Ei

Me halutaan oma pöytä siksi, että me tosiaan syrjäänvetäytyvinä luonteina viihdytään parhaiten kahdestaan. :-[ Järkevämpinä perusteluina se, ettei tarvitse "arvottaa" ihmisiä valitsemalla, kuka saa istua meidän kanssa. Luulisin, että ihmisten on myös helpompi tulla juttelemaan, kun emme istu muiden keskellä.

Ei mikään ihme, että Amerikassa pidetään usein vain yhtä sormusta. Naikkareiden sormusten yhteensovittamisongelmat ovat lastenleikkiä noihin verrattuna. ;D

Valmistautukaan sitten pyörtymään, sillä meille ei tule elävää eikä kuollutta musiikkia. Kirkossa tietty on marssit ja varmaan myös joku virsi, mutta juhlapaikalla ei musiikkia kuulla. Tämä johtuu siitä, että tilat on kotihäissä pienet ja monet vieraista sen verran kovaäänistä sakkia, että musiikki ei paljon kuuluisi. ;D Tykkäämme toki musiikista, mutta meille se ei vaan ilmeisesti ole henki ja elämä. Tässäkin asiassa kaikkien kannattaa tehdä siten, että itsestä tuntuu hyvältä. Muiden ratkaisujen arvosteleminen tuntuu aika mauttomalta.

Nostanpa tätä. Mulle tulee numero 4903 eli Aaria valkokultaisena. En ole pystynyt edes harkitsemaan muita sormuksia kunnolla, kun pidän tuosta niin paljon. Ensi viikolla mennään varmaan ostamaan sitä.

Me pyydettiin kahta eri miespappia, mutta molemmat on lomalla. Emme pyytäneet heitä, koska ovat miehiä, vaan koska "tunsimme" heidät. Meidän vihkikirkossa on hääpäivämme aikaan paikalla kolme naispappia, joten meille tulee sitten varmaan naispappi. Eikä haittaa yhtään, todellakaan. Itse asiassa ajatus nuoresta naispapista on oikein kiva. Tiedän siis yhden näistä papeista, ja hän on nuori.

Niinpä. Ei olisi tullut mieleenkään kysyä tätä, ellen tosiaan olisi kuullut tällaista kommenttia ihan tosissaan sanottuna. :-/

Sinun pitää valitettavasti hankkia uusi passi vanhalla nimellä. Vähän kurjaahan se on, mutta toisaalta ihan loogista, ettei passia voi hankkia sellaiselle ihmiselle, jota ei ole vielä olemassakaan.

Myyjien on mahdotonta arvioida asiakkaalle sopivaa kokoa. Toki myyjä voi kertoa oman mielipiteensä siitä, mikä on sopiva, mutta se on vain mielipide. Kaikki kun tykkää erituntuisista sormuksista. Esim. itse haluan sormusten olevan tosi napakat, niin että ne oikeastaan puristaa kuumalla ilmalla. Sitten taas äitini tykkää löysistä sormuksista, jotka ei purista yhtään. Varmaan myyjä siis vain oli vähän väljempien sormusten kannattaja.

Itse inhoan rusetteja, joten toivottavasti mies haluaa laittaa kravatin. Ihan makuasia mielestäni.

Meille tulee luultavasti kukka-asetelma vain noutopöytään. Mun mielestä kukat veisi pöydissä vaan hirveesti tilaa ja haluankin mieluummin koristella kynttilöillä, koska meillä on talvihäät.

Tämä on kyllä totta. Enpä ole tullut edes ajatelleeksi!

Olen oikeastaan vasta nyt oivaltanut sen tosiasian, että vihkisormuksen voisi myös teettää. Missä Tampereella saa hyvää palvelua ja laadukkaan sormuksen? Myös varoitukset huonoista liikkeistä ovat tietysti tervetulleita. Kihlat ostettiin O. Manniselta, joka oli loistava paikka, mutta he eivät taida tehdä sormuksia? Mikäli sillä on jotain merkitystä, niin suunnittelen 4-millistä 14 karaatin valkokultasormusta, jossa ei olisi timantteja, vaan jotain kuvioita.

Varmaan piiloutuisin vessaan tuon ohjelmanumeron ajaksi, oli morsian sitten nainut kerran tai kymmenen kertaa.

Minulle tulee punainen suorakaiteen muotoinen neulehuivi, jonka äitini kutoo. Pitäisi vain löytää sopiva lanka. Turkista (en edes teko-) en halunnut enkä myöskään viittaa, koska sellaista ei voi käyttää enää myöhemmin.

Käytiin yhdessä kirkkoherranvirastossa varaamassa, mutta vastasin nyt kuitenkin morsian, koska minä hoidin puhumisen.

--

Jos haluaa tietyn papin, voiko aloittaa soittamalla suoraan hänelle? Äitini väitti, että näin voi toimia ja tällöin pappi merkitsee varauksen hääpäivälle. Onko näin vai kuuluuko ehdottomasti ensin soittaa kirkkoherranvirastoon tai johonkin? Margot, pihalla kaikesta

Ei kaasoa ainakaan pelkän kimpun pitämisen takia kannata ottaa. ;D Itsekään en siis pyydä ketään kaasoksi, koska koko perinne on minulle jotenkin vieras ja epäluonteva. Silti varmasti esim. siskoni saan mukaan pukua ostamaan jne., jos vain pyydän. Hänelle olen ajatellut kimpunkin antaa vihkimisen ajaksi.

Itse asiassa sanoi. Tuolla ekalla sivulla. *** Marko kävikin jo vahvistamassa tietoni. Selvisihän tämäkin asia varmasti.

Nyt taisi tulla päivän pöljin kysymys. : Ajattelin aloittaa kirkon varaamishommelit soittamalla aluksi papille (joskus tuossa syksyllä). Mutta onko tapana teititellä pappia? Tiedän, että tämä tietenkin riippuu vähän papista ja siitä, onko tämä tuttu vai ei. Mutta onko siis jotain "etikettisääntöä" vai kannattaako toimia sen mukaan, miten toimisi samanikäisen ja ei-tutun epäpapinkin kanssa?

Entä sitten jos olisi tällainen tilanne: Neiti Kallio ja Herra Laine ovat yhdessä. Neiti Kalliolla on entisestä liitostaan Poika Kallio, ja Neiti on yksinhuoltaja. Herra Laine adoptoi Pojan, jolloin Herra ja Neiti ovat yhdessä lapsen huoltajia. Täytyisikö tässä tapauksessa tulevien lasten olla Kallioita vai voisivatko he olla myös Laineita?

Itselläni yhdysnimi tuntuisi aina hankalalta, riippumatta pituudesta. En oikein osaa muidenkaan kohdalla nimen pituutta arvostella. Jos nimi on tositosi lyhyt, se on tietysti kätevä (tyyliin Salo-Ek), mutta kaikki tosi lyhyttä pidemmät on mielestäni samaa sarjaa. Vähän vaikea selittää... Koetan esimerkkiä. Siis mielestäni on ihan sama, onko yhdysnimi Lahtinen-Salonen vai Romppainen-Niittymäkeläinen, koska molemmat ovat joka tapauksessa aika pitkiä.

Mutta yhteisessä huollossa olevan lapsen ei tarvitse olla molempien biologinen lapsi.

Niinpä. Useimmille suomalaisille nämä Amerikan mallin sormukset ovat liian prameita. Minulle taas suomalainenkin maku on liian korea. Ja sitten taas sellaiselle, joka valitsee kaksi sileää sormusta, voi olla kauhistus, että minä haluan kuviollisen vihkin. Näin se menee.

Enpä kyllä lähes mitään näistä huolisi. Tuo Paulin vaimon sormus on ihan kaunis, mutta en sitäkään kihlana/vihkinä käyttäisi. Suomalainenkin maku on minulle liian pramea ja timanttinen, joten nämä menee jo kunnolla yli.