Ei

Kiva kuulla. Kyse on nyt siis siitä, että minulla on kotikotipaikkakunnan vanha kirjastokortti, jollaista ei ole enää käytössä. Se on niin retro, etten tahdo siitä luopua. ;D

Oletteko saaneet uuden kirjastokortin? Kuulin nimittäin yhdeltä kaverilta, että hänellä on edelleen (vuosia häiden jälkeen) sellainen kirjastokortti, jossa tyttönimi on vedetty yli ja kirjoitettu uusi tilalle. Kirjastosta oli siis sanottu, että tämä riittää.

Minun mielestäni rentoa tunnelmaa ei voi tehdä, vaan se joko tulee tai ei tule. Tähän vaikuttavat vieraat. Kannattaa kutsua sellaisia vieraita, jotka todella haluavat juhlia kanssanne, ei sellaisia, jotka tulevat paikalle velvollisuudesta. Sekin tietysti auttaa, että suurin osa tuntisi edes jonkun, mutta näin nyt yleensä on ihan luonnostaan.

--

Minusta tuo Eshterin lause on paras. Ei mitään kiertelyä tai runomuotoisia vihjailua, vaan pitää sanoa suoraan.

Me sekoitettiin teineinä kavereiden kanssa greippilimsaa ja appelsiinimehua. Se oli ihan hyvää. (Ja juu, ihan oikeasti juotiin teineinä alkoholitonta boolia!)

Tein aiheesta joskus gallupin. Ja täältä se näköjään vielä löytyykin: http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaB...;num=1102627705 Käypä kurkkaamassa.

Miten olisi Trivial Pursuit tai vastaavat lautapelit? Mutta ei kyllä minun mielestäni ole mikään pakko järjestää toimintaa nuorisolle. Yleensä kai juhlien idea on syödä hyvin ja jutella ihmisten kanssa.

Huumoria on monenlaista. Ei se, että tämän ketjun ideat ei naurata vielä tarkoita, että ei olisi huumorintajua. Itse en esimerkiksi muutenkaan nauti järjestetyistä vitseistä, joten en halua sellaisia häihini. Huumoria on kaikilla, se vain vaihtelee. Eipä siis leimata toisiamme tosikoiksi tai törkyturviksi, vaikka toisen huumorintaju olisikin erilainen kuin oma.

Hyvä pointti! Oma sukunimeni on mielestäni kohtuullisen harvinainen, mutta ei todellakaan niin harvinainen, että anonymiteetti menisi. En minäkään varmasti tykkäisi, jos koko ajan erottuisin joukosta nimeni perusteella.

Tuskin nuo ovat samoja ihmisiä?

Suojattuja nimiä ei enää nykyään ole, vaan kaikki nimet ovat yhtälailla suojattuja. Eli kukaan ei saa ottaa edes Virtasta nimekseen paitsi avioliiton kautta tai jos nimi on ollut suvussa aiemmin. Laki taisi muuttua joskus vuonna 1998.

Oletko kysynyt, voisiko miehesi ottaa sinun nimesi? Jos kerran haluatte yhteisen nimen, ja sinun on kauniimpi ja harvinaisempi.

Mitä tapahtuu, jos leski kuolee eikä hänellä ole vanhempia elossa eikä myöskään sisaruksia tai näiden lapsia? Kuka ihme silloin perii?

Minulla olisi tyhmä kysymys. Mistä tietää ostaa oikeankokoisen sukkanauhavyön? Täytyykö sitä vain sovittaa vai lukeeko niissä joku ympärysmitta tms.? :

Onko kenellekään (tai kenenkään tutulle) käynyt niin, että identiteettikriisi olisi ollut ylipääsemätön ja olisi joutunut vaihtamaan vanhan nimen takaisin?

Haluaisin lähteä häämatkalle parin päivän sisällä häistä. En kuitenkaan tiedä, miten tämä tulee käytännössä onnistumaan. Ensinnäkin meillä ei ole edes varaa lähteä yhtään mihinkään, ellemme saa matkaa lahjaksi ja toisinnakin emme tiedä vielä ensi talven opiskeluista.

Minä vastaisin tuossa tapauksessa, että yhteisellä kotipaikkakunnalla, koska asuinpaikkakunnan miellän kaupungiksi, jossa ihmisellä ei ole "juuria".

Minua hieman huvittaa sellaiset mielipiteet, että nainen ei voi pitää omaa nimeään, koska se on isän nimi. Kyllähän miehen nimikin on isän nimi. Ajattelen nimiasiasta niin, että aina se nimi tulee suvulta, niin miehillä kuin naisillakin. Nimi ei määrää sitä, kenelle on sukua. Vaikka ottaisin mieheni nimen, en ajattele siirtyväni hänen sukuunsa, vaan otan sen nimen, joka miehelläni sattuu olemaan. Ehkäpä näkemykseeni vaikuttaa se, että sukuni isän puolelta on varsin suuri, mutta silti samannimisiä on vain vähän.

Minä kyllä ymmärrän identiteettikriisin. Ehkä joillakin identiteetti on myös sukunimessä, vaikka varmasti monilla etunimi onkin se olennaisempi. Itselläni etunimi on selvästi tärkeämpi identiteettini kannalta, ja saattaapi olla, että otan mieheni sukunimen. Sukunimi ei ole minulle mikään vähäpätöinen asia, mutta ei myöskään sellainen, etten sitä mahdollisesti voisi vaihtaa. Etunimeäni en vaihtaisi ikinä.

Mielestäni voit aivan hyvin ottaa "nennen-nimen", jos se sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. Yhdysnimet ovat joillekin hankalia ja he käyttävät sitten vain jompaakumpaa nimeä. Varmasti on kuitenkin niitäkin, jotka ovat todella halunneet yhdysnimen (eikä se ole vain kompromissi) ja käyttävät ihan koko nimeään. Jos haluat henkilökohtaisen mielipiteeni... Minusta "nennen-nimet" ovat hassun kuuloisia. En silti koskaan ajattelisi ihmisestä pahaa pelkän nimen perusteella. Minusta siis jokainen saa kyllä valita nimensä ihan itse, vaikka se sitten olisikin hieman hassu tai epäkäytännöllinen.

Kihlasormus on 14 karaatin kultaa. Naarmuja siinä on - tietenkin, koska käytän sitä lähes koko ajan. Vihki tulee sitten luultavasti olemaan 18 karaattia, koska haluan Kalevala Korun sormuksen eivätkä he muunlaisesta kullasta valmistakaan.

Minä taas odotan innolla, että häät on ohi ja saan olla naimisissa. Ja rauhassa. Odotan koko ajan, että häät olisi jo lähempänä, mutta toisaalta kauhistun niiden lähestymistä, koska se tietää järjestelyjä. Minua ei innosta niinkään mikään järjestely, kiinnostaa vain se naimisiin pääseminen. Ja juu, tiedän, että naimisiin pääsee ilman juhliakin, mutta meillä on kuitenkin aika paljon tärkeitä sukulaisia ja pari ystävää, joiden haluamme ehdottomasti olevan paikalla.

Tämä on varmaan tyhmä kysymys, mutta millainen sää Nizzassa on talvella? Meidän häät kun on helmikuun lopulla. Tiedän, pitäisi varmaan itsekin tietää, mutta olen ihan pihalla siitä, missä on samanlaista kuin Suomessa ja missä vähän lämpimämpää ja missä tosi lämmintä.

--