miomao

Mekin tilattiin Vistaprintiltä kutsut (ja sulkijatarrat) enkä voisi olla tyytyväisempi. Suunnittelu oli helppoa, kutsuista tuli juuri sellaiset kuin olimme suunnitelleet, laatu oli loistava ja toimitus oli erittäin sujuva (lähetti toi töihin kun en ollut kotona niitä vastaanottamassa).

Mä meinaan luottaa multa jo löytyviin ja mukaviksi jaloissa havaittuihin kenkiin.

En viitsi yhden päivän vuoksi ostaa kenkiä, kun tiedän etten varsinaisten hääkenkien tapaisia kenkiä kuitenkaan koskaan muulloin tule tarvitsemaan. Kengät ei pääsääntöisesti mulla tule kuitenkaan näkymään edes puvun alta, joten sinänsä ei mitään väliäkään.

Laitan siis tämmöiset Tamariksen kengät:

Kihlassa 1 x princess 0,15 ct ja vihkissä 9 x princess yht. 1,0 ct

Mun on ns. pakko ottaa ammattilainen meikkaamaan mut, sillä itse en todellakaan osaa. Päivittäisessä elämässä käytän vain puuteria ja ripsiväriä, joskus jos oikein muka alan meikkaamalla meikkaamaan esim. juhlia varten, niin laitan myös rajaukset ja kulmiin väriä. Tuohon sitten rajoittuukin omat meikkaustaitoni.

Vanhempien kuuluisi tukea lapsiaan kaikessa. Oli välit millaiset tahansa, ei ole anopille hirveän raskasta pitää ranekukkaa pari tuntia tai uskaltautua nauttimaan poikansa hääjuhlista. Mikäli anoppi edelleen haluaa mököttää nurkassa, niin antakaa mököttää. Hääpäivänänne te olette pääosassa ja suvun luulisi myötäävän teitä edes sen YHDEN päivän ajan! Tsemppiä!

Onpa kyllä aika kammottava väite, että vanhempien kuuluisi tukea lapsiaan kaikessa mitä lapset keksivätkään. Hrrr.

Eilen juuri kävelin Tuomiokirkon ohitse ja tosiaan ne pylväät on nyt valkoisen muovin sisällä. Kiinnitin asiaan huomiota koska poikkesivat normaalista, mutta ei ne mitään törkyisen näköisiä ole.

Kihloihin mentiin tänä vuonna maaliskuussa ja samantien alettiin miettiä sopivaa hääpäivää.

Kevät tuli liian pian, kesällä en itse halunnut mennä naimisiin, syksy olisi ollut muuten hyvä mutta työkuvioiden vuoksi en pysty saamaan silloin yhtään lomaa tai vapaita ja talvi taas ei kiinnostanut - ja sitten oltiinkin taas keväässä, joka muutenkin oli oma suosikkini häävuodenajaksi.

Toukokuu valikoitui kuuksi ja toukokuun sopiva lauantai lopulta sitten valituksi, koska silloin tulee tasan 1v 2kk kihlautumisesta.

En ole koskaan tavannut miehen muita sukulaisia kuin hänen vanhempansa, veljen & vaimonsa sekä yhden tädin, joten kaikki loput kutsuttavat sukulaiset ovat minulle täysin vieraita. Mies ei ole myöskään tavannut suurinta osaa minun häihin tulevista sukulaisistani, joten tasoissa mennään Mukana tulee olemaan myös muutamia kavereita, joita toinen ei ole tavannut.

Häihin on vielä vuosi aikaa, mutta tilanne tuskin tulee tuosta sillä välin muuttumaan.

Minun kihlasormukseni, joka on miehen yllätyksenä hankkima ja täysin oman makuni mukainen, olen edelleen hyvin hämmästynyt tästä! Valkokultaa siis ja 1 x 0,15 ct princess-hiottu timantti.

Miehelle hankittiin sitten valkokultainen sileä puolipyöreä sormus:

Mennään kirkossa naimisiin koska mies haluaa niin eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Itse olisin valinnut siiviilivihkimisen, mutta koska miehelle on tärkeämpää saada se kirkollinen vihkiminen kuin minulle siviilivihkiminen, niin kirkko valittiin.

Mies oli käynyt ostamassa Tillanderin malliston kihlasormukseni Westerbackilta Helsingin Mikonkadulta ja oli saanut todella ystävällistä ja asiantuntevaa sekä yksilöllistä palvelua. Niin hyvää palvelua, että heti kosinnan jälkeen alkoi vuolain sanoin kehua liikkeen myyjää!

Kun kävimme viemässä sormuksen kaiverrutettavaksi ja samalla hankkimaan miehelle sormusta, niin huomasin kyllä heti itsekin miksi oli niin positiivisesti puhunut liikkeestä ja varsinkin tästä tummahiuksisesta myyjästä. Aivan ihanaa palvelua! Ja tuntui muistavan asiakkaansakin vielä; olivat pitkät tovit keskustelleet eka kerralla tulevasta kosinnasta ja kun mies kävi hakemassa kaiverretut sormukset, niin oli kysellyt miten meni, kun ei ollut minun kuulteni viitsinyt kysellä

Mies olikin sanonut myyjälle sitten sormuksia hakiessaan, että palataan asiaan noin vuoden kuluttua vihkisormuksen hankinnan yhteydessä. Todellakin toivon - ja uskonkin - että tuleva vihkisromuksenikin tulee löytymään tuosta samasta liikkeestä.

En voi muuta kuin suositella Westerbackia http://www.westerback.fi/

Mies maksoi mun kihlasormuksen, koska oli ostanut sen minun tietämättäni (kosinta siis tuli täysin yllätyksenä). Kun vietiin sormus sitten kaiverrutettavaksi, niin siinä samalla mies valitsi itselleen sormuksen, jonka minä puolestani maksoin (ja selvisin varmasti murto-osalla siitä mitä mies luultavasti on maksanut mun sormuksesta ). Mun vihkisormuksen kustannuksista en sitten tiedä vielä, ehkä yhdessä?

Nykyisiä omia työkavereita en ole kutsumassa, mutta entisiä työkavereita kylläkin, koska koen heidät enemmän kavereikseni kuin pelkiksi työsellaisiksi. Mies varmasti haluaa myös kutsua työpaikaltaan ihmisiä, mutta ei siksi että ovat samassa työpaikassa, vaan siksi että heistä on vuosien saatossa tullut hänen ystäviään.

Parhaimmillaan kuitenkin kollegoiden kanssa viettää hyvinkin läheistä aikaa ja heitä näkee enemmän kuin työn ulkopuolelta hankittuja kavereita ja ystäviä. Pelkän saman työpaikan vuoksi en kyllä ketään kutsuisi.

Ihana lukea, että näin moni on ollut/meinaa olla ilman kaasoja ja/tai bestmania ja että homma toimii silti!

Itse ollut hieman huolissani tästä kun mulla ei ole edes sellaista henkilöä, jota tahtoisin pyytää kaasoksi. Olen miettinyt myös kuinka oudolta se vieraiden silmissä näyttää jos sulhasella on bestman, mutta morsiamella ei kaasoa, mutta onneksi mies tuossa saunanlauteilla viimeksi ilmoitti, että "eihän meille ole tulossa mitään kaasoja ja bestmanejä, eihän", joten tämäkin osaltaan auttoi asiaa