tigru

Vihkikaavan raamatunteksteistä nämä on musta kauniita: Kol. 3:12–14 Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Muttakaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Joh. 15:9–12 Jeesus sanoo: »Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olennoudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisitäydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä." Sen sijaan tuo Psalmi 23 luetaan tosi usein hautajaisissa, ja se kuuluu hautaan siunaamisen kaavaan. Siksi sellaisille häävieraille, jotka ovat viime aikoina olleet hautajaisissa, saattaa tulla sellaisia mielikuvia, mitä ei vihkimiseen välttämättä halua.

Saattaa, jos niin haluatte, eli mikään ei sitä estä.

Vihkimisestä tai siunaamisesta ei kannata papille puhua, sillä se ei onnistu kahta kertaa, mutta voit kysellä jonkinlaista rukoushetkeä tai hartaushetkeä, johon sisältyisi esim. papin lausuma rukous teidän puolesta sekä nuo teidän lausumat valat.

Maalla, jossa "koko kylä" muutenkin kutsutaan häihin, on varmaan ihan luonnollista, että myös pappi (puolisoineen?) kutsutaan. Mutta ainakin meillä isossa kaupungissa kutsuminen on ihan vihkiparista kiinni - ja kutsu koskee lähinnä pappia, harvemmin hänen puolisoaan. Olen itse pappi, eikä minun puolisoni kyllä haluaisi seurassani osallistua tuntemattomien ihmisten häihin, vaan kyse on minun työtehtävästäni, johon kyllä osallistun jos aika antaa periksi (eikä takana ole ylipitkää päivää). Itse tykkään siitä, että saan kutsun ajoissa, ennen vihkipäivää, ainakin jos vihkipari todella haluaa minun osallistuvan hääjuhlaan. Silloin voin tarvittaessa varata siihen aikaa, enkä järjestä muita menoja. On ikävää nähdä pettymys vihkiparin kasvoilla, jos he esittävät kutsun vasta kirkossa ja joudun siitä kieltäytymään. (Kyllä, meillä papeillakin voi olla omia menoja lauantai-iltaisin ) Mutta en pahoita mieltäni tai harmistu, vaikka kutsua ei kävisikään.

Jos kirkkoon kuuluva varaa oman seurakuntansa papin avioliiton siunausta varten, ei maksa mitään. Jos taas pappi tulee jostain kauempaa, silloin yleensä matkakulut korvataan. Seurakunta ei laskuta papin työstä (kirkollisveron hyötyjä sekin).

Me ei kauheesti ekoiltu ainakaan tarkoituksella, mutta lahjalistalla muiden lahja-ideoiden lisäksi myös ns. "toisenlainen lahja" (KUA, World Vision), eli vieraat sai ostaa lahjaksi vaikka lehmän, joka sitten lahjoitettiin jollekin afrikkalaisperheelle.

Eikö paikasta löydy siis edes pianoa? Suomalaisiin perinnehäihin sopisi haitari - soudi on saman suuntainen kuin uruissakin. Tai sitten joku jousisoitin, viulu tai sello.

^Klikkaappa tähän osoitteeseen: http://www.vantaanseurakunnat.fi/seurakunnat_vantaalla Sieltä kun klikkaat aluetta, pääset kyseisen seurakunnan kotisivulle. Sieltä yhteystiedot, niin johan alkaa pappien nimiä löytyä. Eli Itä-Vantaalla toimii lähinnä Hakunilan seurakunta.

Sen sijaan hääjuhlassa, joka ei ole hengellinen tilaisuus, saatte esittää ihan mitä tahansa. Joten biisit, joita kanttori ei hyväksy vihkimiseen, sopivat loistavasti hääjuhlan ohjelmaksi. Mun mielestä on vähän ongelmallista se, että vihkimisissä hyväksyttävä musiikki riippuu tosi paljon kanttorista. Se, mikä yhdessä kirkossa sopii, ei toisessa sovikkaan, eikä siinä ole oikein mitään perussääntöä. Ainoa perussääntö on, että vihkimisen jumalanpalvelusluonne on otettava huomioon. Nykyään vaan kun järjestetään esim. hevimessuja ja popmessuja, niin se "jumalanpalvelusluonne" on aika tulkinnanvarainen juttu. Olen esim. kuullut häämarssina AlBundyn-tunnaria ja Vaaleanpunaista pantteria, mitkä jotkut kanttorit taas hylkäävät heti kättelyssä. Varminta on tietysti valita vihkimiseen hengellinen biisi ja soittaa ne muut hääjuhlassa. Ei kuitenkaan kannata itsestäänselvästi olettaa, että jos kaverin häissä joku biisi on esitetty, että se sama sopisi myös omassa vihkitilaisuudessa.

Heti herää mielenkiinto: mitä olivat nämä omituiset pyynnöt? t. nimim. utelias ;D

Ei tuo musta ainakaan kuulosta yhtään hölmöltä. Mä siis olen pappi. ;D Mutta toisaalta kuulostaa hienolta se, että olette selviytyneet vaikeista ajoista, vaikka niitä ei tee mieli muistella. Moni saattaisi jo luovuttaa, mutta te olette kuitenkin taistelleet ja päätyneet lopulta onnellisesti yhteen. Nyt on aika juhlia sitä, ei muistella niitä vaikeita aikoja.

Papin kanssa tapahtuva keskustelu on luottamuksellinen, joten saatte esittää toivomuksia siitä, mitä ette halua papin mainitsevan puheessaan. Pappikaan ei siitä pahastu, sillä hän on työssään jatkuvasti tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joista ei julkisesti puhuta (salassapitovelvollisuus). Jos pappi kyselee teiltä suhteen alkamisesta ym, niin kertokaa vain rohkeasti vastaukset ja sitten voitte mainita toivomuksenne, että juuri näitä asioita ette halua hänen mainitsevan. Ei siis kannata pantata papilta tietoja siinä pelossa, että hän saattaisi mainita ne puheessaan. Nekin tiedot saattavat vaikuttaa papin puheen sisältöön vaikka niitä ei puheessa mainita. Esim. jos vaikka vihkipari on kokenut lapsettomuutta, niin se kannattaa papille kertoa ja sitten sanoa, ettei siitä saa mainita puheessa. Tällöin voi varmistaa sen, ettei pappi myöskään tilanteesta tietämättään ala puhua vihkipuheessa lasten hankkimisesta ja perheen perustamisesta. Tämä siis vain esimerkkinä. Ei pappi muutenkaan puheessaan kerro kaikkia asioita, jotka keskustelussa on tullut esille. Ehkä joitakin asioita hän saattaa sieltä nostaa. Juuri noita, joita luettelitkin.

^ Jos vihkipari asuu esim. Helsingissä Kallion seurakunnan alueella ja vihkiminen tapahtuu vaikkapa Espoon tuomiokirkossa tai Helsingin Johanneksen kirkossa, silloin pappi tulee pariskunnan omasta seurakunnasta eli Kalliosta. Se sääntö ei ole muuttunut miksikään. Mutta jos vihkiminen tapahtuu jossain muualla päin Suomea, niin ei papit lähde työpäivänään matkustamaan pääkaupunkiseutua kauemmas. Matka-aika olisi niin pitkä, ettei papit ehtisi hoitaa muita työtehtäviä sinä päivänä. Silloin pappi pitää hankkia sieltä, missä vihkiminenkin on. Tai sitten pyytää jotain tuttua sukulaispappia, joka suostuu vihkimään vapaapäivänään.

Kyllä kirkkoa varatessa pitää ilmoittaa, mitä tilaisuutta varten kirkko varataan - en ymmärrä miksi sitä ei voisi sinne virastoon ilmoittaa? Eiväthän ne sieltä kuuluta sitä teidän sukulaisille. Heillä se tieto pitää olla esim. tilastointia varten. Kaava voi muuten olla suunnilleen sama, mutta kysymykset vähän erilaiset: "Tahdotko sinä NN avioliitossasi, jonka olet solminut MM:n kanssa osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä ja vastoinkäymisissä." Kun vihkimisessä kysymys kuuluu: "Tahdotko sinä NN ottaa MM:n aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä ja vastoinkäymisissä" Olen ainakin nähnyt isän luovuttavan morsiamen myös avioliiton siunauksessa, eikä se musta ainakaan tunnu mitenkään kummalliselta.

Myös aikakysymys kannattaa ottaa huomioon: Jos häät ovat kiireisenä kesälauantaina, jolloin häitä kirkossa on tunnin välein, niin siinä ei mitenkään ehdi laittaa äänentoistoa kuntoon ja viritellä soittimia ennen vihkimistä. Mutta jos taas on ei-kiireisenä ajankohtana niin sitten on tietysti eri juttu.