Ei

Sormus on ostettu Tampereen O. Manniselta, jonka ainakin kuvittelen olevan "hyvämaineinen" paikka. Sauma ei siis missään nimessä paista kilometrien päähän, vaan sen huomaa, kun katsoo tarkkaan ja kääntelee sormusta. Ja sauma näkyykin oikeastaan vain sormuksen reunoissa, ei keskellä. Ei se ole mitenkään kuopalla, lähinnä sen näkee liikuttelemalla sormusta hyvän valon alla. Ja ne pikkuiset "kolot" ovat tosiaan nurjalla puolella ja äärimmäisen pieniä. Miksi olet huono ottamaan kantaa siihen, onko sauman näkyminen osoitus huonosta laadusta?

Onko ihan normaalia, että sormuksessa näkee sauman, kun katsoo tarkasti hyvässä valossa ja kääntelee sormusta? Sormustani ei siis ole pienennetty. Se on valkokultainen flakka. Sisäpuolella on kaksi pienenpientä "koloa" (ei niitä oikeastaan voi koloiksi kutsua) sauman kohdalla. Miehenikin sormuksessa sauma näkyy, kun oikein kääntelee.

Kihla on kokoa 15+. Tilasimme kyllä koon 15, mutta jostain syystä tuli tuo. Ihan hyvä näin, koska tämä on aika tiukka näinkin. Edit: Kihla oli sittenkin tasan 15 mm. Meille annettuun lappuun oli vain lipsahtanut plussa perään. Miehen kihlan koko on muuten 20 mm.

Juu, 20 prosenttiahan se sitten oli. Palvelu oli kyllä ihanaa. Herttainen vanha setä palveli kohteliaasti, vaikka tulimme vahingossa jo sulkemisaikaan. Hän esitteli kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja varmisti pariinkin kertaan, että tilauksemme tuli oikein. Ja sormukset tuntuivat olevan todella laadukkaita, suomalaisia ja nikkelittömiä. (Tosin en minä sormuksista mitään tiedä... )

Minua edelleen hämää pari juttua ammattilaisten tekemässä meikissä: 1) Millä sitä korjaillaan? Eihän sitä nyt voi mennä erivärisillä ja -merkkisillä tuotteilla sorkkimaan. 2) Miten kampaaja voi yhden koemeikin perusteella löytää ratkaisun yksittäisen ihmisen ongelmiin? Itselläni on todella helposti kiiltävä iho. Jos olisi olemassa joku kaikilla rasvaisen ihon omistaville ihmisille sopiva meikkivoide, sitä varmaan markkinoitaisiin aika innokkaasti... Paras siis vain meikata itse. ;D

Olemme kerran käyneet kokeilemassa kihloja. 15,5 tuntui sopivalta, 15 ei mennyt sormeen. Pelkään kuitenkin, että kylmillä ilmoilla tuo 15,5 tippuisi sormesta. Minulla on kaksi ihanaa sormusta, joita en uskalla käyttää, kun tuntuvat koko ajan putoavan. Ja ne on siis molemmat ostettu melko lämpimillä ilmoilla. Ei ole onneksi (?) vaaraa, että miehen sormuksen koko kovin äkkiä kävisi pienemmäksi kuin omani. Miehen koko on 20,5.

Eipä ollut koskaan tullut mieleen, että sormukseen voisi kaivertaa vihkikirkon. Kiva idea. Tykkäsin myös siitä, kun joku oli laittanut chatissa käytetyt nimet. Mekin tapasimme netissä.

Kuinka suuri opiskelija-alennus tuolla O. Mannisella sitten on? Köyhyys paistaa niin läpi. :

Olen ollut seitsemissä häissä, ja muistaakseni yksissä pussattiin kirkossa. Eli ei se suutelun puuttuminen niin harvinaista ole.

Kaikkein tärkeintä on se, että itse tykkää sormuksestaan. Toiseksi tärkeintä on sitten kestävyys, koska olisihan se kiva, ettei sormusta tarvitsisi päivittää. Itse en pysty käsittämään joidenkin ihmisten intoa ostaa mahdollisimman kallis sormus, jonka kaikki varmasti huomaavat. Mutta minulla onkin halpa ja yksinkertainen maku. Haluan jotain yksinkertaista, joka sopii kaiken kanssa eikä näytä arkenakaan tyhmältä. Lisäksi yksinkertaisuus pienentää (ainakin minulla) kyllästymisen todennäköisyyttä.

Paul Williamsin Flying dreams on ehkä kauneinta, mitä olen koskaan kuullut.

En ymmärrä, miksi vihkisormuksen olisi pakko olla kallis. Tärkeää on: a) että itse pitää sormuksesta ja viitsii sitä pitää ikuisesti ja että sormus nyt ei ole niin rihkamaa, että se hajoaa parissa kuukaudessa sekä tietenkin c) sormuksen symbolinen arvo.

John Lennonin ja Yoko Onon "Oh my love" on aivan älyttömän kaunis. Ronan Keatingiltä tosiaan löytyy ihan hyviäkin kappaleita, vaikka mielikuva saattaa olla ällön poikabändimäinen. Muistaakseni "When the world was mine" on aika hyvä. Hmm... ei se kyllä sovikaan häihin.

Äärettömän mautonta! En varmasti antaisi rahaa, vaikka mukana olisikin. Jos ollaan taloudellisesti tosi tiukilla ja silti halutaan pitää häät, niin silloin kannattanee laittaa kutsuun, että lahjat rahana. Tuollainen paikan päällä rahastaminen on todella noloa.

Onpas paljon hyviä kokemuksia FP:stä. Mekin mietimme sopivaa hääpaikkaa Tampereelta, koska haluamme pitää tasapuolisuuden vuoksi häät nykyisellä kotipaikkakunnallamme (olemme kotoisin eri paikoista). Tietääkö kukaan, saako FP:llä menuun mitään hyviä kanaruokia? Minä en syö lainkaan punaista lihaa ja kalakin tekee usein pahaa, joten kana voisi olla paikallaan. Entä millaisia kasvisruokia siellä on? Listassamme on tällä hetkellä 61 ihmistä, joten ilmeisesti mahtuisimme tuonne Talvipuutarhaan. Se näyttää kuvien perusteella todella kivalta, ihanat suuret ikkunat.

Aksentti, ei mikään heittomerkki.

En kyllä menisi avonaisessa puvussa kirkkoon, en edes vieraana. En ole uskovainen, vaan lähinnä tapauskovainen , mutta silti kirkkoa kannattaa mielestäni kunnioittaa, jos siellä naimisiin haluaa mennä. On olemassa myös siviilivihkiminen, johon saa varmaan mennä vaikka bikineissä. Kukaan ei kuitenkaan käsittääkseni voi estää ihmistä "nakuilemasta" kirkossa, joten jokainen voi lopulta tehdä oman mielensä mukaan.

Huh, kyllä minuakin hieman järkyttää tämä nuorten naisten ehdoton usko miesten "arvokkuuteen" ja "juhlavuuteen". No, Intiassakin kastilaitosta kuulemma kannattavat innokkaimmin alimpien kastien ihmiset. Ainoa syy, miksi voisin haluta miespapin, on se, että pidän matalan äänen kuuntelemisesta. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä arvokkuuden tai uskottavuuden kanssa. En kuitenkaan aio ottaa stressiä papin sukupuolesta. Tuntuisi todella kummalliselta vaatia miespappia, varsinkin kun itse on nainen.... Tärkeintä papissa olisi se, että hän on mukava eikä paasaa liikaa, siis negatiivisessa mielessä.

Pakko purnata, ettei se suomeksi ole enää yhtään Edith Piafin. Hän ei ole kappaletta itse säveltänyt, ja sanat on muutettu paljon tylsemmiksi. Piaf sentään lupaa pettää isänmaansa ja ystävänsä, jos rakastettu pyytää. Ei ehkä ihan hääkamaa siis.

" kun mua rakastat, se riittää," Alkuperäisessähän lauletaan, että ei ole väliä, vaikka toinen ei rakastaisikaan. Se on siis varsin epätoivoinen. Kummallista, että siitä on tehty ihan erityylinen suomeksi. Ehkä se on tehty ihan varta vasten häät mielessä tms.

Heh, ranskankielinen versio, jota Edith Piaf laulaa, on paljon hauskempi. Siinä sanotaan muun muassa, että laulaja pettäisi isänmaansa ja ystävänsä, jos rakastettu pyytäisi. Ei ehkä ihan häihin sopivaa. ;D

--

--

--

--