stomp

Sanoin aina, että pidän oman sukunimeni, jos miehen ei ole harvinaisempi (oletuksena taustalla, että näin ei käy). Avioituessamme minun nimeä oli 26 ja miehen nimeä 9, joten peli oli selvä

^Sinellissä näyttää olevan 4,50e 10 kpl.

^Totta, tosin, jos oikein muistan, niin eivät ne mitenkään hintavampi olleet. Mutta siis noista kahdesta vaihtoehdosta pidän enemmän tuosta pystystä

^Entä jos tekisit neliön malliset kutsut? Meillä oli niitä neliön muotoisia korttipohjia, jotka taittelimme uudestaan keskeltä aukeaviksi. Niihin mahtui teksti oikein kivasti. Lainasin tähän tuon vanhan viestini, jossa näkyy kuvia.

Aivansama, mun mielestä ehdottomasti sopisi, mutta menevät kyllä ilmankin Ja jos saa sanoa, niin tuosta tummemmasta kutsu-sanasta tulee tosi kivasti ryhtiä tuohon kutsuun, tykkään!

^piha on kyllä aika onneton. Kyseessä on oikeastaan maapohjainen parkkipaikka ja kun on kuitenkin aivan keskustassa, niin ympärillä on paljon liikennettä. Pirtin yläkerrassa on yksi yksittäinen huone, jota on kuulemma käytetty lasten leikkihuoneena. Mutta kun emme itse pirtillä juhlia pitäneet, niin en tiedä tilan toimivuudesta.

^ jos haluat kurkata, niin tuolla sivulla 25 on kuvia meidän keskeltä aukeavista neliökorteista. Niissä oli tuollainen "pujottelulukko" papereista, jolloin pysyivät nätisti kiinnikin.

ja ihan vaan vinkkinä, että kun laittaa karkkibuffan vaikka kahvitarjoilun yhteyteen, niin ihmiset ovat jo syöneet ruuan ja ottavat sillein suht fiksusti sen kakkulautasen kanssa niitä herkkujakin. Menekin määrä varmaan puolittuu

Nukuin kun tukki, koska lääkitys oli kunnossa. Menin kaasojen kanssa toiselle heistä (oma siskoni) yöksi ja sisko peitteli minut sänkyyn kymmeneltä, kun he alkoivat tekemään polttarikansiota. Olimme kahdesta yhdeksään koristelleet häitä, työpäivien päälle. Lisäksi minulla oli alkava kurkunpääntulehdus ja kuumetta yli 39-astetta. Sisareni on sairaanhoitaja, joten hän löi kourallisen tabletteja kaiken maailman tulehdus-/flunssa-/vitamiini-/särkylääkepurkeista käteen ja käski niellä. Olin niin väsynyt, että nukahdin kuulemma viidessä minuutissa ja nukuin herätyskelloon ja uuteen droppikierrokseen saakka oikein sikeästi pussuttaen, oman siskon vieressä. Lisättäköön vielä sekin, että mahtavan lääkityksen ansiosta pysyin tolpillani koko hääpäivän, sain pihistyä tahdon ja jopa puheen, kun kortisoonitabletit lyötiin pöytään. Sitten saattoikin jäädä viikon sairauslomalla hyvillä mielin. Muistakaa siis reipas lääkitys

^minusta tuo oli oikein toimiva ja henkilökohtainen puhe, hyvä! Meillä tehtiin niin, että mies toivotti vieraat tervetulleiksi ja piti sen puheen. Sitten oli monta muuta puhetta, yhteensä viisi, jotka olivat kaikki hyviä ja ihmiset kehuivat niitä kovin. Lopuksi minä pidin vielä puheen, jota ei ollut kerrottu kellekkään, jos vaikka rohkeus pettäisi. Kiitin ensin vieraita ja puheidenpitäjiä sekä kaikkia rakkaita ystäviä ja perhettä, jotka olivat osallistuneet juhlan pitoon. Sen jälkeen pidin puheen miehelleni, johon olin listannut hänen plussiaan ja miinuksiaan, koska tykkään tehdä listoja. Plussat voittivat kirkkaasti, joten päätin puheeni sanoihin, kuinka onnellinen tästä olenkaan ja toivottavasti näin on aina jatkossakin. Itsestäni ainakin puhe oli hyvin henkilökohtainen, herkkä, hauska ja elämäniloinen, kovasti vieraat kiittelivät ja meille molemmille jäi hyvä mieli. Suosittelen ehdottomasti pitämään puheen, jos se itselle on luonnollista ja mukavaa

Jos sitten askartelet kortit, joissa kerrot, että olette menneet naimisiin. Sellainen olisi tosi kiva saada tekstarin/FB-ilmoituksen/juorun sijaan Ja vielä yleisenä kommenttina, että aivan ihania kortteja täällä ja kiitos Brunetille kehuista, oikeasti lämmitti mieltä.

Jälkikäteen mietittynä hääpäivän onnistumisen kannalta tärkeintä oli: 1. Ruoka ja juoma (molemmat hyviä ja laadukkaita, kauniisti laitettuna ja todellakin riittävästi) 2. Juhlapaikka (toimivat tilat, meidän näköinen juhla, rentoa oloa, teematnäkyivät kaikkialla) 3. Oikea lääkitys (minulla oli nielunpääntulehdus ja aamulla hävisi ääni. Jää upeat puvut ja kauniit kampaukset - jotka siis myös oli- toiseksi, kun särkylääkkeiden ja kortisonitablettien voimalla pystyin kuin pystyinkin pihisemään tahdon ja puheeni sulhaselle)

^Mä tilasin täältä itselleni nämä kengät, mutta näyttää olevan paljon vaihtoehtoja, omani värjäytin kaasojen pukujen värin mukaan.

Onkohan näistä kutsuista kuvaa tuolla korttiketjussa, haluan kyllä nähdä miten saa tuhlattua 6 euroa / kortti.. Yhtään siis väheksymättä, hinta kuulostaa vaan todella korkealta omaan korvaan. Omat kortit tullee maksamaan noin 3e/ kortti ja sitäkin jo vähän kauhisteltiin avokin kanssa.. Nyt on tuolla kutsukorteissa. Matskuja meni aika paljon, jotain myös jäikin. En edes muista, mitä kaikkea ostin, mutta ainakin 100 korttipohjaa, 6 isoa valkoista pahvia, 12 scräppäyssivua, 6 isoa hopeapahvia, kolme hilepulloa, neljä mustetyynyä, silikonileimasinsarjan, akrylilevypohjan leimoille, uuden terän leikkuriin(leikkuri sentään oli jo ennestään), 12 skräppäysteippivempelettä, 8 pakettia kirjekuoria, 2 pakettia (yhteensä 50 sivua) erikoistulostuspaperia, 3 levyä kaksipuolisia tarratyynyjä (että sai korotettua kortin osia). Ja kirjekuorien sulkijatarrat. Lisäksi ostin samalla skräppäyssivuja vieraskirjaa varten, skräppäysmuovitaskuja ja liloja timanttitarroja, mutta niitä ei ollut laskettu kyllä tuohon. Siskoni lupautui tekemään kanssani kutsut ja suunnitteli mallin, korteissa ei ollut tarkoitus tuhlata, mutta emme mitenkään budjetoineetkaan niitä tai yritelleet säästellä. Halusimme tehdä itse juuri meille sopivat kutsut. Mukaan ei onneksi tarvinnut mitään lisäohjeliuskoja, ajo-ohjeita tai muita, koska mies teki todella hienot nettisivut, joista kutsut vain kertoivat. Kaikki muu oli sitten netissä.

En ole muistanut esitellä meidän kutsuja, vaikka olin niistä todella ylpeä. Siskon kanssa kaksin tehtiin. Ostin Sinooperistä materiaalit ja menin siskolle tekemään ihan "taviskutsuja" (jossa siis ei ole MITÄÄN vikaa). Ennen askartelua selailin siskon englantilaisia korttilehtiä ja siellä oli kiva malli, joka aukesikin keskeltä. Totesin siskolle, että tuokin olisi aika hauska ja sisko siihen "noh, tehdäänpä sellaiset". Ja niin vaan siskoni keksi täysin päästään korttien tekniikan. Osat ovat päällekkäin ristiin pujoteltuna, joten kortti pysyy hyvin kiinni. Taittelimme korttipohjat uudella tavalla, leikkasimme valkoisesta pahvista suorakaiteen ja nelion, hopeisesta ja lilasta kanssa. Stanssasimme palojen reunat ja lisäsimme lilaa mustetta osiin, jotta ne erottuisivat paremmin. Sydänleimalla leimasimme sydämet ja lisäsimme hopeisia pilkkuja. Osien kuivuttua kasasimme kortit, 75kpl. Mies tulosti kutsut kuultavalle paperille, joka teipattiin kutsujen sisälle. Selkeää ja graafisen näköistä, tietokonetekstifontilla, teemavärien mukaan. Täysin meidän näköiset kutsut. Mahtuivat valmiisiin kuoriin, joihin tulostimme nimilaput. Mies skannasi sydänleimasta kuvan ja lisäsi sen vielä osoitetarraan, joten kuoriin ei tarvinnut askarrella mitään.