Ei

Itse asiassa minä en ole enää itseni kanssa samoilla linjoilla. ;D Täältä naikkareista olen oppinut, että papit eivät pidä olkapäiden peittämistä yleensä tarpeellisenä. Olen siis tajunnut, että tämä sääntö ei ole kirkon, vaan lähinnä tiettyjen kirkon jäsenten asettama. Uskon mieluummin pappeja kuin sukulaistätejä.

Jokohan tähän uskaltaisi vastata? Kai minä miehen nimen otan, kun molemmat pidämme hänen nimestään enemmän noin niin kuin nimenä, objektiivisesti ajatellen. Jollain tavalla on myös mukavaa tehdä samalla tavalla kuin oma äiti, isoäidit jne., vaikka muuten en pidä sitä kauhean ihanana perinteenä. Myös helppous vaikuttaa: ei tarvitse selitellä. Oon laiska. Mutta siis pääsyynä nimen kauneus.

Minusta hössötys tuntuu jo nyt, 9 kuukautta ennen häitä, aika turhalta. Olenkin siksi päättänyt, että en hössötä. Etsin kauniin puvun, yritän järjestää mahdollisimman hyvää ruokaa ja toivon, että vieraat viihtyy. En kuitenkaan halua ottaa paineita jokaisesta pikkuasiasta, kuten servettien sävystä tai siitä, miten juhlan tulisi mennä.

Hieno juttu, K-K! Onkohan 4 millin (kihla) ja 5,5 millin (tuleva vihki) välillä niin suuri ero, että mukavuuden takia leveämmän pitäisi olla isompi? Itse olen koko ajan ajatellut eron olevan niin pieni, ettei vihkin tarvitse olla isompi. Mutta en sitten tiedä...

--

En kyllä pelästynyt, kun en tajunnut. Lähetä vaikka privaa, jos haluat jatkaa keskustelua.

Meillekään ei tule mitään leikkejä. Todellakaan. Koen ne teennäisiksi enkä tahdo katsella sellaista touhua omissa häissäni.

Entä jos mieleinen sormus sattuu vain maksamaan 300 euroa, kun taas mieleistä pukua ei saa yhtä halvalla?

Jos vain toinen vihittävistä on evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, kirkollinen vihkiminen on mahdollinen, mikäli luterilaiseen kirkkoon kuulumaton osapuoli on jonkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. Lähde http://www.evl.fi Eli ei ole mahdollista saada kirkkohäitä, elleivät molemmat kuulu johonkin kristilliseen kirkkoon tai uskontokuntaan. Siunauksen kyllä saa.

Nyt aloin kyllä ihmetellä, miten teidät voidaan vihkiä kirkossa, jos et kuulu mihinkään uskontokuntaan. Olen aina luullut, että molempien pitää kuulua johonkin kristilliseen kirkkoon.

Tätä minäkin olen miettinyt. Eli jos nimeni vaihdan, niin olenhan minä aina sitten "omaa sukua X". Lukee se ainakin virallisemmissa papereissa ja hautakivessä. ;D

Ai, tarkoitit siitä sitä, kun puhutaan omasta perheestä Virtasina. Luulin ensin, että tarkoitit sitä, kun puhutaan koko suvusta. Tuollaisia varmasti on kyllä. Itsestä tuntuisi kyllä oudolta ruveta yhtäkkiä häiden jälkeen korostamaan sitä, miten "me Virtaset" tehdään sitä ja tätä.

Totta. Mutta ainakin minä olen usein huomannut, että silti puhutaan niistä alkuperäisistä Virtasista. Eli jos sanotaan, että "Me Virtaset olemme aika kiukkuista väkeä", niin tarkoitetaan nimenomaan alkuperäisiä Virtasia, vaikka suvun tyttäret olisivat jo vaihtaneet nimensä.

Eivät ole. Useimmat ihmiset ainakin tekevät selvän eron avioliiton kautta saadun nimen ja syntymässä saadun nimen välille. Meidän äitikin aina korostaa, että hän ei ole X, vaan ainoastaan saanut sen nimen avioliitossa.

Ei tule meillekään bändiä enkä näe sitä ongelmana. Kyllä ihmisten kälätys käy musiikista. ;D Kotihäihin olisikin kyllä tosi hankala saada bändiä...

Kiinnostaisi vielä yhdistelmien leveys. Kuinka leveät sormukset teillä on yhteensä ja onko tuntuneet sopivilta, liian leveiltä vai liian kapeilta?

Saako pappitoiveen ilmoittaa varaamisen yhteydessä vai pitääkö siihen pappiin itse ottaa yhteys? Ja tehdäänkö varaus siis kirkkoherranvirastoon? Sori tyhmät kysymykset.

Oletteko nyt rouvina tyytyväisiä siihen, millaisen vihkin valitsitte? Vai ottaisitteko nyt toisenlaisen? Onko sormusyhdistelmä esim. liian leveä tai muuten hankala?

Minusta tuntuu, että naisen kuuluukin joidenkin mielestä olla tossun alla. Siksi siis naisen kuuluu ottaa miehen nimi, mutta mies ei saa tossuilla. :

Toivottavasti kukaan ei ole sentään sanonut, että ei saisi ajatella vanhanaikaisesti. Jokainen saa ajatella juuri niin kuin haluaa. Minua ainakin vain kiinnostaa se, miksi on täysin mahdoton ajatus, että yhteiseksi nimeksi ja/tai lasten nimeksi tulisi naisen nimi? Edit: Pieni tarkennus. Tuolla miksi-ihmettelyllä tarkoitan siis sitä, että onko kyse siitä, että naisen nimi ei ole tarpeeksi arvokas eli että vain mies on kyllin hyvä jatkamaan nimeä? Vai siitä, että se vain on perinne, ilman sen kummempia ajatuksia?

Pitää kuitenkin muistaa, että naiset ovat usein ottaneet miehen nimen myös silloin, kun se on ollut vapaaehtoista. Siis kyllä ennen 20-lukuakin on tehty niin. Suomessa nyt ei ole niin kovin kauaa kaikilla ollut sukunimeä, mutta miettikää muita maita. En nyt tällä halua millään tavalla sanoa, että naisten kuuluu ottaa miehen nimi. En ajattele niin. Tarkoitan vain, että perinne voi olla olemassa myös ilman lakia.

Googlaamalla löytyi tieto, että hän on Kulosaaren seurakunnasta. http://www.helsinginseurakunnat.net/cgi-bi....cfm#k%E4pyl%E4

Saako jostain sellaisia kampoja, joihin hunnun voi kiinnittää? Ajattelin teettää hunnun samalla kuin puvunkin.

Olen nähnyt pari valmistumisilmoitusta, joissa on mainittu myös tyttönimi. Mielestäni tosi fiksua, koska ilmoitusten ideahan on juuri se, että entiset tutut ja puolitutut saa tietää.

Ehdotin eilen miehelle, että meille tulisi "Sir Matti & lady Virtanen". (Nuo ei tietenkään ole oikeat nimet.)