Bapu

Me kerrottiin vanhemmillemme heti kihlauksen jälkeen, että häistä on sitten tulossa pienet. Ja heti, kun saimme päätettyä vieraslistan, kerroimme siitäkin vanhemmillemme (ja tätä kautta estettiin se, ettei kenellekään ei-kutsutulle lupailla kutsua). Itse kutsussa muotoilimme asian näin: "-- Juhlimme avioliittomme alkua pienellä, mutta sitäkin tärkeämmällä joukolla lauantaina [aika ja paikka]. --" Ja meillä siis tosiaan vain hieman yli 20 vierasta.

^ Taidottomuus, osaamattomuus ja harjoituksen puute varmasti vaikuttavat. Itselleni tulee teetetty puku, eikä se näytä lainkaan kotikutoiselta tai "itse tehdyltä" vaan päinvastoin on todella siistiä ja laadukasta työtä.

Näin opiskelijana 50 e tuntuu jo aika maksimilta, mikäli morsian ei ole todella hyvä ystävä tai ohjelma erityisen poikkeuksellista. Viime kesänä olin polttareissa, joissa osallistujia oli morsiamen lisäksi 5 ja maksettavaa koitui jokaiselle 30 e + omat syömiset ravintolassa. Mielestäni ihan kohtuullinen summa. Jos joutuisin maksamaan polttareista 100 e ja matkoineen reippaasti ylikin, harkitsisin kyllä kahteen kertaan. Ehkä työssäkäyvälle tuo summa ei tunnu isolta, mutta itse keksin sille kyllä monta muutakin hyvää käyttötarkoitusta.

Olen myös suunnittelemassa hääpukua sellaiseksi, että voisin sitä käyttää myös myöhemmin. Puku ei tule olemaan valkoinen, mikä jo itsessään helpottaa mekon jatkokäyttöä (minulla kun ei muuten ikinä ole mitään valkoista). Luulen, että todennäköisimmin mekosta lyhenee helma polvipituiseksi häiden jälkeen. Tuota silmällä pitäen täytyy vain miettiä mekon malli niin, että lyhentäminen on mahdollisuuksien rajoissa. Olisinkin halunnut alunperin tuollaisen Woodwomanin kuvassa olevan mekon tapaisen puvun, jossa kangas rypyttyy / laskostuu toiselle puolelle. Käytännössä sen lyhentäminen tuollaisenaan olisi kuitenkin kuulemma niiiiin iso homma (tai ehkä jopa mahdoton, jos haluaa säilyttää laskostusidean), että aion tyytyä vain ihan suoraan laskeutuvaan mekkoseen. Jossain hääohjelmassa tässä lähivuosina eräällä morsiammella oli sellainen antiikin aikaisen näköinen puku, joka koostui kahdesta eri osasta. Pääliosan pois jättämällä tai sen väriä vaihtamalla puku sai aivan uuden ilmeen. Oli todella vaikuttava idea, mutta harmikseni en vain muista tarkemmin, miten puku oli toteutettu.

Jos meillä olisi omakotitalo tai edes rivari, juhlisimme todennäköisesti kotona. Nyt täällä pienessä kerrostalokaksiossa ei oikein viitsi järjestää useamman ihmisen kekkereitä, eikä kummankaan lapsuudenkoti ole sellainen, että haluaisin siellä toimivuus- tai ulkonäkösyistä järjestää juhlia. Mutta ajatuksena kiva!

Meillä on: - morsian ja sulhanen - sulhasella tumma puku/saketti/frakki tms. (ainakin todennäköisesti näin) - juhlassa ruokailu ja kakkukahvit - häätanssi - todennäköisesti isä saattaa ainakin pienen matkaa - itse tehtyjä askartelujuttuja ja somisteita - istumapaikat ja -järjestys Sen sijaan meiltä puuttuu: - paljon vieraita - morsiamen valkoinen puku - vihkiminen kirkossa - hääkakun leikkaus ja polkaisu (kakku on, mutta sen leikkaaminen ei ole ohjelma) - kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten kehittelemää ohjelmaa - hääparin hääyö jossain kahdestaan, yleensä jotain spesiaalia järjestettynä joko hääparin tai kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten taholta (-> juhlapaikalla yöpymismahdollisuus kaikille vieraille + meille, nukumme siis siellä) - morsiamen huntu - ruusukimppu (ei kimppua, ei ruusuja -> todennäköisesti rannekukka tms.) - hääkarkit - hääauto - hääparia esittävä hääkakunkoriste - kimpun ja sukkanauhan heitto - häävalokuvaus ulkopuolisen kuvaajan / ystävän toimesta - bändi - maljapuheita (Tietty jos joku haluaa puhua, niin ihan vapaasti. Emme kuitenkaan vaadi puheita keneltäkään.) - riisin tms. heittely - tienvieruskyltit - kaikki kimalteleva, vaaleanpunainen ja ylipursuava koristelu - kirjallinen hääohjelma Oho. Yllättävän paljon tuli tähän ei-osastoon. Ei siis kovin perinteiset häät tulossa.

Meillekin on tulossa pienet häät ja kihlajaisetkin järjestetään vain molempien perheille. Kihlaus osui sikäli hyvään aikaan, että samalla juhlistetaan myös valmistumistani kakkukahvien merkeissä.

Mäkään en halua etenkään mitään rellestyspolttareita. Lisäksi häät tulevat olemaan melko pienet, enkä halua sitten polttareihinkaan kavereita, jotka eivät ole saamassa kutsua häihin. Olemme nyt päätyneet siihen, että vietämme sulhon kanssa yhteiset "polttarit" jossain vaiheessa lähempänä häitä. Kutsumme vain häihin tulevat meille läheisimmät ystävät ja vietämme kotona hengailuillan hyvän ruuan ja ajanvieton merkeissä.

Meillä kihlausaika tulee olemaan 6 kk. Sitä ennen yhteisiä vuosia takana 5.

Meillä nimiasia lähti siitä, että halusimme yhteisen nimen. Itse olen aina ajatellut, että voin vaihtaa nimeni, JOS miehen nimi on parempi kuin tyttönimeni (joka ei ole perussuomalainen nimi - ei harvinainen muttei myöskään erityisen yleinen). Nyt kun nimenvaihtaminen on ajankohtainen päätös, olen hieman kahdenvaiheilla: toisaalta miehen hyvin suomalainen nimi on ihan kiva eikä onneksi kaikista tavallisin, mutta kuitenkin selkeästi yleisempi kuin tyttönimeni. Haluaisin, että yrittäisimme saada käyttöömme sukunimistämme muodostetun kokonaan uuden sukunimen, joka oikeasti kuulostaa mielestäni kauniilta eikä väkisin keksityltä. Mies ei kuitenkaan ole kovin innostunut nimensä vaihtamisesta, vaikka periaatteessa hänellä ei mitään olekaan uutta nimeä vastaan. Tässä siis nyt katsellaan ja pohditaan, mutta todennäköisesti myönnyn ja otan miehen sukunimen.

Oi, hasabulla on ollut hieno rannekukka!! Haluisin itsekin juuri oranssisävyisen rannekukan, joka olisi hieman roikkuva eikä vain yksi kukkakökkäre ranteessa. Myös tuo käsivarsikoriste olisi kyllä hieno, mutta ehkä se ei sovi niin hyvin syyshäihin? Oon kauhea vilukissa ja tuon kanssa boleron tms. käyttäminen olisi mahdotonta. Vaikka olis se kyllä silti tosi jännä...

Mä en itse asiassa tainnut edes kysyä. Kun ilmoitimme kihlauksesta ja naimisiinmenoaikeista totesin samalla siskolleni, että hän on sitten kaasoni. Ja tämä siis tapahtui hieman yli 6 kk ennen suunniteltua hääpäivää.

Meillä yksi kaaso eikä yhtään bestmania. Haluamme pienet häät, ja ainakin itsestäni tuntuu sen takia hassulta ajatus siitä, että vieraista suurin osa olisi kaasoja / bestmaneja. Suunnittelemme myös häämme mielellämme kokonaan itse, mutta siskokaasosta on varmasti suurenmoinen apu askarteluissa ja stressauksessa lähempänä hääpäivää.

Yksissä ja niissäkin vasta viime kesänä. Pieni suku ja kavereistakaan ei ole vielä juuri kukaan avioitunut.

Innokkaana korttiaskartelijana olisi kyllä kiva tehdä paljon erilaisia kortteja, mutta jotenkin päähäni on iskostunut, että korttien tulisi olla ainakin jossain määrin samantyylisiä keskenään. Ajattelen, että käsintehdyt kortit ovat joka tapauksessa yksilöllisiä eivätkä mitään markettikamaa ja tottakai niihin väkisinkin tulee pieniä eroavaisuuksia. Sen sijaan kiitoskorteissa olisi kyllä hienoa, jos juuri teksti olisi oikeasti henkilökohtainen, kuten jossain aiemmassa viestissä mainittiin. Muutoin kuitenkin ajattelen, että esimerkiksi kiitoskortin kuvan on oltava kaikille vieraille sama.