Azzay

Ccrystal ja toki muutkin: Niistä saunatiloista. Meillä oli varattu juhlapaikka perjantaista sunnuntaihin. Ehdittiin laittaa rauhassa (oikeasti kuitenkin kamalalla kiireellä) pe kaikki valmiiksi talkoohengessä. Saunottiinkin (tai oikeasti minä en ehtinyt saunoa). Lauantaina oli hääjuhla (n.70 henkeä). Illalla miehet hoksasi, että täällähän on hieno rantasauna. Ja ei muuta kuin lämpenemään. Siinä vaiheessa kun yksi vieras tuli pyyhe lanteillaan juhlasalin eteiseen (jossa juttelin vieraiden kanssa), toivon hyvin, hyvin, hyvin kovasti, että se pyyhe pysyisi päällä. Pysyihän se onneksi. Tuo juhlija ymmärsi myös välttelevästä ilmeestäni, ettei tämä nyt kuitenkaan ole ihan oikea paikka pyyhe ympärillä kekkuloimiseen, vaikka rennot juhlat olikin. Sunnuntaina sitten siivoiltiin jäljet. Silloin ei tainnut enää sauna lämmetä... Ihania muistoja jo!

Tässäpä oma kokemukseni Oulun morsiusliikkeistä. Yritin eilen aamulla soittaa Katariinaan varatakseni sovitusajan samalle päivälle (mieluiten jo aamupäivälle). Puhelimeen ei vastattu, mikä johtui siitä, ettei liike ollut vielä auki niin aikaisin. Tämä siis selvisi, kun kaasoni kanssa päätimme marssia ilman sovitusaikaa sisälle.(Myyjä oli vähän kauhistunut kun luuli ensin, että puhelimessa on vika. Onneksi selvisi, että olin vaan ollut vähän liian aikaisessa.) Katselimme pukuja, ja kun olimme käyneet kaikki läpi, huikkasin myyjälle, että täällä olisi ainakin pari, joita haluaisin sovittaa. Hän avusti ja kertoi mm.vannehameista ja rahoitusmahdollisuuksista,ja mielipiteensä fiksusti (esim. "joo, kyllä A-linjainen on ehdottomasti sinulle sopivin malli", "korostaa kauniisti vyötäröä", "sinulla on niin hyvä iho, ettei sitä ainakaan tarvi peitellä" jne.). Kerroin, että olin ajatellut, että saattaisin ommella oman pukuni muotisuunnittelija Mart Visserin suunnittelemalla kaavalla. Kerroin sanallisesti, millainen puku olisi (kun en vielä siinä vaiheessa muistanut, että mulla on siitä puvusta kuva kamerassani). Olisiko mitään vastaavaa, että näkisin, sopiiko sellainen kaula-aukko mulle ollenkaan..? Myyjä sanoi, ettei heillä valitettavasti ole mitään vastaavaa (siis lyhythihainen, jossa kaula-aukko neliön mallinen ja selkä lähes takapuoleen asti avoin). Kysyi, että ollaanko käyty Glamourissa. Ja opasti miten sinne pääsee. Sovitin vielä pari pukua. Ja sovitin vielä uudelleen sitä ensimmäistä olkaimetonta unelmaa, jotta se jäisi viimeiseksi mieleen (kun ei siellä saanut valokuvata). Ja sovitin vielä pari tiaraakin. En ollut kuvitellut, että voisin näyttää niin kauniilta olkaimettomassa. Luulin ollessani kokoa 44/16 tursuavani joka kohdasta yli jne. Mitä vielä Ei tursua kun on sopivan kokoinen mekko Tässä vaiheessa oli aivan ihana fiilis! Ja aivan huippu-myyjä kyllä jää mieleen pitkäksi aikaa! (Mainittakoon nyt, että olen joskus 7 vuotta sitten asunut siinä lähistöllä ja kulkenut Katariinan ohi lähes päivittäin. Olen ihastellut näyteikkunoissa olevia mekkoja, ja samalla muutenkin silmäillyt sisälle, mutta en kertaakaan ole ketään nähnyt ketään alusvaatteisillaan!) Löysimme hyvin ohjeistettuina tiemme Glamouriin. Meitä tervehdittiin ja ohjattiin tutustumaan valikoimaan. Keski-iän ylittänyt vaaleaverikkö esitteli, mistä löytyy vuokrapuvut (niitä olin ehtinyt paria hipeltää jo; hintalappu näytti 500e(tiedoksi niille, joita vuokrahinnat kiinnostaa)), alepuvut ja missä normaalihintaiset. Yritimme etsiä sellaista Mart Visserin tyylistä ja minä siinä samalla "mitä vaan ihanaa", jos sattuisi löytymään valmis puku tarpeeksi edullisesti. Sitten myyjä tuli tiedustelemaan, löytyikö mitään mieluisaa. Minä vastasin siihen, että "joo, paria voisi sovittaa, ja lisäksi mielessäni on eräs Mart Visserin suunnittelema hääpuku, johon minulla on kylläkin vain kaavat, eli ompelisin sen itse"(tässä vaiheessa muistin, että mulla on kamerassa kuva siitä puvusta ja näytin sen myyjälle). Ei se tietyn puvun etsiminen, vaan sanat "ompelisin sen itse" sai aikaan "mahtavan" reaktion: myyjän naama happani silmissä, äänensävy muuttui tiuskivaksi "ostat sitten ensin halpaa lakanakangasta ja teet siitä malliversion ja siihen teet kaikki muutokset. Sitten ostat vasta kalliimman kankaan ja ompelet ainakin 3-kertaisen vuorin ja laitat kunnon tukiluut ettei siitä tule yöpaita. Jos sulla taitoa on, niin mikäs siinä senkun teet itse. Ja sitten kun toteat, että ei se olekaan hyvä, niin tule sitten sovittamaan valmiita pukuja." (Joo, vielä se kuulostaa ihan järkevältä...) Kysyn "olisiko mitään vastaavaa, jotta näkisin, sopiiko malli mulle yhtään?". Tyly vastaus "Ei ole". Minä yritän "no kaaso löysi tuosta tuommoisen, minusta näyttää aika samalta.." Myyjä: "Ei sitä voi sovittaa". Minä: "miksi ei?". Myyjä :"nokun se on kokoa 34, niin eihän me nyt sua aleta survomaan siihen.." (äänensävyssä ei ollut tippaakaan naurua, jolloin olisin ymmärtänyt rentona vitsailuna..ja hän venytti numeroita niin, ettei varmaan jää ymmärtämättä). Naurahdan, "no joo, eipä sitä sitten.." . Sitten alkaa paasaaminen siitä, että jos heillä vaikka olisikin sopiva vastaavan mallinen puku, niin ei siitä olisi mitään hyötyä, koska se on täysin valmistajasta/ompelijasta kiinni miten se puku sitten lopulta istuu päälle jne (tätä hän hoki eri sanamuodoilla kolme kertaa). Vähitellen olimme kävelleet koko ajan ulko-ovea kohti. Mua ei todellakaan huvittanut mainita niistä parista puvuista joita olisin ollut kiinnostunut sovittamaan. Mua ärsytti ihan kamalasti mokoma myyjä. Kaasoni huomautti, että myyjältä meni ohi se olennainen asia, että jos sopiva puku olisi löytynyt valmiina, olisin hyvinkin saattanut ostaa sen, vaikka se olisi ollut aivan erilainen kuin mitä olin aluksi ajatellut. En ole tuohon liikkeeseen menossa enää ikinä, vaikka se olisi viimeinen juhlapukuliike maailmassa. Pitäkää tunkkinne! Päätimme mennä syömään ja miettiä sitä Katariinan hääpuvun ostoa/varaamista. Alhaisilla verensokereilla ei kannata isoja päätöksiä tehdä (vaikkei mitään diabetestä olekaan). Päätin, että minä en enää yhtään stressaa enempää hääpuvun kanssa, eli en ala ompelemaan itse (pitäisi päästä ompelemaan toiselle paikkakunnalle siisteihin tiloihin jne jne..) Syönnin päälle marssimme Katariinaan ja ostin sen ihanan olkaimettoman unelmapuvun omakseni. Se oli muuten ale-rekissä, heidän omaa tuotantoaan ja hintaa 399e. Haukuin Glamourin myyjän Katariinan myyjälle ihan häikäilemättä, koska mua niin tympäsi. Tämä tuntui olevan kyllä pahoillaan (ja tietysti mielissään että sai heille asiakkaan, vaikkei sitä mitenkään ulospäin näyttänytkään muuta kuin edelleen ystävällisellä palvelulla). Tämän jälkeen onnistuin olemaan taas yhtä hymyä

Avomieheni oli kaverinsa polttareissa viime kesänä. Sulho oli jo etukäteen sanonut kaikille kavereille, että häät ovat todella pienet (40-50 vierasta, budjetti 1700e), johon osallistuu vain sukulaisia. Kavereille ei siis kutsua ole tulossa, mutta ovat erittäin tervetulleita polttareihin. Viettivät sitten hauskan päivän pelaten paintballia ja saunoen. Ei tullut kovin kalliiksi osallistujille, mutta kaikilla oli hurjan hauskaa. Sulho oli todella nöyrästi kiittänyt kaikkia polttareihin osallistujia ja harmitellut, ettei ole varaa kutsua heitä häihin. Jotkut ainakin osaa hoitaa tyylillä.

Mieleeni kaverini viime syksyn häistä jäi ainakin kertakäyttöiset lautasliinat, kun niihin oli painettu hääparin nimet ja päivämäärä. Häät ei olleet kamalan isolla budjetilla toteutettu, joten tämä jäi itselleni mieleen "luxuksena". Siis pelkästään hyvänä asiana. Pari viikkoa sitten oli serkkuni ihanat talvihäät. Sieltä jäi ainoana miinuksena mieleen tuoli, jolla istuin, kun sen selkänojasta törrötti niitti (onneksi alaspäin niin, ettei se suoraan repinyt selkää)! Vähin äänin vaihdoin tuolin seinustalla olevaan, enkä sanonut hääparille mitää, etteivät vaan harmistuisi asiasta. Ajattelin kuitenkin heti, että meidän häissä tulee olemaan tuoleissa huput, ettei varmasti kukaan häävieraista revi juhlavaatteitaan niihin. Mutta saas nyt nähä, mihin se raha sitten riittää..

Kauniita ovat molemmat! Kysyit, pitäisikö pitsikortin "Kutsu" muuttaa kultaiseksi. Minun mielestäni kyllä, jos kortin pohja pysyy valkoisena. Jos korttipohja on esim. kultainen, niin sitten en enää osaa sanoa, olisko musta vai valkoinen teksti parempi. Piste kuitenkin pitsiselle kortille. Ja kiitos korttilinkeistä.

Häitä vietään heinäkuussa 2012. Vieraita tullaan kutsumaan n.100. Kokonaisbudjetti tällä hetkellä 5000e huiteilla, sisältäen sormukset. Haluamme tehdä mahdollisimman paljon itse. Ei ainoastaan siksi, että rahaa säästyy, vaan siksi että oikeasti haluamme. Esim. sulhanen on päättänyt jo aikoja sitten että jos joskus pääsee naimisiin, niin hän haluaa tehdä ruoan (tai ainakin osallistua sen tekemiseen paljon). Pitää vaan hommata hygieniapassi sitä varten..Ja itse olen suunnitellut tekeväni oman pukuni ja tyttäremme, siis morsiustytön, mekon. Olen ommellut koko ikäni harrastusmielessä, joten tämä on ihan huippu-haaste. (Voi olla että muutan mieltäni ja ostan puvun valmiina, mutta näin alustava suunnitelma.) Ja paikkakortit, kutsut, kaikki..Sormet syyhyää että saisin valittua värit jne., jotta pääsisin askartelemaan. Häämatkaa ei vielä uskalla miettiäkään, kun muksu on sen verran pieni vielä (häiden aikaan 2,5 vuotias), niin ei kovin kauaksi aikaa haluta olla poissa. Jos me hääyö päästäis viettään ihan kahestaan.