Mia_K.

Plääh, kyllä on byrokraattinen liike. Toivottavasti valikoimaa löytyy, että löydät haluamasi sormuksen. Eikö samaa sormusmallia enää ole? Muuten kannattaa jatkaa äläkkää... Tämä on ehkä vähän makuasia tai snobbailua, mutta ottaisin omaan sormukseen vain käsinkaiverruksen. Varsinkin, jos ensimmäinen konekaiverrus ei miellyttänyt. Jos sitä ei saa myyjäliikkeessä niin veisin sen muualle... (tuleekohan tästä mielipiteestä moderaattorilta huutia?)

Liikkeellä on kai ennen kaikkea velvollisuus korjata virheellinen tuote ja jos se ei onnistu niin vasta sitten vaihtaa se uuteen tuotteeseen. Kurja homma, mutta kannattaa mennä heti siihen myyjäliikkeeseen näyttämään sitä viallista sormusta.

Timanttien lisääminen onnistuu hyvin, kunhan sormuksen rungossa on tarpeeksi kokoa - korkeutta ja leveyttä. On siis hyvä mainita jo sormusostoksilla suunnitelmista lisätä kiviä. Korkeat (sanotaanko vaikka 1,8 - 2 mm korkeat) flakkamalliset (eli litteäprofiiliset) sormukset käyvät tähän oikein hyvin. Näet mitä tarkoitan, kun katsot mitä tahansa rivisormusta. Rivisormukset on usein tehty niin, että niissä on runkoon nähden mahdollisimman isot kivet. Korkeutta ja leveyttä on juuri tarpeeksi. Jos runko - eli se osa jossa ei ole kiviä, on pyöristetty, ei tällaiseen sormukseen saa kiviä lisättyä. Ja ne lisäämiset kannattaa tehdä useamman kiven jaksoissa - niin pääsee edes vähän halvemmalla kuin jos niitä lisää yksi kerrallaan. Nottas tommosta.

Joo, aina ei tule ajateltua miten kallista suomalainen työ on. Meidän veroilla ja palkoilla tällaiset pikkujutulta tuntuvat asiat ovat kalliita. Vielä lisätään kaikki liikekulut - mm. Aleksin liikehuoneistojen vuokra on varmaan hyvin korkea. Mutta lohduttautuisin sillä, että Tillanderin kaltainen liike tekee työn todennäköisesti erittäin hyvin. Ei tarvitse surra viiden markan suutarin kymmenen markan virhettä. Ja jos on jotain valitettavaa tai muuta tarvetta yhteyden ottoon, niin liike taitaa vielä olla olemassa monenkin vuoden kuluttua.

Varsinaista kokonaista sormusta ei runkoon ympätä, mutta toisinaan rakennetaan eräänlainen joustava kappale sormuksen alaosaan. Näitä tehdään isokivisiin sormuksiin, jotka helposti kellahtavat raskaan kiven vuoksi kallelleen. Myös pari pientä palloa sormuksen sisäpuolella lisäävät istuvuutta. Näistä voi jutella sepän kanssa.

Ja liikelisistä vielä. Kultasepänalallakin on vaikka millaisia velikultia yrittäjinä. Kannattaa siis vertailla ennen kaikkea sitä viimeistä hintaa ja hinta-laatu-suhdetta. Minä ainakin ihmettelen suuria alennusprosentteja. Joko se myytävä tavara ei ole kuranttia tai sitten lähtöhinta on väärä. Kuka hullu sitä myisi hyvää tavaraa puoli-ilmaiseksi. Toiset takapihojen nyrkkipajat muuten laskevat sen varaan, että kun näytetään vähän nuhjuisilta, niin ihmiset luulevat, että täältä saa korut edullisesti ilman välikäsiä. Ja pahimmat "putkat" myyvät niitä 99 euron timanttisormuksia, jotka ovat laadultaan niin järkyttäviä, ettei niitä myisi kukaan itseään kunnioittava liike. Näiden sormusten materiaaliarvokin on yleensä mitätön. Halvimpia ja pienimpiä timantteja kun saa alle kympillä. Myönnänhän minä, että kyllä varmaan osa näistä niin sanotuista hienoista liikkeistä on kalliita, mutta osa ainakin tarjoaa erittäin laadultaan muita parempia koruja ja hyvää ja oikeasti asiantuntevaa palvelua.

Selvä, väri on TW, mutta mikä oli puhtaus ja hiontamuoto ja hionnan laatu... Minulle riittäisi oikein hyvin hiottu karaatin kivi, jossa on pihistelty vähän värissä ja puhtaudessa. Näitä saa kuulemma jo noin 4 000 eurolla.

Vielä vähän tuosta painosta. On tapana ilmoittaa kivien koko AINA kahden desimaalin tarkkuudella eli se yksi karaatti kirjoitetaan numeroilla 1,00 ct, puoli karaattia 0,50 ct ei siis 1 ct tai 0,5 ct. Silloin ei sekoa niin helposti siinä, minkä kokoisista kivistä on kyse. Mitä sitten puolen karaatin tai karaatin kivi maksaa. Siihen on aika mahdotonta vastata yksiselitteisesti, pelkästään laatuerot aiheuttavat niin paljon hajontaa samankokoisten kivien hinnoissa, puhumattakaan muista tekijöistä.

Äidilleni teetettiin läksiäislahjaksi Nyströmillä kaunis hopeinen tennismaila-rintakoru, jonka mailaverkko oli punottu hopealangasta. Hauska ja persoonallinen muistoesine, joka huomataan. Eiköhän Claes osaa hommansa.

Kiitos, Dharma. Eiköhän hinnoittelu ole aika vapaata tälläkin alalla. Joku ihan oikeasti ammattilainen voisi varmaan kertoa miten kustannusarvioita ja hinnoitteluja tehdään. Mutta joku logiikkahan hinnoittelussa pitää olla, ja ihan helppoa hinnoittelu ei välttämättä ole. Uskon, että kultasepät aloittavat arvionsa laskemalla mahdollisimman tarkkaan miten paljon raaka-aineet maksavat - ja miten helposti ne on hankittavissa. Työn vaativuus ja siihen kuluva aika ovat sitten ne kaikkein vaikeimmat arvioitavat. Perussormukset, joissa on helpot istutukset ovat siten tietysti edullisempia kuin esimerkiksi kanavaistutetut timanttisormukset, joissa kivien pitäisi olla mahdollisimman samankokoisia painon lisäksi myös mittasuhteiltaan jne. Vaikka hinnoittelu tuntuu näin katsottuna hirveän yksinkertaiselta, vaikuttaa hintoihin miljoona muuta asiaa, kuten verot, vuokrat, velat ja kaikenmaailman muut maksut. Kun kysyt arviota jostain tietystä sormuksesta, saat taatusti erilaisia kustannusarvioita. Veikkaan myös, että sormuksen ulkonäkökään ei olisi täysin identtinen, sillä kultasepilläkin on oma käsialansa. Uskon että kultasepät, jos niitä tapaa liikkeessä, kertovat mielellään hinnoitteluperiaatteistaan.

Varmaan kannattaa mennä ainakin kuukautta ennen katselemaan sormuksia, ihan oman mielenrauhan takia. Me taisimme käydä tilaamassa sormukset noin viikkoa ennen häitä. Tässä vaiheessa annoimme piut paut ajatukselle sormushäistä ja ajattelimme, että pääasia on että ne ovat hyvin tehdyt, emmekä painostaneet kultaseppää asiasta. Sormukset valmistuivat noin kuukausi häiden jälkeen. Ja tietysti ne olivat ne maailman kauneimmat sormukset (ihan niin kuin teillä muillakin ). Ja onneksi sormuksilla ei ole samanlaista merkitystä siviilivihkimisessä kuin kirkkohäissä. Tämä kertomus lohdutuksena niille, joilla menee sormushommissa kaikki pieleen. Loppujen lopuksi se on vain maallista. Te itse olette ne häiden ylivoimaisesti tärkeimmät osat...

Eivätkä taida karaatitkaan riittää tiedoiksi. Vähän isommissa kivissä kun kiven ympärysmitta voi vaihdella ja kivi näyttää eri kokoiselta, vaikka paino on sama... Mitään yhtenäistä käytäntöä ei ole siinä, minkäkokoisista timanteista kirjoitetaan todistuksia. Toiset täyttelevät erilaisia todistus- ja takuulappusia pienistäkin kivistä, mutta useimmissa tapauksissa tiedoksi voi riittää kassakuitin taakse kirjoitetut tiedot timanttien väristä, puhtaudesta ja painosta - ja ehkäpä myös hiontamuodosta. Itse en ole tarvinnut näitä tietoja kuin vakuutusyhtiölle, joka on tähän mennessä hyväksynyt itse kirjoittamani listat koruista, joihin on merkitty niiden tiedot.

Hei aprilli05. Jos ne ovat oikein luokiteltuja, ei VS:n ja SI:n välillä ole eroa kyllä ammattilaisenkaan silmään. Hei Empsu. En oikein osaa auttaa tässä asiassa. Timantin hintaa saadaan kyllä jonkin verran alennettua, kun tingitään tiettyyn rajaan asti puhtauden ja vähän värinkin osalta. Mutta minun on vaikea arvioida prosentteina kuinka paljon suurin piirtein eri värit tai puhtaudet tai näiden yhdistelmät vaikuttavat hintaan. Ja ihan oikein. Tietyt painot ovat halutumpia kuin toiset. Sen vuoksi voi olla ihan fiksua ottaa 0,98 ct:n timsku kuin 1,00. Ikävimmillään hioja on tinkinyt hionnan laadusta, että saisi timantin painon pysymään maagisessa 1,00 karaatissa. Kiviä kun myydään edelleen paljolti painon mukaan...

Teettämisen hinnoista on varmasti hankala saada tolkkua pelkän nettifoorumin kautta.... Teettämisen hintaan vaikuttaa niin moni tekijä - rungon materiaali, kiven koko ja laatu (rubiini - hyvä vai keskinkertainen kivi, granaatti, turmaliini jne.), kyseisen kultasepän palkka. Nämä kaikki vaihtelevat hyvin paljon - niin kuin seppien työn laatu. Lisää sormusmalleja, joista voi löytyä hyviä ideoita teettämiseen, saat hakemalla Googlella. Kirjoita hakuriville "white gold" + ruby + ring, niin jo alkaa malleja löytyä...

Monipiippuinen juttu tuo 14 ja 18 ka eli 585 ja 750-pitoisuudet. Eiväthän ne sormukset ihan vuodessa kulu ja kulumiseen vaikuttaa sormuksen muoto ja kuinka sormusta pidetään. Timanttifoorumillakin on pohdittu miksi koruja tehdään näistä seoksista: http://www.goldnet.fi/timanttifoorumi/viewtopic.php?t=674

Toisilla ihon pH on niin epäedullinen, että iho värjäytyy ja hopeakorut saattavat mustua hetkessä. Toisilla taas hopeakorut kirkastuvat käytössä. Kulta on jonkin verran kovempaa, joten naarmuuntuminen on hitaampaa ja HIMMENEMINEN ON LÄHINNÄ LIKAA, jonka voi pestä saippualla pois. Hopea on kultaa pehmeämpää ja taipuu helpommin kuin kulta. Jos joku kultakoru on taipunut muodottomaksi, on se se tehty ohuemmasta materiaalista kuin vastaava hopeinen. Olet oikeassa, hopeaa on vaikea juottaa, koska koko esineen pitää olla kokonaan lämmin ennen kuin juotos onnistuu. Niinpä monet aloittelijat ovat esimerkiksi ketjujuotoksia tehdessään huomanneet, että koko ketju on sulanut yhdeksi pötköksi. Hopean seosmetalli on kupari. Jos on tarpeeksi herkkä, niin tämä aine TAI USEAMMIN LIKA on ihan riittävä antamaan oireita.

Kihlasi kuulostaa ihan kelpo kihlalta. Katselin sillä silmällä korurasiaa ja kyllähän useimmissa vk. sormuksissa näkyi jonkinlainen sauma. Mutta itse kysymykseesi sormusten valmistamisesta: Useimmat sileät kihlat tehdään pätkästä kultatankoa (joka on muodoltaan flakkaa, puolipyöreää, ovaalia tms.), ja taivutetaan ympyräksi ja juotetaan kiinni... Tällöin näkyvä sauma johtuu juotteen pehmeydestä, joka kiillotettaessa kuluu nopeammin pois kuin muu osa sormusta. Toisinaan juote on hieman toisen väristä kuin muu sormus, jolloin sauma näkyy tämänkin vuoksi. Joitain sormuksia voidaan tehdä valamalla koko sormus kerralla. Toiset valusormukset tehdään useammasta valukappaleesta jolloin palat juotetaan yhteen. Voipa sormuksia sorvata isommasta metallikappaleestakin. Luulisin, että titaanisormukset tehdään näin, koska titaanin sulamispiste on niin korkea.

Margot, aika normaalia, että sauma näkyy suuressa osassa niitä sormuksia, jotka tehdään tangosta... Olen vähän huono ottamaan kantaa siihen, onko sauma osoitus huonosta laadusta vai ei. Jos sauma on siisti, eikä paista kilometrin päähän, niin eiköhän sen kanssa elä. Jos se taas on tosi pahasti kuopalla tai muuten vain ruma niin voihan siitä sanoa liikkeessä, ja kysyä jos asialle voi tehdä jotain.

Vielä kerran: Hopea on paljon pehmeämpää kuin kulta. On. Piste. ;D Hopeasormuksen ei edes tarvitse olla ontto kolhiutuakseen normaalissa käytössä. Naarmuista nyt puhumattakaan. Joku tällä foorumilla kertoi saaneensa hopeasormuksensa poikkikin. Tällainen ilmiö taitaa koskea vähän ohuempia hopeasormuksia. Hopean pehmeyden takia pitää myös sormusten kivien istutuksia varoa erityisen paljon ja tarkistuttaa ja kiristyttää niitä ja muissa hopeakoruissa lukkolaitteita. Toisinaan halpishopeasormuksissa (ja joissain kalliimmissakin muka merkkisormuksissa) heiluvat kivet jo valmiiksi istutuksissa, joten jo ostotilanteessa kannattaa tarkistaa ne kivet. Tummuminen ei yleensä ole kihlana käytetyn hopeasormuksen ongelma, ellei iho nyt satu olemaan sitä väärää pH:ta, jolloin hopeakorut mustuvat tosi nopeasti. Käytettäessä hopeakorua jatkuvasti on sormuksen sileillä pinnoilla taipumus pysyä kirkkaina. Hopea on kyllä hyvin edullinen kihlojen materiaali eikä kukaan kiellä hankkimasta hopeista kihlaa, mutta on hyvä tietysti tuntea nämä haittapuoletkin etukäteen.

Vitsi, että olen miettinyt tätä pari päivää. Vaikea aihe, johon on hankala vastata lyhyesti. 1. Ota selvää timanttien yleisestä hintatasosta. Timanttien hintaan vaikuttaa varmasti eniten koko, mutta väri ja puhtaus vaikuttavat myös merkittävästi hintaan. Hionta onkin jo sitten hankalampi juttu arvioida. Jos löydät hirmuisen murikan, jonka väri ja puhtaus tuntuvat olevan kohdallaan, mutta hinta on epäilyttävään alhainen, vilkaise timanttia oikein kunnolla. Perussääntö on: Näyttääkö se oikeasti kauniilta? Onko timantti sädehtivä ja loistava vai onko se elottoman näköinen? Onko keskellä tumma rengas? Jos kivet ovat hyvin pieniä, voi arvioida näyttävätkö ne kirkkailta ja kauniilta, vai rumalta, valkoiselta, utuiselta mössöltä. Mikon sivulla on muutama kuva hyvistä ja huonoista briljanttihionnoista: http://www.timantit.com/cut1.asp 2. Työn laatu. Sormuksen malli voi olla vaikka kuinka kaunis, mutta se voi olla huonosti tehty... Sormuksen ostajalla pitää olla tiettyä silmää katsoa sormuksia. Tämä on samanlainen ominaisuus kuin kyky erottaa kenkäkaupassa hintalappuun katsomatta mikä kenkä on hyvä ja laadukas (ja, ikävä kyllä, aina tavallista kenkää kalliimpi). Toisin sanoen hyvin tehty sormus on viimeistelty. Pintojen pitää olla tasaiset ja säännölliset - kaarevien kohtien säännöllisesti kaarevia, sileiden kohtien tasaisesti kiiltäviä. Kivien istutusten pitää olla suorassa, symmetrisiä jne. Huonoimmissa rivisormuksissa kynsi-istutusten kynnet saattavat sojottaa kuka minnekin, kivet voivat olla hieman kallellaan kukin omaan suuntaansa ja kivien välit erikokoisia. Amerikan timanttifoorumilla, Pricescopella on FAQ-menussa tällainen säie, jossa on aika kivasti jutusteltu timanttisormusten laadusta. Tässäkin on painotettu työn laatua: http://www.pricescope.com/idealbb/view.asp...8ECCBF1D7DE15D6

Aivan, enhän minä konfliktitimantteja ajatellut Mikon timanttisivustoa mainostaessani. Vaikka on Mikko kyllä kertonut Kimberley-prosessistakin jonkin verran tässä: http://www.timantit.com/kimberley.asp On hyvä tuntea asiat monesta näkökulmasta enkä halua ollenkaan vähätellä konfliktitimantteja. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa eikä minkäänlaisessa kaivoksessa ole taatusti kiva tehdä työtä. Todellisuudessa konfliktitimantit ovat kuitenkin murto-osa koko timanttikaupasta ja murto-osa Sierra Leonen kaltaisten maiden timanttituotannosta. Konfliktitimanttien kauppaa yritetään tällä hetkellä rajoittaa erilaisilla toimenpiteillä ihan tosissaan, vaikka toistaiseksi asia etenee hitaasti. Aivan varmasti timantit ja muut jalokivet kuuluvat maailman turhimpiin esineisiin. Mutta kun itse olen kultasepänliikkeessä töissä, ajattelen tietysti omaa napaani ja kaikkia niitä tavallisia ihmisiä, jotka saavat leipänsä timanteista. Näitä ihmisiä ovat esimerkiksi Australian, Kanadan tai Siperian timanttikaivosten työntekijät (joiden kuvittelevan olevan vähän paremmassa asemassa kuin sisällissotaa käyvien klaanien kaappaamat timanttikaivosten orjat), raakakivien lajittelijat ja kauppiaat, timanttien hiojat (suomalaiset timantinostajat saattavat pitää hyvinkin monta intialaista timantinhiojaa leivässä), lajittelijat, tukkurit, korusuunnittelijat, kultasepät, myyjät ja mainostoimistojen työntekijät, turvamiehet jne. Eiväthän nämä asiat ole koskaan aivan mustavalkoisia, vaan mukana on paljon muitakin sävyjä.

Nyt alkaa olla jo aika hupaisan näköistä, kun "pidätkö sormusta aina" -säie on saanut "vihkisormuksesta ihottumaa" -keskustelun aivan kannoilleen. Onhan näillä kahdella asialla selvä yhteys...

Kotikonstit riittävät aika pitkälle, mutta kultaseppä auttaa myös: http://www.goldnet.fi/forum/viewtopic.php?t=5

Riki käyttää sormustaan esimerkillisen oikein. ;D Minäkin otan korut pois aina kun teen jotain ruumiillista työtä, peseydyn jne. Käytän taas tämän mahdollisuuden korujen käyttöpropagandaan: Korut eivät ole työkaluja tai taikakaluja (ainakaan niiden ei enää 2000-luvulla pitäisi olla), joten ne kannattaa otta pois yöksi ja aina kun sormus saattaa (turhaan) likaantua tai naarmuuntua. Erityisesti timantti vetää likaa puoleensa ja kivien loisto himmenee selvästi, kun on pari kertaa pessyt kädet sormukset kädessä. Ja jalometallit ovat verrattain pehmeitä ja naarmuuntuvat herkästi ja koruihin istutetut kivet ja myös niiden istutukset saattavat suoranaisesti rikkoutua työn touhussa. Ehkä sormusten pois ottaminen on tärkeintä kuitenkin sen vuoksi, että saatat satuttaa itsesi jos jätät sormukset tai korut päälle urheillessa tai huhkiessasi puutarhatöissä. Erityisesti minua on mietityttänyt titaanisormukset, jotka saattavat aiheuttaa vaaratilanteita, jos sattuu kolhaisemaan sormensa johonkin ja nivel ärtyy turpoamaan. Sormusta kun ei tahdo saada millään ilveellä silloin pois kädestä. Vanhanajan kultasormuksen saa kyllä helposti katkaistua ja irrotettua sormesta. On tietysti kärjistettyä, muttei täysin tuulesta temmattua, verrata korujen käyttämistä vaatteiden käyttämiseen. Kummatkin kannattaa ottaa silloin tällöin pois päältä ja pestä... Pesu kerran viikossa riittää - ja ei, korut eivät tule puhtaaksi siitä, että tiskaa tai käy suihkussa ne päällä. ;D

Miksi eivät "paremmat liikkeet" palvelisi tällaisessa asiassa? Toisaalta em. Union Design on kyllä Helsingin huippua... ;D Ja sieltä saa kyllä hyvää palvelua...