veganprincess

Heitin. Meillä meni joka tapauksessa kukkiin yli 700 € joten lisäkuluja ei kaivattu yhtään Plus enhän minä olisi sitä kimppua ehtinyt katsella kun lähettiin heti häämatkalle minkä jälkeen olisi ollut jo lakastunut.

Mä oon kanssa tehnyt rikosilmoituksen mutta varmaan joku joukkokanne olisi parempi... Eli mielelläni lähtisin mukaan.

No me oltiin häämatkalla 3½-vuotiaan kanssa. Nimenomaan siksi naimisiinmenoa lykättiin näin pitkälle että voisi lapsen ottaa mukaan häämatkalle (alunperin oli tarkoitus mennä naimisiin kun lapsi 1½ mutta meidän vauva oli kyllä sellainen ettei todellakaan olisi voinut ottaa yhtään minnekään mukaan joten näin kävi) Mukana oli vielä äitini jottei meidän aika menisi ihan lapsen perässä juoksemiseen. Ihan OK reissu mutta ei se kyllä mikään kunnon häämatka ollut, lapsen ehdoilla jouduttiin olemaan ja oli se äitikin vähän ylimääräinen, jos olisin tiennyt niin oltaisiin menty vaan kahdestaan Tukholmanristeilylle. Suosittelisin lapsen kanssa häämatkalle meneville jotain rantakohdetta jossa jokaiselle jotakin ja kaikkein tärkeimpänä rentoutuminen eikä nähtävyyksissä juokseminen niin kuin me tehtiin, ja siltikin ottamaan sen lapsenhoitajan mukaan että saatte edes vähän olla kahdestaan.

Halusin olla konservatiivi

Meidän häät juhlavalla siviilivihkimisellä meni jo mutta vähän on ollut ajatuksena että jos vuosipäivän kunniaksi kävisi sitten hakemassa sen kirkollisen siunauksen. Mulla tosiaan jäi häistä aika kauheat traumat niin ajatuksena on että laittaisin ihan hääpuvunkin ja vähän niin kuin pidettäisiin uudet häät, tosin tällä kertaa ihan kahdestaan. Mulle se uskonnollinen aspekti on oikeasti tärkeä ja olisin kovasti halunnut kirkkohäät, mihin vakaumuksellinen ateistimieheni ei kuitenkaan ikinä olisi voinut suostua. Nyt hän kuitenkin sanoi että jos ei kellekään tarvitse kertoa niin ehkä mun takia voisi suostua. Kuulisin mieluusti mielipiteitä siitä kuinka hullulta ajatukseni kuulostaa

Häät oli ja meni jo mutta voin varmaan silti vastata... Meillä kutsussa luki tumma puku. Kaikilla miehillä olikin semmoinen, paitsi pikkupojilla joku kauluspaita+housut- systeemi. Naisilla oli juhlamekot, myös lapsilla, lukuunottamatta paria joilla oli siisti housupuku. Olin oikein tyytyväinen lukuunottamatta anoppiin jolla oli kunnon kokomusta hautajaispuku. Kannattaa kyllä laittaa se pukukoodi jos haluaa juhlavat häät, olin myös juuri häissä joissa oli asu vapaa ja sieltä sitten löytyikin kaikkea frakeista shortseihin. Toi tumma puku on muutenkin hyvä koodi koska melkein kaikilta miehiltä se löytyy ja naisille se jättää paljon valinnanvaraa, kun taas johonkin frakkiin pukeutumista en itse ainakaan kehtaisi vaatia koska harvalla sellaista on omasta takaa eikä välttämättä ole varaa vuokrata.

Harvinaisen hyvin koska pakotettiin ottaan unilääke.

Annan anteeksi sen että anoppi tuli häihin kokomustassa hautajaispuvussa, sen että piti puheen jossa ei juuri muuta tehnyt kuin kehui poikaansa ja sen että juhlien lopuksi pussasi isääni. Mutta en sitä että nappasi morsiuskimpun (on siis ollut 27 vuotta naimisissa ja on edelleen) Kun olisin nähnyt että on siellä kimpunheitossa ihan pokkana nuorten naimattomien naisten joukossa kärkkymässä niin olisin komentanut pois mutta mullahan oli selkä sinne päin. Grrr...

Prinsessa Ruusunen ja Tonava kaunoinen. Molemmat päätin jo teininä että jos naimisiin pääsen niin ne.

Meillä oli: Siemenleipä, Keiju, Hummus Tapas-alkupalat: Vihreä salaatti Perunasalaatti Marinoidut pavut Sitrusmarinoidut oliivit Pestomarinoidut tapasherkkusienet Paistetut paprikat Grillifenkolit Kikhernepyörykät Yrttijogurttikastike (soijajogurtista) Lämpimät ruoat: Kasvishöystö Seitanleikkeet Kantarellikastike Villiriisi Sienitäytteiset paprikat Hääkakku ja kahvi tai tee Ja kaikki palaute mikä kantautui meidän korviin oli positiivista!

Häät oli tosiaan mun suuri haave, mitään muuta en ollut viimeisen 4 vuoden aikana niin paljon halunnut. Olisin vain halunnut pienet häät koska minä en kerta kaikkiaan osaa ottaa rennosti puolituttujen seurassa. Mutta mies ei halunnut mennä naimisiin ilman kaikkia 30 kaveriaan joita minä en ole koskaan tavannutkaan. No, 7 vuoden yhdessäolon jälkeen ja uhmaikäisen vanhempina on varmaan turhaa yrittääkään esittää vastarakastunutta. Ehdottomasti siihen olen tyytyväinen että meidän suhde on nyt virallinen vaikkei onnellinen olisikaan.

Mulla oli viimeiset 4 viikkoa ennen häitä niin mieletön stressi että odotin vain hartaasti sitä hetkeä kun kaikki on ohi. Minä olin se joka oli kaikesta vastuussa ja hyvin vähän sain keltään apua, ja päälle vielä sosiaalisten tilanteiden pelkoni. Itse hääpäivä oli pelkkä suoritus, elämän isoin sellainen. Inhotti oikein kaikki ihkutukset elämän ihanimmasta päivästä ja siitä että olisin muka niin onnellinen, pakokauhun vallassa minä olin enkä onnellinen. Onneksi kuitenkin joku puolustusmekanismi muutti minut robotiksi joka näytteli osansa tyydyttävästi vaikken oikeasti ollut läsnä vaan paniikissa. Luulen että häistä jää minulle ikuinen trauma koska vaikka ulkoisesti meni OK niin omat sisäiset tuntemukseni eivät todellakaan olleet hyvät, toisaalta hirveä haikeus siitä että tässäkö se nyt oli enkä enää koskaan saa leikkiä prinsessaa. Niin vaikea juttu itsellenikin, pidätte varmaan ihan sekopäänä mutta toivottavasti joku ymmärtää. Eikä olla onnellisesti naimisissakaan. Häämatkalla olin sentään jo oma itseni mutta suorittamiseksi sekin meni, emme olleet tuolloinkaan mitenkään erityisen rakastuneita eikä ollut kivaa. Nyt reilu kuukausi häiden jälkeen olemme jo niin tympääntyneet toisiimme että mies kysyi pitäisikö erota.

Meillä mies ei muuten välitä mistään eikä tee mitään, mutta 2 asiaa on joihin suhtautui suorastaan neuroottisesti: -mun kengät (muuten ihan sama mitä mulla on päällä mutta kengät hänen piti saada valita) -viinit Lisäksi tietty se että kirkkohäät ja kaikki uskonnollisuus ehdoton no no kun on vakaumuksellinen ateisti.

Mä aion kanssa ehdottomasti tehdä tollaisen. Hakusessa olisi vielä sopiva kansio johon sitten voisi laittaa itse väsättyjä sivuja...

Minä ratkaisin asian näin: Sisääntulomusana Prinsessa Ruusunen Seremonian päätyttyä esitetään Hymne à l'amour, me jäädään paikalleen seisomaan ja kuuntelemaan, ja esityksen päätyttyä porukat tulee onnittelemaan.

Te joilla on 1000+ arvoinen sormus, miten ihmeessä uskallatte pitää sitä?

Täällä vähän erilaista: Klo 7 herätys Kahvia! Ja varmaan jotain kevyttä aamiaista Klo 9 äitin kanssa hääpaikalle vastaanottamaan pitopalvelua ja järjestelemään Klo 11 kampaaja, matka tänne bussilla, metrolla ja bussilla kun ei meillä kellään ole autoa Klo 13 meikki samassa paikassa jossa myös kaason kampaus Sitten bussilla ja metrolla huntu ja kruunu päässä takasin juhlapaikalle kaason kanssa Viime hetken järjestelyjä,hermoilua, panikointia ja pukeminen kaason ja äitin kanssa Klo 16 vihkiminen Vähän mietin että pitäiskö tohon viimeseen siirtymään ottaa ihan taksi..

Mulla iski paniikki tasan 4 viikkoa ennen häitä kun selvisi ettei hääpaikalla voikaan vihkiä. Nyt sitten maanantaina heti aamusta rukoilemaan rakennusvirastolta lupaa nurmikkovihkiäisiin... Sitten tarttis saada vielä jostain tuolit ja varmaan telttakin kun ei noista säistä tiedä. Plus että pitipalvelu ei vastaa mun sähköposteihin (2 viikon sisällä 3 viestiä joista viimeinen oli jo tosi tiukka sävyinen), kukkakaupasta ei vastata mun sähköpostiviesteihin, bändi ja kaaso ei ota yhteyttä vaikka lupasi Siis jumalauta pitääkö mun ettiä uusi pitopalvelu viikon varoitusajalla?

Niin, haluaisin että häissä otettaisiin sellainen perinteinen yhteiskuva jossa olisi kaikki vieraat. Olisiko tälle sopiva ajankohta heti vihkimisen jälkeen (meillä on siis vihkiminen juhlapaikalla) vai onnittelujen ja maljojen jälkeen? Sitten pohdin kanssa sitä että kuka kuvan ottaisi? Kaikki sen verran läheiset joilta kehtaisi kysyä kun haluaisi mukaan kuvaan... Jos jollain on kokemusta tai mielipiteitä niin kuulisin todella mielelläni!

Tiloista en tiedä mutta muuten minulla on ainakin tähän mennessä pelkkää hyvää sanottavaa Hgin maistraatista. Kun mailasin ja pyysin vihkimistä virka-ajan ja -paikan ulkopuolella vastattiin heti että se ja se tulee ja olkaa häneen yhteydessä. Tapasimme juuri henkikirjoittajan ja hän oli oikein mukava ja suostui kaikkiin pyyntöihini. Kaikki peruskaavasta poikkeavat puheet hän tosin pyysi kirjoittamaan itse koska on ymmärrettävästi liian vaikeaa pitää henkilökohtainen puhe ventovieraille mutta sovittiin että minä hoidan tekstit hänelle ja hän sitten lukee ne. Meille tulee siis mahdollisimman juhlava siviiliseremonia

Lähtö häämatkalle klo 12!

Ainakin toi punainen oli niin väkevää etten pystynyt juomaan sitä! En siis ainakaan lapsille suosittele... Ostin nyt testaukseen Maatilatorilta pullon kuohuvaa vadelmajuomaa, se on ainakin juhlavan näköistä ja ihanan väristä. Hintaakin oli 15 euroa pullo... Toivottavasti olisi hyvää, muuten multa loppuu ideat. Haluaisin kovasti jotain vähän hienompaa kuin pommacia josta harva lapsi edes tykkää vaikka aikuisille menisikin.

Aika jännä. Me ollaan oltu yhdessä 7 vuotta mutta silti kummallakin on omat kaverit, osa silleen että toinen tietää nimeltä ja ulkonäöltä ja osa ihan ventovieraita. Oonkin joskus harmitellut sitä ettei meillä oo ketään perhetuttuja jota tavattais yhdessä. Ei vaan oo kummankaan kavereissa ketään semmosia sopivia...

Mukavaa kuulla että lyhyt pinna hääasioissa on universaali ilmiö, olenkin kauhistellut että miksi musta on tullut niin ärhäkkä Meillä toi alkoholiasia on kanssa suurin riidan aihe äidin kanssa tosin päinvastoin. Mun mielestä häät voi olla täysin raittiit tai semmoset missä kaikki päätyy pöydän alle tai mitä tahansa siltä väliltä, mutta omissa häissäni haluaisin hienostunutta ja sivistynyttä alkoholinkäyttöä. Toisaalta siksi että haluan mahd. hienot häät enkä mitään örvellystä, jota tietyt hlöt harrastavat ilmaista viinaa saatuaan, ja toisaalta siksi että paikalla on paljon lapsia ja lapset ja kännäys on yhdistelmä jota en hyväksy. Äidillä taas on kauhea neuroosi siitä ettei vaan kukaan ajattele ettei alkoholia tarjoilla nuukuutta. Jokaisen lasillisen määrä on tarkkaan riidelty kompromissi Lisäksi äiti on raahannut lastillisen juomia Virosta "ihan vaan varmuuden vuoksi, mä meen sitten laittaan lisää jos loppuu". Kaiken huippu oli se kun hän sanoi että jos anoppi siskoineen haluaa tanssia ja laulaa pöydällä niin mun pitää se heille suoda. Itse taidan kyllä pidättäytyä juomatarjoiluista ihan siksi että häävalssi 10 cm piikkareilla hirvittää jo ilman huimaustakin

No en. Kymmenisen sellasta sulhasen kaveria tulee jota en oo koskaan nähnytkään ja saman verran semmosia jotka oon ehkä joskus nähnyt mutta en todellakaan voi sanoa tuntevani... Tunnetteko te tosiaan kaikki miehenne kaverit?