NeNNi

Ei miljöökuvaus tarkoita vitsikkäitä kuvia. Toki niihin sen ehkä helpommin yhdistää kuin studio -pönötyksiin. Meillä oli siis ammattilaiskuvaaja häissä kuvaamassa dokumentaarisen hääkuvauksen ja potrettikuvat otettiin juhlapaikalla. Monessa eri paikassa poseerattiin ja kyllä ne klassisia ja kauniita on vaikka itse sanonkin. Mulla studiokuvaus ei ollut edes vaihtoehto, liian pönäkkää meidän makuun. En halua lapsistakaan niitä "perinteisiä 1v kuvia studion rottinkituolissa". Tuolta valokuvaajien puolelta löytyy paaaaljon kuvaajia ja heidän kotisivujaan. Sieltä kannattaa käydä kurkkimassa! MUOKS: Meidän häät kuvasi Janne Miettinen ( jannemiettinen.fi ) Blogista löytyy videokollaasi potrettikuvista.

"Järjestämme ammattitaidolla" In my ass. MUOKS: Kävin pitkästä aikaa lukemassa suomi24:n keskustelua Kouvolan pitopalveluista ja sieltä oli poistettu viestejä koskien tätä Kymen astiavuokraamoa? Lieneekö Sanna valittanu ylläpidolle, että häntä siellä dissataan eikä tommosta saa julkasta.. Oli jokunen uusikin kommentti tullu, onneks ei kehuja kuitenkaan!

Meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla ja saatiin todistus heti käteen.

Mä niin toivon, ettei kukaan enää päätyis tohon Kymen astiavuokraamoon ja se sais panna puljun kiinni. Selkeesti kun ei minkäänlaista ammattimaisuutta työhön ole ja asennekin on ihan mitä sattuu. En haluais, että se enää pilaa kenenkään suurta päivää.

Bestman piti tervetuliasipuheen heti vihkimisen jälkeen (vihkiminen juhlapaikalla) ja me itse pidettiin kiitospuhe ruokailun jälkeen.

Mä halusin näyttää itseltäni. En arkena meikkaa, juhliinkin laitan vaan ripsaria ja huulikiiltoa. Häämeikki oli siis neutraali ja "väritön" mutta siisti ja juhlava. Silmälasitkin pidin kun en piilareita ole ikinä kokeillu. Hiukset vapaana sekalaisena kiharana, ystäväkampaaja halus vähän värjätä, tai lähinnä vaan vähän sävyttää. Mitään kynsiä en todellakaan edes miettiny. Omaksi onnekseni rusketun tosi helposti, eli sen suhteenkaan ei tarvinnu mitään miettiä. MUOKS: Kirotushärö.

Me päätettiin, ettei oteta videointia. Videota katotaan sen muutaman kerran ja sit se pölyyntyis jossain hyllyn nurkassa, oli laadukas tai ei. Panostettiin kuitenkin 2tonnia valokuvaajaan ja niitä täydellisiä kuvia kelpaa katella ja se riitti meille.

Yksi meidän hääteemoista oli huumori, joten haluttiin sitä myös kiitoskorttiin vieraille muistoksi. Me naulattiin vanhaan, harmaantuneeseen lankkuun valkoisilla puukirjaimilla 'KIITOS'. Kuvassa minä "lyön" kyltillä sulhoa, joka pitelee päätään kärsivä ilme naamallaan. MUOKS: Ja ihan googlettamalla funny wedding pics tai vastavaa löytyy hassuja kuvia.

Mä mietin myös tota, että miten hääkuvat voi ottaa kun ei edes ole naimisissa vielä. Enemmän kuitenkin painoi se, ettei haluttu "seisottaa" vieraita keskenään missään vaiheessa kun kuvaukselle ei vihkimisen jälkeen olis ollu mitään järkevää hetkeä - hetkeä.. 1½ tuntia meni potrettikuvaukseen. Ja tuohon mitä Kihaajo sanoi; jos epäilee miehen vastausta alttarilla niin lienee parasta siirtää koko häät tulevaisuuteen.

Meillä 9 tunnin dokumentaarinen kuvaus, sis. perussetti ja kuvaajan matkakulut tulee maksamaan n. 2000€. Valokuvaus oli kuitenkin se mistä en halunnut tinkiä.

Anteeksi. Ensin sanot, että eiköhän vieraat tiedä miten käyttäydytään. Kuitenkin laitat kutsuun, että on suotavaa olla ajoissa? Minusta tuo on ehkä typerintä mitä kutsuun voi laittaa.

Samaa mieltä. Ne punaset, pinkit ja lilat sydämet repsottavien pahvinuolien kanssa on niiiiin.. Noh. Nähty.

Oi, tommonen viljakimppuhan olis ollu ihan mahtis meidän maalaishäissä! Mun kimpusta kyllä viljaa löyty mut eipä tullu mieleen, että pelkkä viljakin voi olla kimppu.

Meidän poika syntyi huhtikuun alussa, häät oli elokuussa 4 kuukautta myöhemmin. Puvun tilasin netistä jo raskauden puolivälissä. Löytyi mieluinen, sivuilla oli annettu hyvät mitat ja puvun selässä oli nyörit. Istui kuin nakutettu päälleni hääpäivänä.

Me otettiin itse ilmottautumiset vastaan, kutsussa oli siis meidän molempien numerot ja mailiosotteet.

Tosiaan jos kyseessä ei ole ihan sadan hengen häät niin sorakuopiltakin löytyy kiviä. Nimim. omissa häissä kivet pöytänumeroiden virkaa ajamassa. Ja ihan tavallinen vedenkestävä tussi tarttuu kiveen hyvin!

Me tuunattiin lahjakuorille Isännän perheen iänikuisen vanha postilaatikko. Spraylla vetästiin se valkoseks ja sabluunan kanssa töpsöteltiin kylkeen koristeellisesti uusi, yhteinen sukunimi. Laatikolle on sitten jatkossakin käyttöä postilaatikkona eikä noi lintuhäkit ja muut olis meidän tyylisiä ollukaan.

Valokuvauksesta. Halusin parhaan ja parilla tonnilla sen sain.

Sama meillä.

Meillä oli DJ:nä Isännän BFFFF, jolta ei ollut korttia tai lahjaa. Vähän ihmetytti mut ei tommosesta kehtaa ainakaan kysyä..

Mä sain käytyä itsenäisesti helman runsaudesta huolimatta. Nostin helmat ylös ja "sivulle", josta saivat valua lattialle.

Jees, ei mennyt putkeen meilläkään. Kymen astiavuokraamosta jäi paska maku suuhun, enkä sitä suosittele kenellekään. Positiivista oli se, että ruoka oli hyvää - siitä ei ole mitään moitittavaa ja Sannan minulle tekemä kimppu oli kaunis ja sellainen kuin olin toivonutkin. Negatiivisten asioiden lista sen sijaan on pidempi. Ensimmäinen korviini kantautunut huono palaute tuli äidiltäni. Hän oli noutopöydän (= ruokaa kahdelta puolelta) suhteen käynyt Sannalle keittiöön huikkaamassa, että joku ruoka x on loppu. Tähän Sanna oli tiuskaissut, että "ottaa sitten siltä puolelta missä sitä on." Astioiden poiskeräämisessäkin tuntui olevan jotain ongelmia. Kahvipöydässä meitä odotti yllätys kun hääkakun vieressä tojotti järeämmän luokan lihaveitsi. Sannan kakkulapio siis oli jossain entiedäeikäkiinnostamissä, josta vuolaasti selityksiä riittikin. Tokihan veitselläkin kakun sai leikattua mut c'mon.. Tässä vaiheessa myös ammattitaidottomuus ruokavalioiden huomioimisessa tuli vastaan; maidottomalle ei ollut hääkakkua. Tästäkin Sanna vieritti syyn minun niskoilleni; en ollut sitä erikseen pyytänyt! Lisäksi Sanna valehteli kaasolleni, että olin ilmoittanut ruokavaliot 2 päivää ennen häitä! Paskat, tarkistin sähköpostin ja olin ruokavaliot ja vierasmäärän ilmoittanut hääviikon maanantaina, mikä aiemmin oli sovittu, että riittää. Sanoin tämän myös Sannalle, joka väitti, ettei ollut koko sähköpostia nähnyt, vaikka senkin jälkeen oli useampi säpoviesti vaihdettu. Kakkua itsessään oli naurettavan vähän, sitä ei jäänyt jäljelle kuin pieni viipale. Jos kaikki ilmoittautuneet olis tullu paikalle (lopulta 6 ilmottautunutta jäi pois), kakkua ei olis riittäny. Sanna kertoi tekevänsä kakkua aina reilusti ja, että kakkuja oli 4. Sitä neljättä ei kuitenkaan kahvipöydässä koskaan näkynyt, ne samat 3 siinä seisoi koko ajan. Myös kahvin tarjoilusta, tai oikeammin tarjoilemattomuudesta piti käydä huomauttamassa; saliin ei tarjoiltu kahvia kuin kerran ja vain osaan pöydistä. Muutenkin Sannalla tuntui olevan tolkuton kiire jonnekin; oli kaasolle kertonut lähtevänsä johonkin, en tiedä, eikä kiinnosta, että minne. Näin ollen kahvit kerättiin pois tosi nopeasti ja tiskatut kupit odotteli pöydällä kun osa vielä hörppi sitä hartaasti kerjättyä toista kupillista. Soitin Sannan sunnuntaina paikalle ja ylläolevat asiat tuotiin myös hänelle tietoon. Selityksiä tuntui joka asiaan löytyvän ja ylipäätään joka toinen asia tuntui olevan minun vikani. Vaadimme jo tuolloin alennusta, koska emme todellakaan olleet palveluun tyytyväisiä. Loppulaskusta Sanna hyvitti parisataa euroa. Ja sekin, että laskun eräpäivä oli 2 päivää siitä, kun me se saatiin! Ennakkolaskun eräpäivä oli seuraava päivä! Eli paska maku jäi suuhun ja harmistus oli suuri vielä monta päivää häiden jälkeenkin. Laskun maksoin pitkin hampain, en vaan enää jaksanut alkaa Sannan kanssa tappelemaan. Laskuun oli pyynnöstäni eritelty kaikki mistä lasku koostui, mitään alveja tai muita siinä ei kuitenkaan ollut. Jos jollekin vielä jäi epäselväksi; en t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n suosittele kyseistä pito"palvelua" kenellekään! MUOKS: Niin ja yhteydenpitohan oli alusta asti tosi onnetonta Sannan kanssa, iso miinus siitäkin. MUOKS2: Tuli vielä mieleeni Sannan jatkuva valitus milloin mistäkin. Siis valitteli omia vaivojaan meille, asiakkailleen. Milloin oli olkapää paskana ja milloin oli migreeni. En normielämässäkään tykkää tommosista ihmisistä, saati sitten tämmösessä asiayhteydessä.

^ Mä vähän odotin, että sä paljastaisit teidän kokemuksen ensin niin mä voin avautua sitten.

Meidän maalaishäissä oli tietysti asianmukainen kakunkoriste;

Meillä ei ollu hääkarkkeja ollenkaan.