StellaMou

Oma sulhoni, jolla on sellainen puolipitkä tukka, uhkailee ajavansa pään kaljuksi häihin... itse kyllä tykkään kovastikin noista hänen hiuksistaan ja toivon, ettei toteuta uhkaustaan. Tai leikkuuta edes mitenkään radikaalisti. Auki hän tukkaa tuskin kuitenkaan tahtoo jättää, mutta musta pelkkä ponnari on ihan jees. Voihan siihen yrittää ujuttaa jonkun kukan koristeeksi...

Tähtien sodan Imperial March (Darth Vaderin teema) on ollut mulla pitkään haaveena sisääntulomusiikiksi. Sulhon kanssa on neuvottelut vähän vielä kesken...

Meikki on yksi niitä asioita, joissa ajattelin hääbudjetissa säästää. Olisi tietysti ihan kiva mennä jonkun muun "hoideltavaksi" kun en ole koskaan ollut, mutta koska osaan itse meikata sen verran hyvin, en näe sille tarvetta. Etenkin kun budjettimme ei tosiaan ole mikään ihan valtaisa. Tosin ajattelin kyllä investoida hiukan normaalia laadukkaampiin aineisiin, esim. meikkivoiteen kohdalla. Mutta vaikka ne maksaisivatkin enemmän, niin jääväthän meikit mulle käyttöön hääpäivän jälkeen. Kampausta sen sijaan en itse aio yrittääkään askarrella, siitä ei kuitenkaan tule kuin itkua ja hammasten kiristystä.

Kolme kaasoa, parhaimmat ystäväni siis. Kaksi olen tuntenut melkein parikymmentä vuotta ja kolmannenkin useamman vuoden. Helppo valinta.

Miullekin Jyväskylän maistraatista sanottiin, että tammikuussa kannattaa palata asiaan. Häät siis toukokuun puolivälissä meillä. Soitin myös juuri käräjäoikeuteen ja siellä ystävällinen täti oli samaa mieltä, että ensi vuoden puolella. Mutta oli kyllä kovasti sitä mieltä, että melko varmasti vihkiminen onnistuu silloin kun haluaa.

Minun isäni on ilmoittanut, että hän ei mitään puhetta sitten pidä. Tästä syystä tervetuliaismaljan kohottaja on vielä vähän hakusessa. Molempien äidit ovat aika hyviä vaihtoehtoja, paitsi että omani varmaan vollottaa niin, ettei siihen kuitenkaan pysty. Tarvittaessa sulho voi vieraat toivottaa tervetulleiksi itsekin.

Meille tulisi häihin yli kaksikymmentä noin alle kymmenvuotiasta lasta, jos kaikki kutsuttaisiin. Aikuisia on vieraslistalla noin viisikymmentä. Tämä ei siis kuulosta kauhean innostavalta. Suunnitelmamme on, että osoitamme kutsut kahta poikkeustapausta (sukulaislapset, kaikki muut ovat kavereiden lapsia) lukuunottamatta vanhemmille. Eli siis Viljo ja Virpi Vieras. Koska kaikki eivät tätä kuitenkaan ymmärrä, todennäköisesti soitamme itse lapselliset vieraat läpi ja kerromme tilanteen. Eli miksi lapsia ei ole kutsussa mainittu ja sanomme että mikäli hoidon järjestäminen on ylitsepääsemätön ongelma niin lapset voi ottaa mukaan. Tällä tavalla toivomme, että lapsimäärä karsiutuu, mutta että kukaan ei vedä hernettä nenään.

Kihlausaika tulee olemaan vuoden ja kaksitoista päivää. Alkuperäinen vaatimukseni oli, että kihlauksesta max vuoden päästä on häät pidettävä, mutta tuon verran jouduin sitten joustamaan.

Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon, joten kirkkovihkiminen olisi aika teennäistä ja tekopyhää. Paikkanahan kirkot ovat tietysti ehkä omaa luokkaansa, eli siinä mielessä kirkko olisi hieno vihkipaikka ja miellyttäisi esteettistä silmääni. Onneksi hienoja paikkoja on muitakin.

Kengät olivat ensimmäinen hankita, mutta kutsukorttitarpeita tuli jo melkein samaan aikaan hamstrattua.

Kotihäät kuulostavat oikein hyvältä ajatukselta. Itsekin olisin niitä sulholle ehdottanut, jos koti olisi edes vähän isompi. Nyt menisi kuitenkin vähän liian hankalaksi sellaisia järjestää, joten tyydyn kannustamaan muita siihen.

Pitäisköhän itsekin...Tähän mennessä olen kirjottanu vaan messukeskuksen vieraslappuun sukunimeks miehen sukunimen. Eikä sitä nähny kukaan muu kuin minä ja mies, jolle innoissani sitä vilautin ennen kuin annoin vaksille. Samaa harkitsen nyt minäkin. Tutkin jo asiaa ja huomasin, että en gmailissa on tulevalla nimelläni varattu postilootat. Epävirallisissa yhteyksissä käytän etunimestäni pidennettyä versiota (ei siis ole oikea nimeni) ja sillä + miehen sukunimellä saisin postilaatikon...

Ilmoitin jo aikoja sitten, että häät ovat sitten max. vuoden päästä kosinnasta. Noh, kaksi viikkoa lipsahti pitemmälle, mutta ei se nyt niin tarkkaa ole. Kosinnan jälkeen kaivoimme siis kalenterit esiin ja etsimme sopivan päivän. 12.5.2012 oli sulhon mielestä helppo päivämäärä ja tarpeeksi kaukana vapuista, koulujen päättäjäisistä yms. Lisäksi se on minun syntymäpäiväni, joten valitsimme sitten sen, etenkin kun kevät tuntui muutenkin hyvältä ajankohdalta. Päivämäärän päättäminen oli siksikin aika helppoa, että meitä ei vihitä kirkossa, joten ei tarvinnut niiden varaustilannetta ottaa huomioon.

Täällä yksi ensi kevään morsio, joka haaveilee pukunsa ompelusta. Sinänsä suuruudenhullu ajatus, että en ihan kauheasti ole vaatteita ommellut. Mutta jostainhan sitä on aloitettava. Toistaiseksi suurin ongelma on ollut se, että minkälaisen puvun haluan. Sen päättäminen tuntuu jotenkin tosi tuskaisalta. Haluaisin kuitenkin mahd. pian mallin selville, että pääsen koepukua tekemään ja näen, tuleeko hommasta ylipäänsä mitään vai pitääkö sittenkin tyytyä ostopukuun. Mulla puvun suhteen pieninä "rajoitteina" on se, että olen tosi pitkä, mutta kerrankin elämässäni haluan täyspitkän mekon. Lisäksi koltun tulisi olla musta, eli sekin vähän rajoittaa ainakin ostopukujen löytämistä. Vaikka kyllähän niitäkin on. Tämä projekti on siis vielä tosi alkuvaiheessa, mutta katsotaan mitä siitä tulee!

Meillä on vähän samanlainen tilanne kuin Vaemokkeella. Eli häät ovat vuoden päästä ja jälkikasvua saa myös tulla jos on tullakseen. Mutta ei kai siinä sen kummempaa. Jos raskaus sattuu alkamaan niin, että syntyminen sijoittuisi sinne häiden lähistölle, niin sitten sitä kai vain pitäisi siirtää häitä suuntaan tai toiseen. Itse ainakin yritän olla tekemättä asiasta sen suurempaa ongelmaa.

Sulhoni soitti isälleni ja tiedusteli, onko hänellä mitään sitä vastaan, jos menemme naimisiin. Sen jälkeen sulho soitti vielä äidilleni ja kertoi hänellekin saaneensa luvan naida minut. Minä tein vastaavan soittokierroksen sulhon vanhemmille. Muille sukulaisille ja ystäville tiedotus tapahtui tekstarilla sekä Facebookin kautta. Kivahan se olisi ollut henk.kohtaisesti asiasta kertoa, mutta asumme sen verran kaukana perheistämme, että se ei oikein ollut mahdollista.

Meille tulee kaiketi jonkunlainen semivirallinen kihlajaiskuva. Ei kylläkään ole tarkoituksena käydä valokuvaamossa, vaan itse jalustan ja ajastimen kanssa jotain viritellä. Sitä kuvaa voisi sitten käyttää vaikka save the date -tyyppisenä korttina, kunhan saamme juhlapaikan ja ajankohdan varattua ja päätettyä.