Ei

Kyllikki-Kaarina: Voitko tarkentaa mielipidettäsi? Minua kiinnostaa, koska en ole keksinyt tossun alla -mielipiteelle muuta selitystä kuin sen, että mielipiteen sanoja ajattelee, että naisen kuuluukin olla vähän alempiarvoinen, joten miehen nimen ottaminen ei lisää tätä tossun alla olemista. Enkä tosiaankaan haluaisi uskoa, että kukaan ajattelee vielä nykyaikana noin, varsinkaan kukaan nainen.

Anteeksi nyt tämä innostus nimipolleihin. Olen vähän pohtinut asioita. ;D Tämä poll kumpusi siitä, että kerran eräs nainen sanoi minulle, ettei haluaisi miehensä olevan niin tossun alla, että ottaisi hänen nimensä. Olin ihan . Ottavathan monet naiset miehen nimen eikä heitä silti haukuta alistetuiksi. Perusteluja mukaan, kiitos!

Tuskinpa tulee yhtään kaasoa. En keksi mitään hommaa, jonka sellaiselle voisi sälyttää.

Kalevalan hopeakorut ovat melko edullisia, mutta kultaisilla on kyllä hintaa. Nehän tehdään 18 karaatin kullasta ja tietysti myös se design maksaa.

Ei tässä nimen ottamisesta kysyttykään. Kysymys kuuluu, että koetko siirtyväsi miehen sukuun JA pois omasta suvustasi.

Minusta on hauskaa, että kaikkein eniten vastauksia on tällä hetkellä siinä vaihtoehdossa, jonka laitoin mukaan puolipiruuttani. Onko miehillä tosiaan noin huono itsetunto? Olen varmaan ilkeä, kun en katselisi hetkeäkään miestä, jonka ego murskautuu nimenvaihtamisesta... :

Olen samaa mieltä Coordinatorin kanssa. Naimisissa oleva ihminen kuuluu mielestäni aina neljään sukuun. Nimenvaihtaminen ei tarkoita, että siirtyy miehen sukuun, ja vaikka pitäisi oman nimensä, kuuluu MYÖS miehen sukuun. Oikeasti kyllä pelottaa, että noissa ekoissa kohdissa on viisi vastausta. Onko joku oikeasti vielä 2000-luvullakin sitä mieltä, että nainen on kauppatavaraa, joka annetaan pois suvusta?

Joku on vastannut ekan vaihtoehdon. Olisi kiva kuulla perustelut.

Minua alkoi pelottaa, että ei kai tämäkin perinne elä ihmisten mielissä nimenvaihtamisperinteen mukana. Minä ainakin ajattelen liittyväni yhteen vain mieheni kanssa, en todellakaan siirtyväni hänen sukuunsa, vaikka ottaisinkin mieheni nimen. No, tietenkin siinä vaiheessa kuuluu sitten MYÖS miehen sukuun, mutta en ajattelisi poistuvani omastani. Kuulun mielestäni äitinikin sukuun, vaikka en ole samanniminen. Siis, nimi ei kerro sukua.

Miksi olisi loukkaavaa, että et ottaisi miehesi nimeä, mutta se ei ole loukkaavaa, että sinun nimeäsi ei edes harkita?

Oi kiitos, minähän ihan punastun. Täällä ei taida olla punastuvaa hymiötä...

Minuakin hieman kummastuttaa se, että juuri naiset tuntuvat pönkittävän naisen eriarvoista asemaa. Miehen nimen ottamisessa ei siis ole mitään pahaa, todellakaan! Saatan itsekin tehdä niin. Paha asia on se, että sitä pidetään itsestäänselvyytenä eikä asiaa voi edes hetkeä miettiä omilla aivoillaan. Muistaakseni koulussa opetettiin, että Intian kastilaitosta tukevat innokkaimmin juuri alimmissa kasteissa olevat. En sitten tiedä, kumpi on ensin: heikkous vai alistaminen. Eli alistettiinko naiset siksi, että he ovat halukkaita alistumaan vai ovatko naiset halukkaita alistumaan siksi, että heitä on aina alistettu.

Minulle selvisi jokin aika sitten, että kaksi tuttuani ei olisi oikeastaan halunnut vaihtaa nimeään. Kartoitanpa nyt, kuinka yleistä tämä on.

Tässä olet aivan oikeassa. Minäkin koen kuuluvani myös äitini sukuun, vaikka ei minulla ole samaa nimeä kenenkään niiden kanssa. Vastaavasti suku mielestäni jatkuu, vaikka nimi ei jatkuisikaan.

Minulla on ollut kihlasormus nyt kuukauden. Pidän sitä aina paitsi silloin, kun joudun tekemään jotain, missä sormet upotetaan epämääräisiin mömmöihin (tiskaus, käsipyykki). Pidän sitä yölläkin, vaikka ei ehkä pitäisi. Aluksi otin sormuksen pois saunaan/suihkuun mennessäni, mutta enää en ota. Uidessa kuitenkin ottaisin pois, ettei vain putoa mihinkään järveen.

Olen saanut täältä palstalta sellaisen käsityksen, että enemmistö ottaa miehen nimen, koska se on perinne ja halutaan yhteinen sukunimi. Minua hieman järkyttää se, että yhteiseksi nimeksi ei usein edes harkita naisen nimeä, vaikka se on ollut mahdollista jo kohta 20 vuotta. Miten teidän perheessä? Harkitaanko naisen sukunimeä edes?

Olen aina ajatellut, että kaksoisnimet ovat hassuja ja epäkäytännöllisiä. Sitähän ne oikeastaan ovatkin tai ainakin jälkimmäistä. Lisäksi kaksoisnimen ottaessaan tavallaan menettää kaikki edut: ei saa pitää tyttönimeään, mutta ei myöskään ole täsmälleen samanniminen miehen ja lapsien kanssa. Toisaalta kaksoisnimi olisi siinä mielessä helppo, että saisi molemmat nimet eikä tarvitsisi tehdä vaikeaa päätöstä. Nimestä tulisi ihan inhimillinen. xxxxx-xxxxxxx. Nimemme sopivat kohtuullisesti yhteen. Asia on älyttömän vaikea, koska pidän omasta nimestäni paljon. Se on harvinainen, ja kuulun vanhaan maanviljelijäsukuun, joka on hyvin tunnettu kotiseudullani. Sellaisesta nimestä on vaikea luopua. Vaikeutta lisää se, että mieheni nimi on todella kaunis eikä sekään mikään älyttömän yleinen (tosin hieman yleisempi kuin omani). Mies voisi toki ottaa minun nimeni, mutta jotenkin se tuntuisi oudolta, kun sellaiseen ei ole tottunut. Lisäksi kaikki varmasti luulisivat yhteistä nimeämme mieheni nimeksi, joten kuitenkin menettäisin tavallaan oman nimeni. Minun nimeni ottamisessa tulisi siis tielle epäperinteisyyden aiheuttamat ongelmat. Vaikka haluaisinkin edistää tasa-arvoa! Minusta on hullua, että usein otetaan automaattisesti miehen nimi, vaikka naisella olisi kauniimpi, harvinaisempi jne. nimi. Kokonaan uusi nimi taas tuntuisi teennäiseltä. Jos se taas otettaisiin jommankumman suvusta, pitäisi kuitenkin päättää, kumman suvusta se otetaan. Tämä meni nyt aivan ohi aiheen. Kauhea tuska pikkuasiasta!

Morgaine: Kyllä minä tiedän, että ammattilaisen työ maksaa aina. En kritisoinutkaan hintaa, en vain itse olisi valmis maksamaan sitä. Onneksi sitä saa itse päättää, mihin rahansa laittaa. Ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka antaa.

Tästä muistinkin yhden lisäsyyn tehdä meikki itse. Haluan olla tasaisen mattapintainen ja täysin kiilloton sekä hyvin valkoinen. Ja sehän on kaikkien meikkaussääntöjen vastaista... Paljon kertoo tämä: Näin Max Factorin Colour Adapt -meikkivoiteen mainoksen. Siinä oli kuva liian kevyestä, liian raskaasta ja sopivasta meikistä (siis voiteen osalta). Minä pidin eniten siitä liian raskaasta... :

Jatkokysymys: miksi se oli niin selvää?

Tämä taisi olla se kauhistusta aiheuttanut ketju. http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...2597458;start=0 Ainakin kuvittelen nähneeni siellä mielipiteen, että eihän suku oikeasti jatku, vaikka nainen pitääkin oman nimensä. Toivottavasti en nyt muista väärin.

Haluaisin kuulla jo naimisiinmenneiden kertomuksia siitä, millaisten vaiheiden kautta päädyitte nykyisiin nimiinne puolisoidenne kanssa. Mitä olitte ajatelleet aikaisemmin (esim. lapsena/nuorena)? Mikä oli eka mielipiteenne, kun jouduitte tosissaan miettimään asiaa? Miten pohdinta eteni? Mihin lopulta päädyitte ja millä perusteilla? Onko kaduttanut? Haluan lisäksi kuulla myös samassa tilanteessa olevien mietintöjä. Eli millaisia ajatuksia tähän mennessä on tullut ja mihin ratkaisuun uskotte päätyvänne?

Jep, makuasia, kuten täällä on jo todettukin. Itse ottaisin samaa väriä.

Millä muulla tavalla sormuksia sitten tehdään? Ja mitä "tangosta tekeminen" itse asiassa tarkoittaa?