Lynx

Et sitten yhtään äärimmäisempää esimerkkiä keksinyt? Pukukoodin pointti EI ole, että sitä käytetään vain mahdollisimman juhlavissa tilaisuuksissa kuten presidentin vastaanotolla, vaan se auttaa olemaan ylipukeutumatta ihan yhtä lailla kuin alipukeutumatta. Siksi pidänkin tuota "pukeutuminen: juhlava" -esimerkkiä vielä huonompana kuin ei pukukoodia lainkaan, se kun ei oikeastaan tarkoita paljon mitään ja joku voi tajuta sen tarkoittavan frakki- ja iltapukulinjaa ja se räikeä ylipukeutuminen on yhtä noloa kuin alipukeutuminen - etenkin jos vahingossa pukeutuu isäntäparin "yli". Erityisen tärkeänä pidän pukukoodia jos juhlat alkavat klo 18.00 jälkeen. En tunne yhtään ihmistä, joka ei tietäisi mitä tumma puku pukukoodina tarkoittaa, mutta jos joku ei tiedä, siinä on se hyvä puoli, että sen voi muutamassa minuutissa tarkistaa netistä tai etikettioppaasta. Jos ei kiinnosta pukukoodia noudattaa, se on oma asia, eikä minua haittaisi lainkaan jos joku minun juhlieni vieraista ei sitä noudattaisi, sen tarkoitus on vain helpottaa vieraita ja estää mahdolliset tahattomat nolot tilanteet.

- polttarit

Aurinko paistaa, äänestämässä käyty ja mies nakitettu tekemään jotain hyvää syötävää illaksi. Jännä ilta tiedossa ja elämässä kaikki niin hyvin, ettei jaksa stressata tai murehtia työasioista, hääjutuista tai edes siitä että kissa oksensi mun hienolle valkoiselle matolle.

Mä en ikinä järjestäisi alkottomia häitä. Mun mielestä juhlissa kuuluu olla ruokaa ja juomaa tarpeeksi vaikka mitään muuta ei sitten olisikaan. Tai vähintään sitä juomaa.

Voi ½¤#%! Ei ole olemassa mitään sivistynyttä tapaa kutsua yhtä tädeistä ja jättää loppuja kutsumatta. Luovutan. Pelkät kaverit ja perheet siis.

^ Kyllä mä tunnen mieheni kaverit. En varmasti yhtä syvällisesti kuin mieheni heidät tuntee, mutta kuitenkin.

Joo, en tosiaan vastatessani tullut ajatelleeksi, että vanhemmat saattavat maksaa häänne/osan niistä. Silloin tilanne on varmasti vähemmän yksinkertainen, vaikka toki soisi vanhempien maksavan siitä, että saavat lapselleen mieluisat juhlat, eikä siitä, että pääsevät itse päättämään. Sitten kai pitää vain yrittää löytää se tasapaino niin että kaikki ovat mahdollisimman tyytyväisiä... Oletko yrittänyt ihan suoraan ja rauhallisesti sanoa sun isälle, että jatkuva kritisointi tuntuu ikävältä ja lannistavalta? Jotkut ihmiset on sellaisia, ettei ne oikein edes tiedosta millä tavalla niiden puheet ja käyttäytyminen vaikuttaa, kun siitä kritisoinnista ja negatiivisesta asenteesta on tullut enemmän tapa ja tyyli kuin mitään muuta.

Meille tulee sukulaisista vain miehen äiti (isä on kuollut), sisarukset puolisoineen ja 18- ja 21-vuotiaat veljentytöt sekä minun puoleltani vanhemmat ja veli. Veli tuonee tyttöystävänsä ja nuo miehen veljentytöt tuovat jos haluavat tai ovat tuomatta mahdolliset seurustelukumppanit (en tiedä onko sellaisia). Tädit, sedät ja serkut jätetään pois ja kutsutaan pakollisten verivelvoitteiden sijaan oikeasti läheisiä ihmisiä. Isovanhemmista minulla on elossa enää äidin isä, jolle varmaan laitan kutsun, mutta josta tiedän jo valmiiksi, ettei pääse terveydentilansa vuoksi paikalle. Nyt mulla on vain sellainen ongelma, että ihan oikeasti haluaisin yhden tädeistäni (+ tietenkin miehensä) mukaan. Nämä ihmiset ovat minulle oikeasti tärkeitä ja kaiken lisäksi tosi mukavaa seuraa. Tuntuisi vain törkeältä kutsua yksi täti ja jättää muut kutsumatta! Pitäisikö mun tehdä tästä syystä päätös olla kutsumatta häntä lainkaan? Sukuni on iso, ja kaikkien tätien, setien ja enojen kutsuminen ei ole vaihtoehto, tai menettäisimme kokonaan ne pienet ja intiimit juhlat, joista olemme haaveilleet.

Meille tulee pienehköt häät, mutta ihan kaikkia en varmaan siltikään tunne, koska niille kutsutuille, jotka eivät ole avio-/avoliitossa, menee varmaan avec-kutsut. Tuokoon sitten seuralaisen tai ovat tuomatta, on ainakin mahdollisuus siihen. Ehtiihän sitä tutustua sitten häissäkin.

^ On kyllä ikävää tuo isäsi reagointi. Herää vain kysymys, miksi edes puhut noista jutuista isällesi/vanhemmillesi, jos suhtautuminen on tuollaista? Kannattaisiko ottaa vähän etäisyyttää ja jakaa hääjutut iloineen ja ongelmineen jonkun ihan muun kanssa? Olisi varmaan teillekin vähemmän stressaavaa kuin joutua jatkuvasti puolustelemaan omia valintojaan.

^ Siis voi luoja, että ihmiset osaa olla tahdittomia. Mä saattaisin jättää kyllä tuossa tilanteessa jo ihan kylmästi kutsun sittenkin lähettämättä. Tai no, en ehkä kehtaisi, mutta eipä tuolla tyypilläkään mitään käytöstapoja ole. Oletko varma, ettei ko. henkilöllä ole jotain hampaankolossa sua tai teitä vastaan? Kyllä mä ainakin tiesin jo ala-asteella, ettei kaverille sanota, että mitä ihmettä sä nyt mut sinne sun synttäreilles kutsut...

Miksi ei avioliittoon siunausta? Koska ei ole ensimmäistäkään syytä sellaiselle. Jos olisimme uskovaisia, varmaan kirkkovihkiminen olisi paikallaan, mutta kun ei olla, joku ylimääräinen siunaus tuntuisi vielä kirkkohäitäkin suuremmalta (ja turhemmalta) pelleilyltä.

Tupla.

Voi apua. Tekeekö tällaista oikeasti joku vielä? Turhaahan tää kuorossa hymistely on, mutta silti on pakko minunkin sanoa: ihan kamala tapa. Noloa ja mautonta.

Linkitän kun satuin juuri lukemaan aiheeseen liittyvää keskustelua, tuossa ketjussa siis enemmän pohdintaa aiheesta:

No joo. Mä edustan kai tässä taas itsekästä linjaa, ja sanon, että oleellista on se, mitä te haluatte teidän häissänne tarjota. Siinä ei ole mitään vikaa, että kuuntelee muiden ihmisten (ml. vanhempien) mielipiteitä, mutta häät on kuitenkin teidän juhla. Hirveän vaikeahan näihin on näin yleisellä tasolla sanoa, millaisia myönnytyksiä kannattaa tehdä ja ketä kohtaan. Jos vanhemmille on ihan oikeasti tärkeää, että siellä on just sinappisilakkaa, ja teille sillä ei oikeastaan niin hirveästi väliä, niin mikäs siinä. Jos taas teille on tärkeää, että saatte suunnitella koko menun itse, niin lopullinen päätös on teidän. Itse en antaisi omien vanhempieni tai esim. anopin päättää meidän ruoista, koska mulla on itsellänikin aika vahvat näkemykset näistä(kin) jutuista ja niin on miehelläkin. Mielipidettä saattaisin joissain yksityiskohdissa kysyä. PS. Musta silakka on ihan mielettömän hyvää, ja tuli nälkä kun mainitsitkin sinappisilakat. Jonkun seuraavan vastaajan mielestä mahdollisesti taas ihan syömäkelvotonta.

Meillä on hääpäivä. <3

Meillä jäisi ihan suoraan sanoen juhlat pitämättä, jos kaikki jäisi minun vastuulleni. Tosin ei sekään minua haittaisi jos niitä juhlia ei olisi tullut lainkaan, sitten oltaisiin vaan menty alkuperäisen suunnitelman mukaan vihille salaa ja häippästy samana iltana unelmien lomalle. Jos ja kun nyt pienet juhlat kuitenkin järjestetään, mulle on tärkeää, että se on meidän yhteinen juttu ja että meidän hääjuhlasta tulee meidän näköinen tapahtuma, ei minun näköinen. Sitä paitsi mulla olisi vähän tyhmä olo järjestää hääjuhlaa, jos toista ei voisi vähempää asia kiinnostaa.

Nostelenpas tällaista vanhaa ketjua. Olen aina (tai ainakin niin kauan kuin muistan!) halunnut New Orleansiin, mutta ne matkustushaaveet pyyhkäisi Katrina mennessään pitkäksi aikaa. Nyt on kuitenkin taas pikkuhiljaa alkanut ihan tosissaan tämä unelma nostaa päätään ja häämatkan suunnittelu edessä... Olisi siis mukava kuulla, jos joku teistä on lähiaikoina käynyt New Orleansissa. Me oltais lähdössä helmikuussa, joten voitaisiin luultavasti suhteellisen helposti ajoittaa reissu Mardi Grasin kohdalle. Hyvä vai huono idea? New Orleansin Mardi Gras on sen verran legendaarinen festivaali, että kivahan se olisi nähdä jos kerran mahdollista, mutta toisaalta taas jos koko kaupunki on ihan tukossa turisteista... Lisäksi olisi kiva kuulla kokemuksia hotelleista (häämatka kun olisi kyseessä, niin mieluummin ns. hyvistä hotelleista kuin low budget -vaihtoehdoista), must see -nähtävyyksistä ja muista turistien kannalta oleellisista seikoista.

^ Vähän sama juttu, tosin minun "ulkomaalainen nimeni" josta haluan päästä eroon, on niinkin eksoottinen kuin ruotsinkielinen. ;D Ei minulla mitään sitä vastaan muuten olisi, mutta on vähän rasittavaa kun joissain yhteyksissä ihmiset automaattisesti olettavat minun olevan suomenruotsalainen, varsinkin kun ruotsi ei todellakaan ole niitä vahvimpia kieliäni.

Haluan ehdottomasti, että tulee mukaan ostamaan pukua, makutuomariksi.

Ei ole yhtään tyhmää. Juuri noin toimi myös ystäväpariskunta, joiden häissä olin kaasona viime kesänä, enkä tullut edes ajatelleeksi että siinä olisi mitään erikoista, saati tyhmää.

Nyt kun järjestelyt ovat vasta ensimetreillä, tärkeimpänä pidän ao. asioita. Jännä nähdä, muuttuvatko mielipiteet ja prioriteetit matkan varrella. * siviilivihkiminen * pienet juhlat, mutta kaikki tärkeimmät ystävät paikalle * iltajuhlat * hyvää ruokaa * hyvää juomaa (ja riittävästi!) * pöytiintarjoilu, ei buffetteja meille * meille mieluinen musiikki (meidän musiikkimaku vaihtelee rockista jazziin, mutta yhtä ainoaa omasta mielestäni typerää tai surkeaa biisiä en halua hääpäiväni aikana kuulla...) * täydellinen hääpuku (+ asusteet, kampaus, meikki ja muut pakolliset... niin ja toki myös miehen puku saa olla täydellinen ;D) * täydellinen sormus (tämä ei kai suoranaisesti juhlaan vaikuta, mutta tekee morsiamen iloiseksi, mikä ei voi olla ainakaan huono juttu ) * ei leikkejä, vaan vapaamuotoista seurustelua * tärkein kaikesta mukava ja rento tunnelma!

Me mennään naimisiin helmikuussa, ja sormuksia aion mennä katselemaan ensimmäistä kertaa tällä viikolla... mitä se nyt tekisi, jotain kymmenen kuukautta etukäteen, jos sattuisi heti löytymään. En kyllä usko, että ensimmäisellä tai toisellakaan yrityksellä löytyy oikeaa, ja olen myös varautunut siihen, että se joudutaan ehkä teettämään, joten parempi olla liikkeellä ajoissa. Ei sitten ehdi ainakaan paniikki iskeä. Aion ottaa hääjutut muuten aika rennosti, mutta sormuksen täytyy olla täydellinen, sillä sitä aion käyttää loppuelämäni.

Juuri näin meilläkin (paitsi kirkko-osuus).