Vanda

Meillä vieraat matkaa kirkolta (Vantaa) juhlapaikalle (Helsinki) noin 15 km matkan haitaribussilla, 250 e. Kyytiin mahtuu n. 70, loput liikkunee autoillaan.

Maksan kampauksen; meikin tekee meille molemmille ystäväni. Lisäksi kaaso mahdollisesti yöpyy kanssani hotellissa häitä edeltävän yön, eikä tästä tietenkään hänelle aiheudu kustannuksia (koska oma toiveeni ja aloitteeni, että näin toimittaisiin). Kaaso siis asuu kyllä hääkaupungissa, joten etäisyydestä ei sinänsä ole kyse. Kaason puvun suhteen mulla ei ole muita toiveita kuin että sekin olisi lyhyt kuten omani, ja olen ajatellut, että sen kaaso diilaa omilla varoillaan.

Meillä varattuna hääyö & muutamia huoneita kauempaa tuleville vieraille Hotelli Tornista. Varauksen yhteydessä tuli puhetta siitä, että ensi toukokuussa (jolloin meillä siis häät) on Helsingissä lätkän MM-kisat, mikä vaikuttaa hotellimenekkiin. Kannattaa siis olla ajoissa liikkeellä.

On. Tyttönimeni on alle 200 henkilöllä, mutta koska etunimeni on syntymävuoteni yleisimpiä, minulla on useampi täysnimikaima. Miehen nimi on vain heidän perheellään/suvullaan, eli sen nimisiä on vajaa tusina. Otan miehen nimen ja olen takuulla ainut sen niminen. Jos mies olisi Virtasia tms. yleisimpiä, en vaihtaisi nimeä, koska saisin siinä satapäin lisäkaimoja.

Pelkkä harvinaisuus ei kuitenkaan riitä. Jos miehen nimi olisi harvinainen, mutta en siitä pitäisi tai se aikaansaisi yhdessä etunimeni kanssa jotenkin kummallisen yhdistelmän, en vaihtaisi. Tuosta nimestä vaan satun tykkäämään aivan suunnattomasti, ja se jää aina kaikkien mieleen

Olen itse etsimässä lyhyttä pukua ja voi olla, että päädyn teettämään, mutta olen käynyt tutustumassa liikkeiden valikoimiin - tässä omia kokemuksiani:

Niinattareen olin varannut ajan, ja kokemus oli todella mieluisa. Lyhyitä pukuja ei ollut kovin montaa (mikä on tilanne noin yleensäkin), mutta myyjä ideoi hyvin myös pitkien pukujen mahdollista lyhentämistä. Lisäksi hän sovitteli huivin/olkainkappaleiden avulla, miltä puvut näyttäisivät pienillä hihoilla (toivoisin jotain muuta kuin täysin olkaimetonta pukua). Tunnin aikani ylittyi reippaasti, mutta ilmeisesti myyjälle ei vielä tullut seuraavaa sovittajaa. Muutenkin liikkeessä oli hiljaista (vaikka oli lauantai), koska kahdella muullakin myyjällä oli hyvin aikaa pyöriä ympärilläni auttamassa ja kommentoimassa. Tämä oli mukavaa jo siksikin, että olin itsekseni liikkeellä. Liikkeestä ei löytynyt täydellistä pukua, mutta monta muokkauskelpoisesti lupaavaa. Voisin hyvin kuvitella ostavani puvun sieltä.

Kauniissa Morsiamessa kävin ilman ajanvarausta (mitä sivuilla suositeltiinkin). Paikalla oli kaksi naista, vanhempi ja nuorempi, jotka kyllä toivottivat minut tervetulleeksi, mutta jatkoivat sitten keskustelua nuoremman iho-ongelmista Yritin selittää hakevani vähän vintage-henkistä pukua ja äänsin sanan siis VINTAGE. Tähän vanhempi myyjä kärkkäästi huomautti, että ai siis VINTIZ Tätä äänneasua hän jaksoi siinä sitten muutaman kerran erikseen korostaa. Sovitin paria pukua, mutten löytänyt mieleistä. Toisen helmaa kommentoin liian pitkäksi, johon vanhempi myyjä huomautti kärkkäällä tyylillään "Siis toi on kyllä JUURI oikea pituus". Hmm. En erityisesti suosittele ko. paikkaa.

Stilissima oli hyvin samankaltainen kokemus kuin Niinatar. Myyjä tuntui ymmärtävän, mitä haen, ja ideoi lyhyitä versioita pitkistäkin. Sovitin muutamaa pukua, joista yksi nousi potentiaalisimmaksi suosikiksi, vaikkei edelleenkään ihan nappiosuma ollut. Plussaa Stilissimalle myös siitä, että siellä soi musiikki. Kaikki eivät toki tykkää, mutta itse kaipaan usein leppoisaa taustamusaa.

Suomen Pukuvuokraamossa sovitin myös (ajanvarauksella) muutamaa pukua, mutta siellä valikoima tuntui omaan makuun heikoimmalta. Myyjä sielläkin oli erittäin mukava ja avulias.

Seremoniassa poikkesin yhtenä iltana ex tempore ohikulkumatkalla. Selasin puvut, mutten sovittanut mitään. Myyjä vaikutti mukavalta sielläkin.

Stockmannilla kävin myös ilman ajanvarausta. Myyjällä oli kyllä aikaa, mutta kysymykseeni lyhyistä puvuista hän vastasi aika vähätellen "No on tässä pari, mut nää nyt on tällasia". Eivät siis olleet mitään järin kummoisia, mutta myyjän anteeksipyytelevä asenne lähinnä ärsytti.

Olen ajatellut vielä poiketa Juhla-asussa ja Lavemissa. Jälkimmäisessä eivät ole tosin vastanneet puhelimeen

Vihkiminen on Vantaalla, joka on molempien kotipaikkakunta. Juhlimaan siirrytään Helsinkiin, jonka puolella ollaan molemmat asuttu jo melkein puoli ikää. Molemmat kaupungit on meille omalla tavallaan rakkaita ja tärkeitä, joten tää on mainio kombo.

Ollaan ajateltu vastaanottaa ilmoittautumiset itse. Muut vaihtoehdot ei oikeastaan käyneet mielessäkään.

Hei,

onko kokemuksia, kuinka suosittuja ovat toukokuun alun lauantait Pyhän Laurin kirkossa? Olemme nyt helsinkiläisiä, mutta ko. kirkko on molempien entinen kotikirkko ja rippikirkko ja tuntuu ainoalta "omalta" vaihtoehdolta. Tämä onkin ainut ehdoton vaatimus - päivän suhteen voisimme kenties joustaa. Osaako kukaan sanoa, onko ulkopaikkakuntalaisella realistista mahdollisuutta saada vihkiaika (kellonajassakin joustoa, poislukien aivan myöhäisimmät ilta-ajat) ko. kirkosta toukokuun alkupuolen lauantaille 2012? Olen siis tutustunut varaussysteemiin ja tiedän, että se käynnistyy vasta loppukesästä. Kyselen kuitenkin, josko jollakulla olisi tuntumaa tästä.

Tänään selvisi, että saatiin haluttu päivä! Kellonaika on tosin ykköstoivetta aikaisempi, mutta ei harmita

Vantaa 12.5.2012

Paljonko puvun teettämiseen (siis koko prosessiin) tulisi varata aikaa? Häät ensi toukokuussa, ja harkitsen puvun teettämistä. Kuinka aikaisin ompelijaan pitäisi ottaa yhteyttä (tai yleensäkään etsiä ompelija)?

Meillä BH varattuna ensi vuoden toukokuulle. Omistajaheppu on persoonallinen, mutta ainakin toistaiseksi kokemamme perusteella vain positiivisella tavalla Varattiin paikka huhtikuussa (samalla kun käytiin siellä), jolloin vielä ainakin koko toukokuu 2012 oli vapaana. Ainakin varaamiseen liittyvä yhteydenpito on sujunut nopeasti ja tehokkaasti.

Itse kaipaisin myös lisää kokemuksia niiltä, jotka ovat jo BH:ssa juhlineet.

Yksi kaaso - ystäväni, jonka olen tuntenut jo yli puolet elämästäni, kouluajoilta asti. Olin itse hänen kaasonaan pari vuotta sitten ja olen myös hänen pienen poikansa kummi.

Emme siis olleet tätä kaasoasiaa mitenkään vuosikausia sitten sopineet. Olin itse iloisesti yllättynyt, kun ystävä pyysi kaasokseen, ja yhtä lailla hän yllättyi&ilahtui minun pyynnöstäni.

En usko, että kaasoa pahemmin "työllistän". Tärkeää on henkinen tuki (ja kaason kokemus omien häidensä järjestämisestä), ei sormet verillä ja silmät ristissä askartelu

Tavattiin ekan kerran yläasteella 1993 - mutta siitä oli pitkä matka yhteiseloon.

Seurustelu alkoi 2009 syksyn myötä, yhteen muutettiin keväällä 2010, ja saman vuoden syksyllä ostettiin asunto. Kosinta tämän vuoden huhtikuussa, häät toukokuussa 2012. Ikää 30&30, opinnot ja työvuosia kosolti takana jo.

Täysi yllätys! Sormus oli jo hankittuna ja oli paitsi kaunis ja mieluisa, myös täysin sopiva

Laskin 13 häät. Näistä kuudet viimeksi kuluneen vuoden aikana, joka tosin taisi olla se suurin ruuhkavuosi - nyt tahti on jo laskeva

Otan hyvin todennäköisesti miehen nimen (tässä kun on lähes vuosi aikaa, niin voihan tuo mieli muuttuakin). Oma nimi on ihan ok, helppo eikä kovin yleinen (alle 200), mutta ei siihen mitään erityistä sidettä ole. Ainakin nyt voisin helposti kuvitella muuttavani - tiedä sitten, iskeekö ensi keväänä suurikin identiteettikriisi

Miehen nimi on hyvin harvinainen (tusina niitä taitaa olla), mutta ennen kaikkea tykkään siitä nimestä aivan valtavasti! Nimi saa kuulijan yleensä hymyilemään (mutta ei siis tarkoita oikein mitään) ja varmasti sitä saa tavatakin, koska pitää sisällään etunimenäkin käytetyn nimen.

Mutta asia on mulle siis fiilis-, ei niinkään järki- tai perinnekysymys. Jos miehen nimi olisi tuikitavallinen tai epämieluisa, jäisi vaihtamatta

Varattiin joskus huhtikuun puolivälissä, häät toukokuussa 2012. Käytiin katsomassa useita paikkoja, mutta moni karsiutui jo meidän vierasmäärän (~130) vuoksi. Toisaalta meillä häät toukokuun alkupuolella eikä sinänsä ihan sesonkina, ja tsekkaamissamme paikoissa oli tuolloin vielä vapaana useimmat toukokuun lauantait 2012.

Asia, joka itseäni on mietityttänyt iän suhteen, on se, että isä saattaisi alttarille. Toisaalta haluaisin hänet saattamaan (ja haluan kohdata sulhasen vasta alttarilla), toisaalta se tuntuu hassulta, kun olen jo tämänikäinen ja elänyt vuosikausia omillani. Samanaikaisesti kyllä luulen, että olen itse ainoa, joka tätä kyseenalaistaa

Itse olin 29 mennessämme naimisiin. Ja minua mietitytti se isän saattaminen ja luovutus. Olin muuttanut jo vuosia sitten pois kotoa, asunut kauan mieheni kanssa ja muutenkin itsenäinen. Tuntui jotenkin hassulta, että isä "luovuttaisi" minut miehelleni. Ehkä tämä ei ole ikä kysymys vaan itsenäisyys kysymys. (kuulostaapa hankalalta ) Toisaalta olisi ollut romanttista kävellä isän kanssa kohti sulhasta, mutta mutta... Päätimme kävellä mieheni kanssa yhdessä. Aloitimme liittomme yhdessä, tasavertaisina, ilman kenenkään luovuttamista. Se tuntui oikealta ja tuntuu yhä.

Ymmärrän hyvin, mietin itsekin tuota itsenäisyysnäkökulmaa. Samalla isän kanssa kulkeminen on ollut hyvin yleistä vierailemissani häissä (joissa useimmissa morsian lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä), ja näenkin sen helposti nykyään vain kauniina perinteenä, jonka varsinainen idea/symboliikka on väljentynyt. No, tässä on onneksi vielä aikaa pähkäillä

Täällä yksi, joka on ehtinyt tuntea itsensä melkoisen vanhaksi tähän foorumin tutustuessaan - tämän ketjun myötä palasin realismiin Meillä molemmilla häiden aikaan ikää 31. Kuvittelin joskus muinoin meneväni naimisiin paljon ennen kolmosella alkavia ikävuosia, mutta elämä vei minne milloinkin ja lopulta tähän hetkeen ja suhteeseen, joka onkin sitten se juuri oikea.

Meillä on tähtäimessä ennen kaikkea hauskat juhlat, joiden tärkeimmät ainekset on hyvä ruoka ja juoma, musiikki ja hyvä fiilis. Yksityiskohdilla ei ole niin merkitystä, ja esimerkiksi askartelemaan meistä tuskin on. Prinsessapuvusta en ole koskaan haaveillut, mutta pukeutumista en ikäkysymyksenä ajatellut.

Asia, joka itseäni on mietityttänyt iän suhteen, on se, että isä saattaisi alttarille. Toisaalta haluaisin hänet saattamaan (ja haluan kohdata sulhasen vasta alttarilla), toisaalta se tuntuu hassulta, kun olen jo tämänikäinen ja elänyt vuosikausia omillani. Samanaikaisesti kyllä luulen, että olen itse ainoa, joka tätä kyseenalaistaa

130 on nyt listalla, joka toki vielä elää, kun häihin lähes vuosi. Näistä jokaisen haluamme kanssamme juhlimaan, mukana ei ole ns. pakkosukulaisia. Toisaalta ketään sukulaista ei ole pois jätetty, meillä on molemmilla pienet ja tiiviit lähisuvut, joista jokainen on tervetullut. Valtaosa vieraista on kuitenkin ystäviä.

Sekä minä&sulhanen että moni kavereista viettää kaikki mahdolliset lomat maailmalla reissaten, eikä haluttu häitä kenenkään kesälomakauden keskelle. Muutenkaan kesä ei ollut mitenkään ensisijainen, ja itse olisin voinut juhlia vaikka talvellakin, mutta sulhanen toivoo, että luonto jo vähän vihertäisi (tai ainakin lumi olisi sulanut...) Siksi toukokuu, ja tarkemmin sitten toukokuun alkupuoli, koska se toivottavasti on juhlapaikkojen ja kirkkojen suhteen vähän vähemmän sesonkia kuin toukokuun loppu.

Toinen asia, mikä ei sinänsä ollut kriteerinä, mutta ilahduttaa, on se, että häämme ovat todennäköisesti suku- ja kaveripiirissämme vuoden ensimmäiset. Toki viime vuosina ne vuoden kuudennet häät ovat olleet itsessään aivan yhtä ihana tapahtuma kuin ensimmäisetkin, mutta kyllä jossakin vaiheessa vuotta tuntuu siltä, että viikonloput ovat pelkkiä polttareita ja häitä.

Siispä toukokuu

Kannattaa tosiaan tsekata myös roskaposti, meilläkin oli eksynyt sinne! Meille tämä on 2-vaihtoehto (yritetään ensisijaisesti vantaalaista kirkkoa, kunhan sitä loppukesästä pääsee varaamaan), ja jätettiin vain minimimäärä toiveita (kaikki samalle päivälle, muutama kellonaika kahdesta eri kirkosta). Saatiin niistä viides eli viimeinen, joka on kyllä ihan passeli. Mutta jos ykköskirkko natsaa, vapautuu meiltä 12.5.2012 klo 13 Tuomiokirkossa.

Emme siis ole ko. seurakunnan jäseniä.

Hei,

onko kokemuksia, kuinka suosittuja ovat toukokuun alun lauantait Pyhän Laurin kirkossa? Olemme nyt helsinkiläisiä, mutta ko. kirkko on molempien entinen kotikirkko ja rippikirkko ja tuntuu ainoalta "omalta" vaihtoehdolta. Tämä onkin ainut ehdoton vaatimus - päivän suhteen voisimme kenties joustaa. Osaako kukaan sanoa, onko ulkopaikkakuntalaisella realistista mahdollisuutta saada vihkiaika (kellonajassakin joustoa, poislukien aivan myöhäisimmät ilta-ajat) ko. kirkosta toukokuun alkupuolen lauantaille 2012? Olen siis tutustunut varaussysteemiin ja tiedän, että se käynnistyy vasta loppukesästä. Kyselen kuitenkin, josko jollakulla olisi tuntumaa tästä.