Hei! Tuli pitkä selostus, mutta kaipaan vertaistukea ja mielipiteitä! Amerikkalainen poikaystäväni on parasta aikaa täällä Suomessa luonani. Edelliset 8 kk olemme eläneet kaukosuhteessa miehen matkustellessa ympäri Atlanttia erinäisissä eristyneissä kohteissa. Yhteydenpito oli hetkittäin hankalaa eikä minun ollut mahdollista matkustaa häntä tapaamaan kuin kerran. Tämän kaiken jälkeen olemme kaukosuhteiluun nyt niin kypsiä, että haluamme pysytellä maantieteellisesti yhdessä. Hän on koettanut kysellä töitä täältä, mutta erityisosaamisesta ja -alasta huolimatta niitä ei tunnu olevan. Viisumivapaasta 3 kk ajasta on jo puolet kulutettu ja stressitaso nousee. Hänellä ei ole työpaikkaa tai asuntoa odottamassa kotimaassaankaan, joten jos hän joutuu täältä lähtemään, käytännössä sitten menisimme Irlantiin tai vastaavaan Schengenin ulkopuoleliseen kohteeseen taas seuraavaksi 3 kk:si, sitten taas takaisin tms. Siis vain jatkuvaa stressiä ja viisumipakoilua -- ei ole varsinaisesti vaihtoehto. Helpointa olisi mennä täällä nyt naimisiin. Poikaystävälläni on kuitenkin ollut täällä äärimmäisen kurjaa ja stressaavaa (ei pelkästään viisumiongelman takia vaan myös muista takaiskuista johtuen). Lisäksi, tämä täällä viettämämme 1,5 kk on pisin aika, jonka olemme olleet yhdessä ja molemmille ensimmäinen kerta, kun asumme avoliitossa. Olemme hiukan epävarmoja naimisiinmenosta tilanteessa, jossa pitkän erossaolon jälkeen kahden kuukauden stressaamisen ja epävarmuuden jälkeen kävelemme maistraattiin vain siksi, että se on ainoa vaihtoehto. Soisimme kuitenkin muistavamme häämme vähän paremmassa valossa. Toisaalta olemme molemmat toisistamme varmoja ja tosissamme, olemme joutuneet setvimään useita ongelmia suhteemme aikana ja päässeet niistä yli, tiedämme olevamme toiselle rakastava ja tukeva puoliso myös vaikeuksien keskellä. Tiedämme haluavamme olla yhdessä aina. Sinänsä ei kai olisi väliä, mennäkö naimisiin nyt vai puolen vuoden päästä, se on ollut suunnitelmissamme joka tapauksessa. Ainoa muu ratkaisu, minkä juuri löysin, on tuo Ellinoran mainitsema oleskelulupa OLE_MUU naimisiinmenoaikeiden perusteella. Tällöin meillä olisi hetki aikaa hengähtää ja paremmilla mielin suunnitella häitä yms. Voisitko, Ellinora, kertoa siitä enemmän? Kuinka helposti se hoitui, oliko muuta perustetta kuin suhde (kuinka pitkäaikainen), pitikö kihlaus jotenkin todistaa? Entä aika, joksi haitte oleskelulupaa (onko hääkirkko varattuna kesäkuulle tms vai oliko epämääräisempi)? Miehelläni on kyllä varallisuutta todistaa tulevansa täällä toimeen, ettei häntä pitäisi ainakaan sosiaalipummina voida pitää. Jos tuo prosessi on kuitenkin kovin epävarma, en tiedä kannattaisiko meidän silti vain astella avioon ja hoidella sitten kaikki kerralla kuntoon. Entä, kun olen ymmärtänyt viranomaisten hellämielisyyden olevan paikkakuntakohtaista, uskallatko paljastaa, missä viranomaispiirissä asian hoiditte? Me asumme tällä hetkellä Tampereella. Kaikki apu ja kommentit ovat tervetulleita!