H-M

Me vietimme omia häitä reilu vuosi sitten Väinölässä ja oltiin tosi tyytyväisiä. Kaveri teki ruoat ja hoiti keittiön kokonaan, hänen kannaltaan Väinölä oli parempi kuin Hyrylän Torppa, koska Väinölässä on "kunnon" keittiö. Eli Torpalla on vain tavallinen "koti-keittiö" (tavallinen hella yms.), mutta Väinölässä oli "teollisuus" keittiö, eli uuniinkin sai paljon enemmän tavaraa kerralaa kuin tavalliseen uuniin. Olipa hankalasti selitetty, mutta toivottavasti tajusitte. Lisäksi Rantatiellä on Puolustusvoimien kehittämiskeskuksen Upseerikerho. Se on järven rannalla kaunos kartanomainen rakennus. Pitopalvelu on talon puolelta ja heillä on myös a-oikeudet, joten omia juomia ei saa viedä.

Itsekin voin pahoin välillä näillä Tallinnan risteilyillä, mutta tuolla Karibian risteilyllä ei alus edes tuntunut liikkuvan. Ja samaan aikaan oli itse asiassa hurrikaani aika lähellä (tai siis siinä Karibian merellä) eikä kyllä heiluttanut ollenkaan. Meidän laiva oli kyllä paaaaljon suurenpi kuin Tallinnan laivat. Voi kun itsekin pääsisi vielä uudestaan....oli se niin ihanaa..

Saatiin edullisemmin itse järjestettynä, kuin matkatoimiston kautta. Olimme ensin viikon Orlannossa, otimme kuitenkin lennot Hki-Miami-Hki ja ajoimme Miamista Orlandoon ja vastaavasti takaisin. Meillä kävi hyvä tuuri, kun olimme ennen risteilyä jo jenkeissä, koska risteilyä edeltävällä viikolla oli tämä 11.syyskuuta, eli terroristi-iskut. Tuhat risteilymatkustajaa ei päässyt risteilylle, koska he eivät päässeet Miamiin (tuolloin ei vielä yksikään kansainvälinen lento tullut Miamiin). Koko kahden viikon matka kuudelta aikuiselta (sisältäen kaiken, kuten autonvuokran, ruoat yms.) tuli maksamaan noin 60 000mk eli noin 10 000mk per/hlö.

Järjestettiin itse. Laivayhtiö oli Royal Caribbean Cruise Line.

Minun sormuksssa T H 8.6.2002 ja sulholla H T 8.6.2002

Totta kai kerron. Tänään vasta palasin töihin ja heti sitä löytää itsensä taas täältä Eli matka meni tosi hyvin ja tykättiin tosi paljon. Lennothan oli hieman pitkiä, mutta nekin meni yllättävän kivuttomasti. Olimme ensimmäisen viikon Mauin saarella ja lennot kestivät kaiken kaikkiaan 30h. Olimme vuokranneet auton jo Suomesta, koska saarella ei ole minkäänlaista bussi-verkostoa, joten liikkuminen olisi ollut ilman autoa lähes mahdotonta (ellei halunnut maksaa itseään kipeäksi takseista). Eli saavuimme saarelle klo:19 ja siellä oli jo melko pimeää, haimme auton ja lähdimme ajamaan 20 mailin matkaa kohti hotellia. Hotellimme oli aivan mahtava! Se sijaitsi noin 10 kilometrin päässä saaren suosituimmasta "lomakaupungista" Lahainasta, mutta kun oli se oma auto, niin ei se haitannut yhtään. Joka aamu lähdimme kiertelemään autolla ja etsimme uusia rantoja ja nähtävyyksiä. Aallot olivat aivan mahtavat ja oli ihanaa kellua aaltojen huipuilla. Torstai aamuna (yönä) päätimme lähteä katsomaan auringonnousua tulivuorelle (Haleakala) ja nousimme ylös klo: 02! Kolmen maissa piti jo lähteä ajamaan, jotta ehti huipulle kolmen kilometrin korkeuteen puoli kuudeksi. Kokemus oli aivan uskomaton, olimme pilvien yläpuolella ja siellä oli aivan tajuttoman kylmä!!! Jos muistan oikein niin siellä oli +3 astetta ja kaikenlisäksi jäätävä tuuli. Meilläkin oli päällä pitkät housut ja paidat sekä haimme vielä autosta pyyhkeet ympärillemme, mutta silti oli tosi kylmä. Lauantaina vaihdoimme saarta ja siirryimme Oahun saarelle. Lento kesti vain 30 minuuttia ja matka Honolulun lentokentältä vei noin 30-45 minuuttia hotellille Waikikiin. Huoneemme oli 23. kerroksessa ja meni pari päivää, ennen kuin uskalsi mennä parvekkeen reunalle Honolulu oli aivan erilainen kuin Maui. Mauilla näki paremmin Hawaijilaista elämäntyyliä ja mentaliteettiä kun taas Honolulu oli kuin mikä tahansa amerikkalainen suurkaupunki pilvenpiirtäjineen. Honolulussa emme kierrelleet sen kummemmin vaan nautimme rannasta, auringosta ja shoppailusta (siellä oli juuri alennusmyynnit). Ruoka oli molemmilla saarilla todella kallista, meillä oli molemmissa hotelleissa täys keittiöt, joten teimme paljon ruokia itse, esim. kahden desin yogurtti purkki maksoi 9 markkaa!!! Kaiken kaikkiaan matka oli aivan mahtava ja voin suositella lämpimästi kaikille. Kaikki oli tosi ystävälllisiä ja avuliaita. Kyselkää ihmeessä, jos tulee mieleen jotain.

Vasemmalla sivulla luki tällainen runo ja alhalla oli v.p. Uskon yhteyteen uskon ihmiseen joka kanssas kestää kauemmin kuin huomiseen Alku tää voi olla kaiken kauniin, alku johon koskaan loppua löydy ei (P.Reponen) v.p. 18.5.02 mennessä xxxxxxxxxxxx/ morsiammen äiti xxxxxxxxxxxx/ sulhasen äiti xxxxxxxxxxxx/ kaaso Oikealla sivulla oli sitten varsinainen kutsuteksti Vihdoin on tullut se aika, johon tarvittiin melkein taika, kun xxxx ja xxxx alttarille astuvat, ja toinen toisilleen tahtonsa vannovat. Nyt siis ystävät ja suku, pukekaa yllenne juhlapuku ja tulkaa kanssamme kesäkuun 8. päivänä kello 16.00 Tuusulan kirkkoon, niin näette nuorenparin astuvan avioliittoon. Sieltä käy Väinölään matkamme, jossa juhlaa aamuyöhön jatkamme. morsiammen vanhemmat sulhasen vanhemmat

Juhlatilan sijainti ja koko (iso sali) sekä perinteet, sulhon vanhempien ja isovanhempien häät on myös vietetty samassa paikassa.

Mihin: Hawaijille, ensimmäinen viikko Mauin saarella ja toinen viikko Oahun saarella (Honolulussa) Miksi: Olemme matkustelleet paljon ja halusimme jonnekin kauas. Lähdimme ajatuksesta, että kerranhan sitä vain naimisiin ja häämatkalle mennään

Häävalssiksi tulee Minä rakastan sua. Ajattelin, että toiseksi valssiksi, minkä tanssimme vanhempieni kanssa, ottaisimme Tonavan aallot (se oli vanhempieni häävalssi) ja vastaavasti kolmanneksi valssiksi appivanhemipien häävalssin. Täytyy vain toivoa, ettei heillä ollut samaa valsiia

Meille tulee häävalssiksi Minä Rakastan sua. Jotenkin vain menentin sydämeni tuolle valssille

Vihkiminen Tuusulan Kirkossa ja juhlapaikkana on Nuorisoseurantalo Väinölä Tuusulassa.

Eli nyt jos saisin kerrottua teille jotain meidän syyskuisesta Karibian risteilystä. Ensimmäisen viikon (8.9.-15.9) olimme siis Orlannossa ja kaikki meni onneksi ihan kivasti, eikä terroristi-isku vaikuttanut meihin. Tosin meidät evakuoitiin yhdestä Disney-puistosta, mutta kaikki sujui hyvin. Samalle viikolle osui myös tornado-vaara Orlandoon, joten tapahtumaa kyllä riitti. No itse risteilyyn. Laivamme oli siis Royal Caribbean Cruise Line:n Voyager of the Seas ja risteilyajankohtamme oli 16.9.-23.9 ja matkareittimme: Miami-Haiti-Jamaila-Cayman saaret-Meksiko-Miami. Laiva oli aivan mahtava!!! Ei ollut tylsää hetkeä ja aina kyllä keksi jotain tekemistä. Maanantain olimme merellä, joten oli aikaa tutustua laivaan kunnolla. Siellä oli kolme uima-allasta ja kuusi poreallasta. Koripallokenttä, kiipeilyseinä, rullaluistinrata sekä minigolf-rata olivat yläkannella. Baareja ja ravintoloita oli varmaankin 15-20 kpl (tuntui, että joka päivä löysi yhden uuden ravintolan, jota ei ollut aikaisemmin nähnyt). Lisäksi laivalta löytyi kasino, valtava teatterisali, jääareena ja kuntosali. Kaikki ruoka sisältyi risteilyhintaan, ainoastaan juomista joutui maksamaan. Joka ilta oli illallinen hienossa ravintolassa (kahtena iltana oli iltapuku suositus), jossa ruoka oli aivan mahtavaa. Oli useita alkupaloja, salaatteja, pääruokia sekä jälkiruokia. Kaikki saaret olivat omanlaisiaan. Haitilla pysähdyspaikkamme oli varsinaisesti laivayhtiön omistuksessa oleva kylä/niemen kärki, jonne oli valittu tietyt paikalliset myymään tekemiään matkamuistoja. Päivä meni oikeastaan kierrellessä kojuja ja löhöillessä rannalla. Jamaikalle mennessämme meitä varoitettiin aggressiivisista myyjistä, mutta todellisuudessa paikalliset olivat varsin ystävällisiä (Tunisiassa törmäsimme paaaaljon pahempaan tyrkytys-myyntiin). Kaupunkikuva ei ollut mikään ihmeellinen, siellä oli aika likaista ja muutamat vastaantulijat olivat aivan omissa maailmoissaan. Jamaikan jälkeen pysähdyimme Cayman saarille, mikä oli täysi vastakohta Jamaikalle. Missään ei näkynyt roskan roskaa ja kaupunkikuva oli varsin idyllinen. Täällä osallistuimme rausku snorklailu-retkelle. Matkasimme veneellä kauan merelle, jossa oli hiekkasärkkiä ja vesi ylettyi vain kainaloihin saakka. Aluksi valtavat rauskut olivat pelottavia, mutta niihin tottui pian. Kokemus oli aivan mahtava, vesi oli todella kirkasta, aivan kun olisi uinut uima-altaassa. Lähdettyämme kohti Meksikoa alkoi taas tapahtua. Illalla yhdeksän maissa kapteeni kuulutti, että yksi mies oli ollut kaksi päivää merihädässä ja sinä päivänä hänestä oli tehty näköhavainto lentokoneella. Me olimme lähin laiva, joten meidän täytyi lähteä etsimään pientä moottorivenettä suuresta merestä. Yhdentoista maissa kapteeni kuulutti jälleen, että jos teillä ei ole mitään muuta tekemistä, niin menkää kansille ja parvekkeille ja yrittäkää katsella ja kuunnella. Tehtävä tuntui mahdottomalta, olihan siellä aivan pilkko pimeätä ja meri tuntui varsin suurelta. Luovutimme parin tunnin jälkeen ja lähdimme nukkunmaan, aamulla kuulimme, että vene ja mies oli löytynyt 5.30 hengissä. Tämän tapahtuman vuoksi olimme sitten myöhässä Meksikosta, mutta eipä se menoa haitannut. Kiertelimme kaupat ja pari baaria ja palasimme takaisin laivaan illalla. Viimeinen päivä oli taas meripäivä ja oli kyllä kiva levätä ja ottaa rennosti viimeinen päivä. Miamiin saavuttuamme meitä hieman jännitti, että lähteekö lentomme Pariisiin, mutta onneksi kaikki sujui hyvin. Turvatarkastukset oli ehkä hieman tiukemmat ja huomasimme, että lentokoneessa veitsi oli vaihdettu muoviveitseen (haarukka ja lusikka olivat edelleen terästä). Matka oli ikimuistoinen ja toivon vielä joku päivä pääseväni uudelleen Karibian risteilylle, tosin eri reitille. Voin suositella matkaa kaikille, laivan henkilökunta oli ystävällistä, muttei liian tungettelevaa. Ja oli lähinnä huvittavaa, että koko henkilökunta tiesi Suomen ja Turun (laiva oli valmistettu siellä), kaikki olivat itse asiassa käyneet Suomessa silloin pari vuotta sitten hakemassa alusta telakalta. Tarinasta tuli aika pitkä ja paikoitellen sekava, mutta toivottavasti edes joku jaksoi lukea sen.

Matkaamme periaatteessa omin avuin. Hotellit otamme vanhempieni lomaosakkeiden kautta ja lennot Matkapoikien kautta. Paikan päällä sitten teemme omatoimi-retkiä.

Suuret kiitokset Q)Q X(B Q)Q X(B Q)Q Täytyypi tutustua sivustoihin