Ei

Yllättäen en pystynyt arvaamaan jokaikisen naikkarin motiiveja. Siksi laitoin tähän tuon viimeisen vaihtoehdon.

Minäkin tunnen teini-ikäisestä lähtien yhdessä olleita pareja, monen ikäisiä.

Niinpä. Laitoin aikoinaan tuon vaihtoehdon mukaan vähän provona. En olisi ikinä uskonut, että siitä tulee suosituin vaihtoehto.

Nimenmuutoksen yhteydessä tosiaan hankitaan ajokortista vain kaksoiskappale. Virkailija sanoi mulle, että yleensä ihmiset ei tiedä sitä. Mä olin tosi ylpee, kun osasin ruksata oikein. ;D Mulle sanottiin Osuuspankista, että virkatodistuksella saa nimen heti muutettua, mutta muussa tapauksessa pitää odottaa, että tiedot tulevat pankin rekisteriin. Niiden piti soittaa mulle, mutta virkailija kämmäsi jotain eikä soittoa koskaan tullut. Menin sitten aikanaan uuden ajokortin kanssa tilaamaan pankkikorttia ja sainkin sen tosi nopsaan.

Mulla oli siis punainen kietaisuneule, ja hyvin tarkenin. Kirkossakin pärjäsin ihan hyvin hihattomassa puvussani. Tosin meidän hääpäivänä ei ollut kovin kylmä.

Ei voi. Jos joku saa nimen avioliiton kautta tai haluaa vaihtaa suvussa aiemmin esiintyneeseen nimeen (tietyin ehdoin), niin kukaan ei voi sitä estää. Vastaavasti sellaista nimeä, johon ei ole "mitään oikeutta", ei voi saada millään luvalla.

Mullakin on yliopiston käyttäjätunnuksessa vanhan nimen mukaiset nimikirjaimet, mutta se ei ole häirinnyt. Pääasia, että sähköposti on oikealla nimellä.

Minä uusin opiskelijakortin, vaikka siitä joutuikin sen 2,5 euroa maksamaan. Sainpahan samalla vaihdettua pois aivan karmean kuvan. ;D Lisäksi käytän nykyään piilolinssejä enkä laseja, joten sikälikin kuva oli kiva vaihtaa. Tosin tärkein syy uuden opiskelijakortin hankkimiseen oli se, että en halua esiintyä enää missään vanhalla nimelläni. Olen kyllä huomannut olevani poikkeuksellisen fanaattinen tässä asiassa: tyttönimi on nimenomaan entinen nimi enkä enää ole sen niminen, en missään yhteydessä. En millään tavalla vihaa tyttönimeäni, päinvastoin, se on minulle hyvin tärkeä. Jotenkin vaan identiteetin kannalta minulle on tärkeää, että kaikki paperit on oikealla nimelläni.

Minusta häät voivat olla kivat ilman leikkejä ja alkoholia. Meillä ei ollut yhtäkään leikkiä (vain vieraiden esittely + kaksi puhetta), ei tanssia eikä vieraat erityisemmin alkoholia juoneet, vaikka sitä olikin. Silti tykkäsin meidän häistä kovasti. Tunnelma tuli siitä, että paljon mukavia ihmisiä oli kokoontunut samaan tilaan, juhlat olivat lapsuudenkodissani, ihmiset juttelivat innokkaasti ja nauttivat hyvästä ruoasta. Häitä on monenlaisia.

Meillä esittelyt hoidettiin niin, että ensin minun isäni esitteli mun puolen ihmiset ja sitten miehen äiti esitteli miehen puolen ihmiset. Mun isä ei kertoillut mitään erityistä, mutta miehen äiti mainitsi jotain ammateista ja harrastuksista. Ei kestänyt kauaa, ja toimi minusta hyvin.

Ei tule kumpaakaan automaattisesti. Voit sitten itse tilata sen kuvattoman.

Mulle tuli vanhempien osoitteeseen tyttönimellä Imagen mainos. Olen siis asunut muualla jo kolme vuotta, ja nimenmuutoksestakin on puoli vuotta. Kannattaa siis ehkä ilmoittaa Imagelle, jos sitä tilaa. ;D

Raahasin tuoleja sisään (häät pidettiin lapsuudenkodissani) ja asettelin kynttilöitä kynttilänjalkoihin yms. järjestelyä. Illalla uni tuli tosi nopeasti, kun oli koko päivän puuhastellut.

Nää käytännöt on ihan sekavia. Tampereen kaupunginkirjastoon riitti ilmoitus nettilomakkeella.

Tampereen yliopistossa ei onnistunut. Siellä vaadittiin vähintään Kela-kortti, ja mulla meni senkin saapumiseen jonkin aikaa.

Minä en tarvinnut mihinkään. Tosin näin jälkiviisaana tilaisin sen kuitenkin, koska sen avulla olisin saanut aikaisemmin nimen vaihdettua yliopistolle ja tilattua pankkikortin.

En ole vielä kertaakaan esitellyt itseäni tyttönimellä. Sen sijaan äitini on kerran vahingossa puhunut minusta vanhalla nimellä. : ;D Näköjään olen tottunut nimeen tosi hyvin ja nopeasti kauheista pohdinnoista huolimatta (tai ehkä juuri niiden vuoksi).

Ei minultakaan. Tieto nimenmuutoksesta tulee poliisille automaattisesti suunnilleen samoihin aikoihin kuin väestörekisteriinkin.

Yhteinen sukunimi ja se, että olemme toistemme läheisimmät omaiset.

Nyt kun on kaksi sormusta, käytän niitä ihan samalla tavalla kuin ennen kihlaa. Otan siis pois aina, kun sormukseen menisi jotain mömmöjä, esim. suihkussa, tiskatessa, leipoessa, käsiä rasvatessa. Öisin pidän sormuksia. Aluksi en uskaltanut, kun pelkäsin, että sormukset alkaa puristaa nukkuessa, mutta sormi tottui nopeasti leveään yhdistelmään.

Joo, meillä oli pikkupitsoja, juustosarvia, olutta ja siideriä. Hyvin harva kyllä jäi iltapalaa nauttimaan, mutta hyvä silti, että olimme sitä varanneet.

Voisin ostaa muuten vaan, mutta en kyllä kihlaksi tai vihkiksi.

Minä kriiseilin etukäteen aika paljonkin nimenvaihtamisesta. Nyt kun se nimi on oikeasti vaihtunut, mitään kriisiä ei ole havaittavissa. Päinvastoin: minua ärsyttää, kun en saa heti muutettua kaikkia papereita, että voisin käyttää koko ajan uutta nimeä. Kieltämättä on vähän hassu olo, mutta ei sillä tavalla, että kokisin edelleen olevani tyttöniminen. Pikemminkin tuntuu siltä, että minulla on pelkkä etunimi. ;D Siis kun joutuu sukkuloimaan kahden nimen välillä, niin etunimi on ainut mikä tuntuu oikealta. Mutta uskoisin tottuvani uuteen nimeen nopeasti, kunhan saan pankkikortin ja muut uudelle nimelle.

Kiitos, Krassi! Eihän tässä siis ole vielä mitään hätää, kun mun nimi päivittyi väestörekisteriin vasta häiden jälkeisenä torstaina. Susta on muuten selvästi tullut hysteerisen nuoren rouvan terapeutti, kun saat täällä koko ajan rauhoitella mua. ;D

Missä vaiheessa pitää hermostua, jos Kela-korttia ei kuulu? Häistä on tänään kaksi viikkoa, ja jotenkin kuvittelen, että sen olisi pitänyt jo tulla. Ärsyttää, kun yliopistolla luvattiin tarkistaa nimenmuutokseni ja vaihtaa se sitten. Eipä ole mitään tapahtunut viikkoon. Jos se Kela-kortti tulisi, niin voisin mennä uudestaan ahdistelemaan niitä.