Marjasin

Meidän aamumme alkoi yhteisellä, hotellin sviittiin tilatulla luxus-aamiaisella. Nautimme aamiaisesta ja katselimme rauhaisaa talvimaisemaa aikamme, kunnes totesimme, että nyt on parasta pistää toimeksi, jos aiomme saada päivän aikana tehdyksi sen, mitä aioimmekin. Toisin sanoen, kävimme palauttamassa lainassa olleen hääauton, avustimme ulkomaalaisia vieraitamme pääsemään lentokentälle sekä illalla vielä kävimme juhlapaikalla hakemassa lahjat, yli jääneet juomat ynnä muut tavarat. Muok. typot.

60-lukua: Ronettes: Be my Baby The Shireilles. Will you still love me tomorrow Dixie Cups: Going to the chapel (iiiiihana 60-luvun hitti) The Crystals: Then He Kissed Me The Beach Boys: Wouldn't it be nice

Me lähdimme sormusostoksille viimekesäisen ulkomaanmatkan yhteydessä. Tiesimme toki etukäteen mitä haluamme ja missä liikkeissä halusimme asioida. Minkäänlaista budjettia meillä ei ollut, vaan tarkoituksena oli löytää mieluisat sormukset. Oman sormukseni kriteereitä olivat materiaali (valkokulta) ja se, että se istuisi kauniisti yhteen leveähhkön ja sileän kihlasormukseni kanssa. Tämä jälkimmäinen kriteeri meinasi jo muodostua pieneksi ongelmaksi kun monet sormukset eivät meinanneet millään sopia yhteen kihlan kanssa (tiedättehän, leveän kihlan ja vihkin väliin olisi jäänyt pieni rako timantti-istutuksen muodon takia). Loppujen lopuksi sormus löytyi - ja sattumoisin sen hintakin oli varsin edullinen. Kolmen pienhkön timantin valkokultainen sormus maksoi alennuksineen himpun verran alle 200 euroa. Todennäköisesti sama sormus olisi Suomessa maksanut ainakin 100 € enemmän.

Juu, kyllä tietää ja tietää nimimerkkinikin. Sulhaseni ei tosin puhu suomea, joten hän ei voi käydä tarkastelemassa mitä tänne kirjoitan, mutta joskus kun kysyn häneltä mielipiteitä häihin liittyvistä asioista, hän saattaa vastata naureskellen: "Sinunhan se pitäisi tietää kun siellä hääfoorumilla pyörit."

Minä kuuntelen aina silloin tällöin meidän häämarsseja Youtubesta ja fiilistelen tosin vain silloin kun olen yksin kotona, sulhasta tämä sattaisi nimittäin hieman huvittaa.

Olen käyttänyt häämarssipohdintaan paljon aikaa, paljon enemmän kuin moneen muuhun häihin liittyvään seikkaan. Nyt kappaleet on kuitenkin päätetty sekä urkurilla hyväksytetty Alkuun meille tulee Bachin C-duuri preludi (BWV 553) ja loppuun Gary Davidsonin Day of Victory (löytyy Youtubesta tämän linkin takaa:) Niin kaunis! Suuri kiitos Turun Mikaelin seurakunnan kanttori Marko Hakanpäälle, jonka nettisivuilla on pystynyt kuuntelemaan mielettöman kauniita urkuteoksia! Häneltä löytyy paljon esimerkkejä urkuteoksista, jotka sopivat erinomaisesti häissä ja nimenomaan uruilla soitettaviksi. Häävalssia ei ihan vielä ole päätetty...valssin valintaan saankin epäilemättä helposti kulumaan seuraavat 4 viikkoa *Muoks* Ei pitäisi kirjoittaa viestejä myöhään illalla, tai saa seuraavana päivänä korjailla virheitään. Linkki vaihdettu, oikeaan kappaleeseen tällä kertaa.

Samma här! Häävalssin jälkeinen valssi on myös täällä varattu iskälle!

Me astelemme mitä todennäköisimmin alttarille sulhaseni kanssa yhdessä. Ymmärrän, että monen mielestä morsiamen luovuttaminen isältä sulhaselle on kaunis traditio, mutta itselleni se ei tuntunut oikealta tai luonnolliselta vaihtoehdolta. Syitä tähän ovat seuraavat: 1) Olen asunut poissa vanhempieni kodista, lapsuudenkodistani, jo yli 10 vuotta. Minä en siis "siirry" isäni talosta sulhaseni kotiin, vaan meillä on sulhaseni kanssa ollut yhteinen koti jo muutaman vuoden ajan. Tässä mielessä luovuttamisrituaali olisi siis minun osaltani pelkkää teatteria. 2) Luovuttamistraditio kuvaa mielestäni hyvin vanhanaikaista ajatusmallia, jossa nainen kuuluu aina miehelle: ensin isälleen ja sitten aviomiehelleen. Minä ja puolisoni tulemme toki avioon astuttuamme kuulumaan toisillemme, mutta koska kyseessä on tasa-arvoinen suhde ja olemme itsenäisesti valinneet toisemme aviopuolisoiksi, tulemme sen merkiksi myös astelemaan alttarille yhdessä. 3) Olen häiden aikaan piirun verran alle 30. Mielestäni luovuttaminen sopii paremmin hieman nuoremmille morsiamille (toivottavasti kukaan ei tästä pahastu: tämä on vain minun mielipiteeni jonka mukaan haluan toimia, muut tehköön niinkuin itse parhaaksi näkevät) Tunsin kuitenkin, että haluan kysyä isältäni mitä mieltä hän on ja olisiko hänelle kovin tärkeää saattaa minut alttarille. Tässä tapauksessa olisin ollut valmis joustamaan Onneksi käytännönläheinen isäpappani (jota rakastan paljon) vastasi että tehdään juuri niinkuin minusta parhaalta tuntuu. Ihana iskä!

Melko tarkalleen 9 kk.

Stomp, kuulostaa aivan ihanalta! Voi että tulin hyvälle mielelle näin positiivisesta asenteesta ja postauksesta. Meidän häistä on tulossa pienemmät, mutta tervetulleita ovat niin pakolliset sukulaiset kuin lapsetkin. Samoin tarjoamme alkoholia vieraillemme, emme tee hääkarkkeja emmekä halua ryöstöjä tai muita leikkejä ohjelmanumeroksi. Voi kunpa meidänkin juhlat menisivät yhtä ihanasti kuin teidän! Onnea vielä jälkikäteen!!

Me olemme asettaneet kipurajaksi 10.000 euroa. Toivottavasti, toivottavasti kuitenkin jäädään sen alle (optimistisena tavoitteena 8.000 euroa). Meillä suurimpia kulueriä ovat (ruoan lisäksi) juhlapaikka ja bändi. Juhlapaikan valinnassa yksi tärkeimpiä kriteereitä oli sen esteettömyys (eräs läheisimmistä vieraistamme käyttää pyörätuolia), joten aivan mitä tahansa juhlatilaa emme voineet varata. Bändin halusimme soittamaan, ja heidän hintansa on normihinta pk-seudulla. Se, mikä minut on yllättänyt, on valokuvauksen hinta. Olin alun perin ajatellut dokumentaarista hääkuvausta, mutta luovuin siitä aika nopeasti juuri hinnan takia. Tuntui hullulta että valokuvaus olisi tullut maksamaan enemmän kuin musiikki. Ymmärrän toki, että valokuvaajien on saatava toimeentulonsa ja mielelläni maksan laadusta, mutta valitettavasti meidän budjettimme ei kestä koko päivän kuvausta. Koetamme nyt etsiä jonkinlaista kompromissia - itse haaveilen mahdollisimman laajasta valokuvauksesta, sulhaselle taas riittäisi vähempikin. Todennäköisesti tyydymme vihkimisen, potrettien ja osan juhlasta kuvaamiseen. Minusta on aivan upeaa, että jotkut saavat luovuuden ja näppäryyden avulla järjestettyä häänsä edullisesti! Meillä ei valitettavasti ole realistisia mahdollisuuksia tehdä esim. ruokia itse, mutta pyrin koko ajan vertailemaan hintoja ja pohtimaan, onko jokin tietty asia aivan välttämätön. Näin asuntovelkaisena jokaiselle säästetylle pennoselle kun löytyy muutakin käyttöä. Onnea ja tsemppiä kaikille budjettipähkäilyissä! Muoks: Näin häiden jälkeen voi todeta että niin vain se 10.000 € meni. Se, missä olisimme voineet säästää, olivat bändi ja pianisti, mutta toisaalta olimme niin tyytyväisiä häiden musiikilliseen antiin (kirkko + juhla), että kustannus ei harmita yhtään, päinvastoin, musiikki oli joka pennin väärti! Yllättävän paljon rahaa meni kuitenkin pieniin "ekstroihin", kuten viime hetken koristeluihin (joista osan olisi aivan hyvin voinut jättää pois, juhlapaikka oli kuitenkin sen verran kaunis itsessään). Vieraita meillä oli noin 70.

Samma här... voi että ottaa pattiin, että ihmiset, joita me olemme henkilökohtaisesti kutsuneet eivät voi joko 1) soittaa (kummankin numerot olivat kutsussa) 2) kirjoittaa sähköpostia (kummankin mailiosoitteet olivat kutsussa) 3) edes laittaa tekstiviestiä (vaikka ei ehkä aivan etiketin mukaista, mutta ainakin halvempaa kuin soittaminen) meille, jotka järjestämme häitä, vaan saamme tiedot heidän tulostaan muiden sukulaisten kautta... huoh... Muokkaus: Tarkennuksena siis että olemme lähettäneet kutsut hyvin aikaisessa vaiheessa koska järjestämme häitä ulkomailta käsin ja pyrimme varmistamaan että meillä olisi vähän extra-aikaa tehdä tiettyjä asioita.

En ole lukenut koko ketjua, mutta vastaan silti. Lähtökohta on mielestäi se, että häät ovat hääparin juhla ja niin ollen järjestelyt ovat sellaiset että heidän mielipidettään, tapojaan vakaumustaan tm. kunnioitetaan. Mikäli siis hääpari ei halua tarjota alkoholia, liharuokia, maitotuotteita tm., tulee heidän toivettaan kunnioittaa vieraiden taholta. Mikäli vieraaksi kutsuttu ei tähän kykene, hän jättäytyköön pois juhlasta. Minä ja sulhaseni olemme heti alusta lähtien ajatelleet, että me haluamme tarjota vieraillemme häät, joissa heidän ei tarvitse olla kuivin suin. Toisin sanoen ruoka ja juoma (myös alkoholi) kustannetaan heille. Mielestäni tuntuisi varsin nololta, mikäli esim. ulkomailta asti saapuvat vieraamme joutuisivat illan edetessä kaivelemaan taskuistaan kolikoita tai kortteja saadakseen alkoholipitoista juotavaa. Koska budjetti ei kuitenkaan ole rajaton, oli selvää, että ravintolahäät jäävät pois laskuista. Kutsuttavien listalla on myös lapsia, mutta luotamme siihen että heidän vanhempansa osaavat itse arvoida sen, ottavatko lapsensa mukaan juhlimaan vai ei. Ystäväpiirissämme ei tosin ole tapana juhlia hirmuisen "railakkaasti", joten uskon, että lapsivieraita tulee paikan päällä olemaan. Toivon ja uskon, että jokaisen kutsutun oma harkintakyky varmistaa juhliin sopivan käytöksen. Ymmärrän kuitenkin niitä hääpareja, jotka eivät halua ottaa turhia riskejä mikäli on tiedossa, että vieraiden joukossa on niitä, joilla ei homma pysy hanskassa. Rehellinen mielipiteeni on, että häissä mielestäni "kuuluu" tarjota vieraille ruokaa ja juomaa siten, ettei kukaan jää nälkäiseksi tai janoiseksi. Toki sopiva alkoholin määrä on kiperä kysymys (esim. kaksi lasia viiniä on mielestäni aika vähän koko illaksi, varsinkin kun en juo olutta, jota mahdollisesti on lisänä tarjolla). Vieraana kunnioitan kuitenkin aina hääparin vakaumusta ja elämäntapaa (esim. alkoholittomat tai vege-häät) ja pystyn nauttimaan juhlasta ilman tiettyjä nautintoaineitakin. Samoin ymmärrän, että Suomen ravintolahinnoilla ei "open bar" -konsepti ole kovinkaan monelle hääparille realistinen mahdollisuus. Iloitkaamme siis siitä, että juhlia on erilaisia (olisihan se aika tylsää jos aina kaikki menisi saman kaavan mukaan)! Positiivinen asenne auttaa, vaikka kaikki ei aina olisikaan oman maun mukaista.

Meillä vihkiminen ja juhlat Suomessa. Minulle asia oli siksi tärkeä, että yhteinen kotimme om toisessa maassa ja halusin että perheelläni ja mahdollisimman monella suomalaisella ystävälläni olisi mahdollisuus juhlia kanssamme. Sulhasen perheelle tämä järjestely sopi mainiosti, heidän suvussaan kun on ollut tapana, että häät järjestetään morsiamen kotipaikkakunnalla. Meillä on lisäksi vielä sukua kolmannessa maassa, jossa ehkä myöhemmin järjestämme pienehkön juhlan (yhteinen illallinen tms) niille sukulaisille ja ystäville, joilla ei ole mahdollisuutta osalistua juhliin Suomessa.

Mekään emme käytännön syistä (= työt) voi lähteä matkalle heti häiden jälkeen, niin ihanaa kun se olisikin. Lykkäämme matkalle lähtöä todennäköisesti noin 2 kk, jotta pahimmat työkiireet saisi alta pois. Haluaisin kuitenkin viettää ihan pari päivää häiden jälkeen "minihäämatkalla" esim. kylpylä tms. Olisiko kellään hyviä ehdotuksia hemmottelulomasta (1-2 yötä) Etelä-Suomen läänin alueella (tai vaikkapa Lappi, Tukholma, Tallinna)?

Mistä löytäisin ohutta, somistukseen käytettävää peiliä (esim. pitkänä levynä jota voi itse leikata lyhyemmäksi tai esim. 15-30 cm pätkiin tms.) Ideana on siis laittaa kapeahkoon pöytään koristeeksi kynttilöitä, joiden alle haluaisin peilit valoa heijastamaan. Kiitos vinkeistä!

Toivottavasti et ota pahaksesi, mutta vastauksena kysymykseesi: minun mielestäni kutsumatta jättäminen on ns. etikettivirhe, mikäli se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että kutsuttujen ei odoteta pääsevän paikalle (ja jotka siis ovat sellaisia henkilöitä jotka periaatteessa haluaisi kutsua häihin). Meillä on melko paljon sukua ulkomailla, ja tiedämme jo etukäteen että vain muutamalla on mahdollisuus matkustaa meidän häihimme. Tästä huolimatta haluamme silti toivottaa heidät kaikki tervetulleiksi. Toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun kutsuasiaan! :-)

Sukkanauhan heittoa. En voi sietää kyseistä perinnettä... Meille ei myöskään tule "häätanssia", vaan vanha kunnon valssi. En myöskään halua perinteistä suomalaista melankoliavalssia, vaan mieluummin duurivoittoisen ja iloisen valssin. Eikä missään tapauksessa sellaista "yllätysnumeroa" jossa valssi vaihtuu kesken kaiken teknomusaan jota tanssitaan oman koreografian tahtiin...

Minunkin sulhaseni oli alussa epäluuloinen saunaa kohtaan, mutta tykästyi nopeasti. Suomessa ollessamme hän saunoisi vaikka joka päivä, jos olisi mahdollisuus. Lisäksi hän pitää musiikkikulttuuristamme (lähinnä siitä, että rokimpaa/metallimpaa musiikkia on tarjolla paljon enemmän kuin asuinmaassamme). Myös ruisleipä, Minttu-viina ja Salmiakkikossu ovat usein Suomi-tuliaisten listalla.

Meillä kanssa vihkisormukset oikean käden nimettömiin. Miehen kosiessa sormuksen kera ojensin hänelle onnesta häkeltyneenä vasemman käteni, jonka nimettömään hän ensin sormuksen pujotti. Jotain oli siis jäänyt päähän romanttisista jenkkileffoista ;-) Sittemmin olen siirtänyt kihlasormuksen oikeaan käteen, johon myös vihkisormus tulee. Minulle tulee siis kaksi sormusta, miehelle vain vihki.

Toissapäivänä pohdiskelin ääneen erilaisia hääjuttuja joihin sulhanen vastaili harvakseltaan. Kysyin sitten vielä varmuuden vuoksi, onko jotain sellaista, mitä hän ehdottomasti häiltä haluaa (ajattelin itse tietysti lähinnä järjestelyjä, ohjelmaa ym). Sulhasen astaus oli jälleen kerran lyhyt ja ytimekäs: "Vaimon" :-X Tuli hyvä mieli.

Hei! Olen hetken pähkäillyt seuraavaa "ongelmaa": Melkein kaikissa häissä, missä olen ollut vieraana, on vihkimisen päätyttyä morsiuspari astellut alttarilta kohti ulko-ovea häämarssin tahtiin. Vieraat ovat luonnollisesti seuranneet perässä. Yleensä ennen kirkosta ulos kävelyä pari on kuitenkin puhajtanut ulko-ovien vieressä olevaan tilaan (kutsutaanko sitä sakastiksi?) odottamaan kunnes vieraat ovat päässeet kirkon pihamaalle. Tämän jälkeen morsiuspari voikin kävellä kirkosta ulos kohti perinteistä riissadetta :-) Meidän vihkikirkossa ei kuitenkaan ole mitään tällaista tilaa, mihin voisimme jäädä "piiloon". Käytännössä tulemme siis poistumaan ensimmäisinä kirkosta, jolloin yllä oleva perinteinen riisinheitto-kuvio ei onnistu. Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi toimia: olisiko järkevintä että menisimme suoraan hääautoomme, ja riisinheitto tms. suoritettaisiin hääpaikalla? Vai pitääkö jäädä odottamaan, jotta kaikki vieraat ovat päässeet ulos kirkosta? Idoita?

Hei! En lukenut koko ketjua läpi, mutta spontaani reaktioni oli se, että kyseessä on teidän häät ja te teette juuri niin kuin teistä itsestänne parhaalta tuntuu ja teille sopii. Minun mielestäni kotihäät kuulostavat ihan mukavalta vaihtoehdolta pienimuotoisen hääjuhlan viettämiseen. :-) Onnea matkaan!

Meillä sulhanen ei ole tippaakaan häähössöttäjä, joten leikilläni ja hieman häntä härnätäkseni kysäisin, mikähän mahtaisi olla hyvä teemaväri meidän häihimme. Vastaus tuli murahtaen, mutta samantien: "ruskea". Nauroin hetkisen, mutta tulin pian siihen tulokseen ettei se hullumpi ole. Toinen hauska juttu (jota tosin en itse ollut todistamassa, vaan kuulin siitä vasta jälkeenpäin) oli käynyt sormuskaupoilla. Kun sulhanen oli valinnut mieluisan vihkisormuksen, ilmoitti myyjä ystävällisesti, että hintaan sisältyy myös kaiverrus. Tämä sai sulhasen hämmennyksen valtaan: "Mitä siihen pitäisi kaivertaa?"

Hei! Onko kenenkään kaasolle tehty morsiamen kimppuun sopivaa kukkakoristetta hiuksiin? Miten koriste käytännössä toimii? Laitetaanko kukka kampaukseen pinnillä vai miten?