Alya

No meillä oli todellakin vain jollain liimalla ilmeisesti kiinnitetty ne kukat, eikä siis pysyneet muutamaa tuntiakaan. Suosittelen tosiaan jotain varmistinta... Meidän rannekukat (kuten muutkin) teetettiin tosi kehutussa paikassa, eikä muuta valittamista ollutkaan, kaikki kukat oli upeen näköisiä ja muut kuin rannekukat kesti loistavasti. Ehkä niillä ei vaan ollu tarpeeks kokemusta niiden teosta..?

Mulle ei juurikaan identiteettikriisiä ole tullut, mutta ihan sellainen käytännön kriisi -mulla on kaksiosainen etunimi, joista vain eka kutsumanimi, ja arvatkaapas, onko tullut nimen kanssa sekaannuksia kaikissa järjestelmissä ym?? Nytkään en (taaskaan) pääse koulun systeemiin, kun on joku osa nimestä väärin syötetty... > Sellainen hassu juttu oli, että meinasin tosissaan vaihtaa samalla etunimeni, ottaa sen "turhan" väliviivan pois, kun kerran muutenkin kaikki paperit uusin, mutta enpäs sitten voinutkaan... ;D Tuntui ratkaisevalla hetkellä liian isolta muutokselta kaikkineen, vaikka olen tuota väliviivaa vihannut koko elämäni. No, kai se sitten siellä roikkuu hautaan asti. :

Mitä tarkkaan ottaen tarkoitat tällä? :-? Eihän se ole kirkon vika, jos muut tahot eivät ole tällaiseen panostaneet tai huomioineet?

Mä en oikeastaan tiennyt, mitä odottaa siinä vaiheessa kun kävellään kirkon käytävää; itkenkö, olenko jännityksestä vakava, hymyilenkö. No ei todellakaan jännittänyt, vaan ihan tahtomattani loistin kuin naantalin aurinko koko matkan kun oli niin onnellinen! Mutta mitä muiden häissä olen seuraillut, yleensä morsiamet on ollu vakavia, yhdenkin kaverin häissä se näytti oikeastaan jo vihaiselta ja surulliselta, kun oli naama niin venähtänyt -kun hiukan puolileikilläni asiasta huomautin jälkeenpäin, hän totesi että kyllä sinäkin sitten olet vakava kun olet tositilanteessa, on se vaan sen verran arvokas ja vakava paikka... No, meni sit varmaan arvokkuus multa vähän ohi kun hymyilin ihmisille onnessani. Mites muilla? Hymyilittekö? Vai itkittekö? Tuijotitko eteenpäin ettei olisi itkettänyt? Ja nyt siis nimenomaan siinä sisäänmenomarssin aikana.

Meillä oli menomarssina kanttori-Markon säveltämä Trumpettimarssi (tää muuten keräsi tosi paljon kehuja, vaikka olin vähän epävarma että kiinnittääkö vieraat edes huomiota marsseihin!), poistuessa Bachin c-preludi. Nappivalinnat meille! Hää"valssina" oli Elviksen Can't Help Falling In Love, jonka bändi tulkitsi samettiäänisen laulajansa johdolla kertakaikkisen upeasti

Mä en puuttunut, koska BM oli sulhasen pitkäaikaisin ystävä, vaikka tiesin (tiedettiin molemmat) ettei se oo juurikaan luotettava... Sälytettiin sitte mahd. vähän vastuuta sinne suuntaan. Kyllä siinä vaiheessa, kun oltiin kirkon eteisessä odottamassa ja bestmania ei näy missään ja sillä on sormus!! kirosin sen maan rakoon. Onneks kyse olikin vain virheellisestä sijoittumisesta ja BM odotti edessä kun saavuttiin alttarille (ja sormuskin oli vielä tallessa ). Muutenkin oli aika mielenkiintoinen tapaus, oli käyny hääpäivän aamuna ostamassa puvun, ja ilmestyi vielä puol kaks juhlapaikalle farkuissa ja teepaidassa seurailemaan kuvausta kaikessa rauhassa -vihkiminen alkoi 14.45 : Mut kun tiedettiin kaikki toi jo etukäteen, ei siitä tarvinnu liikaa stressata. Kandee puhua sulhasen kanssa ja varmistaa, että hän tietää mitä BMltä voi odottaa ja on miettiny "backup planin" takataskuun.

Joo, testattiin vieraat lukihärön varalta... ;D Ja ei, et ollut eka joka noin kommentoi. : Kiitos kuitenki kehuista!

Meil oli tämmönen:

Me teetettiin kaasoille rannekukat gerberasta, mutta molemmilla irtosi se kukka jo kirkossa! Saatiin sit tietenkin hinnan alennusta kun kerrottiin kukkakaupassa. Mutta tämmöinen kokemus meillä!

Mulla oli hääkimpussa oranssia gerberaa, tummanpunaista ruusua, mangokallaa ja murattia! Lisäksi hiukan pihlajanmarjoja ja pari heinää. Malli oli valuva. Hinta satasen kieppeillä.

Ei ongelmia täälläkään, autoon oli aika hauska tunkea... Vessassakin pärjäsin hyvin yksin, tosin kävin vain kerran.

Mun laahus likaantui jo ennen kuvaa, ehkä autosta (joka kyllä oli silmin katsottuna puhdas). Kirkossa oli auki, juhlapaikalla napilla kiinni. Nappi irtosi ja meni rikki, kaasot ja morsian olivat yhteistuumin hukanneet varanapin joten loppuillan kannattelin sormilenkistä. Ihan hyvin silti meni, vaikka olihan se napin kanssa mukavampi.

Me haluttiin oma pöytä, varsinkin sulhanen oli sitä mieltä (mutta myös minä). Meidän mielestä silloin on tosiaan "helpompi" tulla juttelee, koskapa ei ole anopit ja apet sun muut kuulostelemassa ja kyttäämässä vieressä : vaan saa rauhassa vaihtaa pari sanaa hääparin kanssa. Toiseksi halutaan pystyä juttelemaan yhdessäkin rauhassa, mikä olis hankalaa jos joka puolella ois ihmisiä koko ajan. Meille ehdotettiin ensin e-muodostelmaa jossa myös me oltais istuttu, mutta tosiaan toivottiin oma pöytä. Mikä aiheutti jonnii verran lisävaivaa juhlapaikan isännälle, mutta so what? Siitähän sille maksetaan. ;D

Mulle tuli kihlaan lisää: 05 Kol 3:14 ja sulholle sama mutta 05 tilalle 2005. Kihlaan siksi, kun mun vihkiin ei voi kaivertaa. Meillä on sama kihla- ja vihkipäivä, siksi tilansäästämiseksi vain uusi vuosiluku! Tuo Raamatun kohta on "Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi."

Näin myös meille, ihan basic.