Kaylie

Ei olla vielä liiemmin mietitty asiaa mutta luulen, että meille paras vaihtoehto on laittaa kutsun mukaan sähköposti minne voi ilmottautua (minun ja miehen). Vanhempi väki, joka ei osaa emailia käyttää, voi soittaa kaasolle tai kummankin porukoille. Onhan tuossa sitten väkeä... Ehkä paras on kumminkin pitää yksinkertaisena, eli yksi "hää sähköposti" ja kaason ja BM puhelinnumerot. Samalla voivat vieraat kysellä lahjoista, jos haluavat. Jep.

Sulhon kihla (joka on samalla myös vihki) on titaania ja ostettu Kanadasta (46e). Paksuutta sormuksella oli muistaakseni 8mm ja flakkahionta vahvistettu timanttipäällysteellä. On paksuutensa takia kerännyt muutaman naarmun kahden vuoden aikana, koska on koko ajan sormessa. Mutta muuten harjattu pinta pysynyt tosi hyvin eikä siinä näy mitään viitteitä, että se olisi kulumassa pois!

Kevyt ja mukava pitää sormessa. Sisäpinnalla on pyöristtty hionta, niin on mukavampi. Ainut huono puoli oli, että sormus on pakko ottaa yöksi pois, koska jatkuva sormessa pitäminen aiheutti ns. rusinasormi-efektin siihen kohtaan sormea, missä sormus oli. Eli ei hengittänyt tarpeeksi ja iho pehmeni liikaa.. parani parissä päivässä.

Kaiverruksen kävin sormuksiin teettämässä pajalla Helsingissä, joka tekee titaaniin käsikaiverruksia. Lähellä Forumin Kukontoria. Maksoi noin 30e kahden sormuksen hionta.

Ja muutama vuosi sitten kävin Uniondesignillä kyselemässä, että kuinka paljon titaani "syö" vierellä olevaa kultasormusta, niin vastaukseksi sain, että ehkä 30vuoden kuluessa jotain kulumaa on havaittavissa, jos suurennuslasilla katsoo. Että ei pitäis olla mitään pelkoa siitä, jos on kultainen ja titaaninen vierekkäin, että kuluisi se kultasormus.

Aivan ihana on tuo Löwenmarkin "Anni"! Näyttää upealta sormessasi! Itsekin olen jo sitä ihaillut vaan mahtaa myös hintaa olla noin isolla jalokivellä.. Olen kahden vaiheilla "Annin" ja "Siljan" kanssa.

Okei, tosi kiva tietää! Kiitoksia infosta. Laita kuvia jos keksit miten niitäkin olis tosi kiva nähdä.

Onko kellään tietoa, onko WB:ssä valkokangasta ja videotykkiä, kuuluvatko ne hintaan tai pitääkö niitä erikseen vuokrata. Sama koskee mikkiä ja äänentoistolaitteita? Olisin tosi kiitollinen tiedosta.

Meillä myös VAIN siviilihäät. Ja varsinkin tällaisissa isoissa tapahtumissa, kuin häät, tuppautuu tulemaan esille muiden odotukset entistä enemmän. Mun vanhemmat kuuluu kirkkoon ja ovat myös hyvin vanhanaikaisia. Pettyivät tajutessaan, että tyttärellä siviilihäät tulossa. Vaan vaikka pettymys kohdistuukin minuun ja siviilihäät "ovat minun vikani", niin varmaan niitä vaan harmittaa, että esim. isä ei saa kävelyttää mua alttarille. Ehkä se on unelmoinut siitä mun syntymästä lähtien. Vaikka se ei varmaan tajua, että kyllä se voi sen tehdä, vaikkei kirkossa ollakaan..

Onhan se tietty niinkin, että mä kirkkohäät ottaisin, jos olis pokkaa liittyä yhdeksi päiväksi kirkkoon. Mut on se vaan sen verran epäpyhää. Kunpa joku vaan kunnioittaisi omaa uskottomuuttani yhtä paljon, kun minä kunnioita niitä, jotka kirkkoon kuuluvat. En liity sen takia kirkkoon, että saisin kivan paikan, josta siirtyä juhlatilaan. Olisi kiva, että olisi erillinen paikka, josta voisi sitten hypätä autoon ja huristella jossain ja sitten saapua juhlapaikkaan. Vaan näin ei nyt tule olemaan. Meillä on vihkiminen samassa tilassa jossa sitten juhlitaan, tilaa onneksi riittää, mutta huomaa sitä itsekin harmittelevansa sitä, ettei häät mene "perinteisesti". Mutta tällaiseksi mut luoja soi, pakanaksi. Olkoon se sit kohtalona häissäkin.

Kiitos Harley84 sympatioista. On tilanne jo onneksi tasaantunut. Taisi isänikin huomata tilanteen ja pysyy nyt aivan sanomatta poissa sekaantumasta asioihin. Voi myös olla, että äiti on pitäny kotona puhuttelun

Jostain syystä minunkin, yleensä ikuisesti kestävä pinna, on häitä koskevissa asioissa tosi lyhyt? Ehkä se on tämä juttu vain, kun omista häistä, ainakin minä, olen unelmoinut jo aika kauan. Ja vanhempieni häät kun eivät aikoinaan olleet edes tähän suuntaan, mitä omani tulevat olemaan. Ehkä se nalkutus on jäänyt perintönä sukulaisille ja vanhemille tiukemmista ajoista sodan jälkeen, kun mihinkään ei ollut varaa ja kaikkea piti säästää. Ainakin omia vanhempiani ymmärrän siinä, että pitävät mua varmaan kamalana tuhlarina, vaikka yleisesti pidän itseäni aika säästeliäänä. Mutta en mä rahaa hautaan säästä, joten häissä en kyllä pihtaile!

Tsemppii vaan Absinthelle, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ne nalkutukset. Paha olo menee kyllä pois ja kun miettii läpi asiat, että onko niissä oikeasti jotain stressaamista vai ei, niin yleensä huomaa, ettei niissä ole. Ja asioilla on aina tapana järjestyä. Pitkää pinnaa häiden järjestäminen silti vaatii!

Mun vanhemmat haluavat auttaa tuntuvalla summalla häissä, vaikkemme ole apua pyytäneet, joten kunnioituksesta haluan pitää heidät ajan tasalla häiden järjestelystä ja periaatteessa siitä, mihin rahat käytämme. Juuri nyt tuntuu sille, etten halua penniäkään isältäni kun asenne on tuommoinen. Mutta ahne on ahne. Ihan kuten Harley84 sanoit, häät ovat nykypäivänä rahastusta ja jos haluamme pitää sellaiset häät, joista olemme mieheni kanssa unelmoineet, kaikki apu (myös vanhempieni) tulee tarpeeseen...

Ja Lynx, päätin tänään, etten kerro isälleni enää enempää järjestelyistä vapaaehtoisesti. Kaikki hyvä loppuu aikanaa, myös mun hermot!

Onko täällä kellään muulla tätä sukupolvien välinen kuilu -ongelmaa? Meidän vanhemmat on mennyt naimisiin 80-luvulla, jolloin ja varsinkin 70-luvulla jolloin suurin osa ystävistään meni, asiaan kuului ruokatunnilla maistraattiin -meininki eikä mitään hössötystä. Nyt eivät ollenkaan tajua kun mä nimenomaan haluan sitä hössötystä. Viimeksi äitini sai hepulin siitä kun kutsussa on PUKUKOODI! Et kai sä nyt voi määrätä ihmisille että mitä ne laittaa päälle, jos joku tulee verkkareissa niin et sitten sano mitään, kyllä kaikissa häissä missä mä oon ollut (joo 70- tai 80-luvulla) oli farkut ihan normaali vaate jne. Mitä tahansa esitänkin että häissä tulee olemaan niin aina sama virsi että yritä nyt ettei vaan herätettäisi huomiota ja yritetään nyt pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Ei vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää että häät on mun elämän tärkein juhla ja mä haluan ottaa siitä kaiken irti enkä vaan olla herättämättä huomiota!

Kuinkakohan monta katkeraa riitaa on ollut siitä kun vanhemmat ei kestä lastensa pienimuotoisia häitä vaan haluaisi pitää kunnon juhlat... Meillä on asetelma nyt kääntynyt toisinpäin.

Mullakin on vanhempien kanssa todellinen sukupolvien välinen kuilu. Mun vanhemmat oli 40 kun mä synnyin, joten me eletään ihan eri maailmoissa. Mun vanhemmat hyssyttelee koko hääjuttua, me taas halutaan isot häät. Kaikki on koko ajan ihan nurinkurin. Me halutaan moderni paikka, mun vanhemmat perinteisen suomalaisen kartanoromantiikan. Me halutaan eksoottiset ruoat, jotka on meidän tyylistä, vanhemmat perinteistä suomalaista ruokaa, kylmää kinkkua ja pottuja. Ottaa kyllä päähän. Kuka tässä oikein menee naimisiin!? Toi hyssyttely on niin kamalaa! Eikä siihen oo mitään syytä.

Ja kun kerrottiin, että halutaan hääpaikka, jossa vois juhlia jonnekin 03 asti yöllä, niin mun isä totes, että ihan joutavaa ja hän ei ainakaan aio olla kuin enintään klo 20 asti. Totesin vaan takas, että hyvä!

Onneksi täällä on tällainenkin palsta, josta saa vertaistukea. Ei kukaan muu ymmärrä morsianta paremmin kuin toinen morsian! On tuntunut tosi hyvälle lukea kaikkien teidän morsianten tekstejä täällä.

Mun vanhemmat myös salailivat liittoaan aikanaan, eivätkä kertoneet kellekään naimisiin menostaan, eivät edes häiden jälkeen! Itse menen ensi vuonna naimisiin ja isäni mielestä asiasta ei saa puhua kellekään ainakaan tämän vuoden aikana ja pitkälle ensi vuoteenkin voi kyllä odottaa. En näe mitään syytä salailla tällaista asiaa. Olen onnellinen ja haluan jakaa tällaisen ihanan ilouutisen rakkaiden ystävien kanssa ja myös perheeni. Olisi vissiin pitänyt jättää ilmoittaminen omalle isälle pitkälle ensi vuoteen ja katsoa sitten kuinka tyytyväinen se on sellaseen päätökseen. Nyt sentään kerroin aikeistamme jo hyvissä ajoin! Tosi kiittämätöntä minusta.

Isälläni on myös riittää sanomista joka ikiseen asiaan, josta kerromme. Kutsujen suunnittelu on ihan väärä, vierasmäärä on väärä, paikka on väärä, koristelu on turhamaista, ei saa olla buffetti vaan pitää olla pöytiin tarjoilu ja perinteistä suomalaista ruokaa, lihapullia ja muussia. Isälläni myös riittää sanomista siihen, etten kuulu kirkkoon. Sillä uskonto kuuluu jokaisen elämään ja ilman sitä ei ole elämää ollenkaan. Suoraan sanoen v*tuttaa tuollanen käytös! Joudun koko ajan häpeilemään omaa isääni ja sen sanomisia ja odotan, milloin seuraava päätöksemme on taas väärä.

Minäkään en ole tuominnut ja arvostellut sitä julkisesti sukulaisten läsnäollessa siitä, miten hän meni aikoinaan naimisiin tai miten on elänyt ja mihin uskontoon kuuluu. Miksi sen pitää tuomita mut!? Tosi röyhkeää, halventavaa käytöstä. Miksi turhaan kerron sille yhtään mitään meidän häistä, kun siltä ei saa minkäännököstä rakentavaa tai kannustavaa kommenttia aiheesta ja joka kerran vaan pahoitan mieleni. Parempi on näköjään vaan salata omatkin asiat, niinku sekin teki aikanaan. Eipähän tuu paha mieli!

Kiitos.