatusti tehdä. Ja todella toivon, että eukko oli vielä puoliunessa kun aamutuimaan marssin liikkeeseen, että höpisi vahingossa omiaan ja että kimppu onkin oikeasti parin viikon päästä satasen halvempi...

Voi että. Mä haluaisin niin mun omille lapsilleni suoda jonkun kunniaroolin juhlapäivänämme, mutten keksi mitään, mikä se voisi olla. Meidäthän vihitään maistraatissa kolmen todistajan läsnäollessa eivätkä lapsemme ole siellä mukana. Seuraavan päivän siunaukseen haluaisin pojat siis jotenkin näkyville, mutta pahoin pelkään, ettei nuo meidän 3-vuotiaat elohopeat oikein vielä käsitä sellaista kunniaa. Jos jolla kulla välähtää, niin kertokaa. Astelemme alttarille yhdessä, eikä kaasokaan siis seiso edessä, ottaa vain kimppuni ja menee istumaan, sillä bm puuttuu toiselta puolelta, siksi näin. Pojat eivät oikein malta seistä koko siunausta paikoillaan, joten istukoot vanhempieni kanssa penkillä. Sormuksia emme vaihda kirkossa. Ehkäpä saippuakuplien jakaminen siunauksen jälkeen olisi simppeli homma...? Pojat pääsisivät osallistumaan.