Roslin

Nukuin kuin tukki, kun paasin sankyyn. Olin jannittanyt ja pyoritellyt haaasioita mielessani joka ilta ja yo haaviikolla sangyssa pyorien, niin siina vaiheessa kai aivoni totesivat, etta nyt ei ole enaa mitaan tehtavissa muuta kuin nauttia seuraavasta paivasta Ja olin toki erittain vasynyt koko viikon kiireiden ja huonosti nukuttujen unien takia. Ja tulihan sita valvottuakin hieman myohempaan edellisena iltana kuin oli tarkoitus, koska emme malttaneet menna ajoissa hotellille, kun suuri joukko ystaviamme oli tullut Briteista Suomeen kotikaupunkiini sina paivana!

Suurin osa meni haamatkaan, kuten sita varten myos rahalahjatoiveen esitimme. Viela jai hieman yli, ja sille ei ole viela paatetty kayttotarkoitusta, mutta uuden imurin ja uuden sohvapoydan tarvitsisimme, joten..

^Samoin

Juuri nain!

Ei tunnu, silla en hossottanyt mitenkaan overisti, enka suhtautunut haajarjestelyihin kuolemanvakavasti

Hymyilin ja samalla pidattelin onnen kyyneleita, joten saattaa olla, etta naamani naytti valilla hieman omituiselta- taisi siis tosiaan olla ihan hyva veto, etta huntu oli kasvojen edessa saaton ajan Oli niin koskettavaa ja onnellista nahda kaikki ne ihmiset yhdessa samaan aikaan, vain meidan kahden takia. Ja tietysti sulhon ilme, kun han naki minut ensi kertaa haapuvussani

Voin todella suositella meidan bandiamme, turkulaista Heavenly Groovia! Viisihenkinen bandi, kaksi solistia (mies ja nainen). Tosi modernia ja tanssittavaa musaa, ja etenkin naislaulaja on aivan super! Pieni nainen, iso aani. Tosin soittivat vain 2 x 50 minuuttia, mutta meidan juhla-aikaamme tuo oli kylla juuri passeli. Kai he pidemmankin keikan heittavat, jos pyytaa ja tottakai varmasti maksaa hieman enemman sitten.

Mina puuteroin kasvoni kaason kivipuuterilla (kaytamme samaa savya) muistaakseni kerran tai ehka kaksi haapaivan aikana. Ostin itse ennen haita uuden huulipunan (itse asiassa kaksi, kun muutin mieleni...40 euroa, hups!), ja meikkaajalta sain omaksi siihen sopivan rajauskynan. Huulipunaa tosiaan lisailin vahan useammin.

Minulla oli Rainbow Clubin Else Proseccot (6.25cm korko), ja vaikka en juurikaan niita sisaanajanut, ei rakkoja syntynyt. Minun vasenjalkani on hieman oikeaa isompi, ja varpaat oli hieman puuduksissa, mutta hyvin jaksoin samoilla kengilla koko paivan, ja tanssiakin pari tuntia lahes putkeen loppuillasta.

Minusta tama ei ole mikaan valttamattomyys Siita olen ihan samaa mielta, etta on harvinaisen epakohteliasta odotuttaa vieraita taysin tyhjanpantteina. Mitaan erityista ohjelmaa ei kuitenkaan mielestani valttamatta tarvita, mutta tama riippuu siita kuinka pitkaan haaparia odotetaan. Me emme menneet studiokuvaan, vaan otimme kuvia Turun linnan puistossa (meidat siis vihittiin samaisessa linnassa), ja siita sitten melko pian siirryimme juhlapaikalle. Eli saavuimme sinne ehka 45-60 minuuttia vieraiden jalkeen, en tieda tarkalleen, mutta yli tuntia ei ainakaan mennyt. Silla valin ihmiset saivat seka (mietoa) holillista etta holitonta boolia, ja nauttia kauniista kesapaivasta ihanassa puutarhassa jutellen ja juomaa siemaillen. Omankin kokemukseni mukaan vieraana ollessani valittomasti paikalle saavuttaessa alkava juomatarjoilu poistaa sen odottelun tunteen oikein hyvin. Eli oma ohjeeni on trajota vieraille jotakin heti juhlapaikalle tultaessa. Onnittelumaljan voi sitten nostaa vasta kun haapari saapuu

Minulla kylla jannitys nousi pikkuhiljaa valmistautuessa! Juuri ennen vihkimista jannitys oli huipussaan, mutta siita se sitten tasaantui, kun paasin kaytavaa pitkin miehen viereen seisomaan, ja taman kadesta kiinni pitamaan Mutta kuten kirahvi tuolla jo sanoi, kannattaa ottaa jo edellisena iltana se ajatus ja asenne, etta kun haapaiva koittaa, siina vaiheessa ei kannata eika voi enaa muuta kuin rauhoittua keskittymaan kasilla olevaan asiaan. Itse annoin puhelimen muille, keskityin aamun ja aamupaivan valmistautumiseen, ja sitten olikin aika menna naimisiin

Saimme yhden isomman kukan, en edes muista mika se oli.. Ihan kaunis ele, mutta me emme asu haapaikkakunnalla, eika meilla ollut oikein mahdollisuutta vieda sita hotelliinkaan, joten isamme vei sen kotiinsa.

Ei, mutta vihkipaikalle kyllakin!

Minua vahan masentaa. Oli niiin onnistunut, onnellinen, ihana ja valoisa haapaiva, ja sen peraan aivan ihana haamatka, etta kylla se nyt vaan vahan masistelee palata takaisin arkeen... Tuntuu haikealta, etta haat ovat ohi, ja haamatkakin. Toisaalta jai kylla aivan mielettomat muistot, ja vielakin kyyneleet herkassa kun paivaa miettii. En ole koskaan ollut mikaan prinsessatytto, enka haaveillut haapaivasta pikkutyttona. Nautin silti haiden suunnittelusta ja jarkkailysta. Olin mielestani rento ja iloinen morsian, en ottanut turhaa stressia mistaan (vaikka toki haaviikolla vahan stressasikin, mutta se tapahtunee useimmille). Silti olin niin superonnellinen haapaivana, tietysti koska sain elamani miehen ihan virallisesti, mutta nautin myos ihan suunnattomasti morsiamena olosta, silla tunsin itseni puvussani ja koko kokonaisuudessani kauniiksi ja oli ihanaa juhlistaa meidan kahden rakkautta niin hienolla tavalla kaikkien rakkaidemme kanssa. Haapaiva menee niin nopeasti, etta muistakaa tulevat morsiot nauttia siita taysin siemauksin! Alkaa antako minkaan pikku juttujen pilata fiilistanne. Ja fiilistelkaa ja nauttikaa myos siita ainutlaatuisesta haiden alusajasta (taman ei tarvitse tarkoittaa jatkuvaa hossotysta ja haahysteriaa). T. No longer a bride, just someone's wife ( ) -Monica Geller, Friends

Meilla ei varsinaisessa kutsussa ollut mitaan mainintaa lahjoista, vaan nettisivuillamme, jossa kaikki muukin info oli. Sinne kirjoitimme tiedot tavaratalon lahjalistastamme, seka etta olemme myos lahdossa haamatkalle, ja otamme matkakassaavustuksia mielellamme vastaan. Emme kuitenkaan laittaneet tilinumeroa. Saimme monta lahjaa lahjalistalta, seka n. 2000 euroa rahana! Todella anteliasta porukkaa!

Ei, koska pidin oman nimeni

Meille jaa muistoksi ainakin nama: - Save-the-date-kortteja muutama seka leimasin, jolla ne tehtiin - Kutsu enganniksi ja kutsu suomeksi - Hiuskoristeeni ja muut korut - Huntu - Minun alsuvaatteeni (tulee varmasti kaytettya viela uudestaankin) - Sukkanauha, jonka kaaso oli minulle hommannut, ja jota ei kuitenkaan heitetty - Haakenkani ehka (ne oli tarkoitus itse asiassa varjayttaa, mutta menivat aika likaiseksi ja korot karsivat hieman myos...) - Vierailta ja myos joiltain muilta ihmisilta saaut onnittelukortit - Miehen puku, solmio ja kengat jaavat toki miehelle kayttoon - Paikkakorttimme - vaaleanpunainen tekonahkapiiska, jonka kaaso oli jattanyt haayohuoneeseemme yllatykseksi

Me myoskin tosiaan sanoimme omat valamme. Opettelimme ne ulkoa, mutta itse kirjoitin omani parille minilapulle varmuuden vuoksi, koska pelkasin tosipaikan tullen unohtavani mita piti sanoa. Aloitin sanomaan valaa ulkomuistista, mutta jossain vaiheessa aloin lukea suoraa paperista, ja se kylla helpotti jotenkin heti aanen varinaan ja rauhoitti. Toki silti katsoin myos sulhasta lauseiden valissa. Sulho sanoi omansa ulkomuistista, mutta hanenkin olisi jalkikateen ajateltuna kannattanut, koska han sanoi unohtaneensa yhden kohdan. Sen lisaksi paperin kadessa pitaminen estaa hermostuneen elehtimisen kasilla. Toki taman voi valttaa myos pitamalla puolison kasista kiinni Olen erittain tyytyvaionen, etta sanoimme omat valat, ja suosittelen sita kylla, jos vain suinkin on halua. Se on ehdottomasti pienen lisajannityksen arvoista Meilla muuten oli siis siviilivihkiminen.

Minuakin jai harmittamaan, etta aika moni ei tuonut korttia, eika muistaneet mitenkaan. Siis nimenomaan se harmittaa, etta nyt ei heilta jaanyt mitaan muistoa. Jotkut naista kun eivat edes jattaneet viestia vieraskirjalappun muodossa, kuten vierailta toivoimme. Kylla se vahan hassulta tuntuu, koska itse vien aina jotakin muistamista haaparille/paivansankarille tms.

Nyt kun haat on vietetty, voin kertoa etta iltapalaa ei ollut eika sita olisi tarvittukaan!

^No oli miten oli, niin en silti itse perusta tuosta mielestani vanhentuneesta symboliikasta. Aina on joku, joka naita jaksaa silti miettia ja kauhistella. Tuskin kovin moni morsian tuon logiikan mukaan voisi menna nykyaan valkoisessa puvussakaan naimisiin.

^Mistas tiedat, olemmeko me taalla neitsyita? No, itse en ole, enka sita hapea sanoa. Itse asiassa valkoinen vari haapuvussa symboloi neitsyytta, hunnun tehtava taas alunperin oli pitaa pahat henget loitolla, tai ehka jarjestetyissa avioliitoissa estaa sulhasta nakemasta morsianta ennen avioliittoa. Symbolit ja perinteetkin muuttuvat aikojen saatossa, ja kukin tavallaan. Minusta on hienoa olla morsian, joka kokee voivansa tehda kuten hyvalta tuntuu ilman turhia paineita vanhoillisista perinteista. Olihan sekin joskus perinne ja symboli morsiamen neitsyydesta, etta sulhanen heitti haavuoteesta verisen lakanan muun vaen naytille kun avioliitto oli ensimmaista kertaa pantu taytantoon. Edit. pakko lisata, etta minua arsyttaa suunnattomasti tallaiset jaaneet, joissa korostetaan naisen seksuaalista rajoittamista. Jos joku haluaa odottaa seksin harrastamisen kanssa avioliittoon, hyva hanelle. Mutta minka ihmeen takia se pitaisi tehda selvaksi muille? Mita se kenellekaan kuuluu? Ja milla tavoin miesten koskemattomuus tuodaan esille? Ei mitenkaan.

^Tuo voisi olla kuin sanasta sanaan minun nappikseltani! Minullakin siis oli strippari, tosin kyseessa oli paikallinen vapaaehtoinen, ei oikea strippari

Minusta kukin voi tehda kuten itse haluaa. Me lahetimme kaikille samanlaiset, painatetut kutsut. Jos olisin askarrellut, ei-toivottuja eroja olisi taatusti loytynyt

^Vihkija on nyt ilmoittanut, etta ei aio puhua sen enempaa meista, koska se voisi kuulemma olla melko mahdotonta, kun ei tunne meita. Eivathan papitkaan yleensa tunne vihittavaa paria entuudestaan, mutta pyrkivat saamaan jotain tietoja heista ennen vihkimista, ja puhuvat sen pohjalta. Toiset paremmin, toiset eivat niin hyvin. Meillakin kuitenkin on tapaaminen vihkijan kanssa ennen vihkipaivaa, mutta ehka se on sitten vain kaytannonasioita varten. Han tosin sanoi, etta toisinaan vihkijaa on pyydetty lukemaan jokin runo tai elamanviisaus. Meille nyt on joka atapuksessa tulossa pari musiikkiesitysta ja sanomme myos omat valat, joten se riittanee meille.