Pari kyyneltä tuli "tahtomisten" jälkeisen yhteislaulun ("Kun on toisessa kädessä Jumala ja toisessa olet sinä...") aikana. Onneksi kaaso oli valppaana nenäliinan kanssa, olin etukäteen jännitellyt, että mitä jos tulee isokin itku ja sotken naamani (en ole tottunut olemaan meikattuna). Onneks näin ei käynyt. ;> Olin kyllä ajatellut, että herkkänä ihmisenä itkeskelisin enemmänkin, mutta jotenkin olin niin ilo-mielellä koko päivän, hymyilin melkeen että suu ratkesi, niin ei oikeen itkettänyt. Mies sanoi, että hänen piti kirkossa pinnistellä, jotta pysyi kasassa. Tämän huomaa ehkä vihkitilaisuuden kuvista - miehellä kaikissa kuvissa sama ilme. <3