MinnaH

Tässäpä miun rinkula. Timantteja 20kpl:tta ja paino 0,36 (Yhteensäkö?!) Si/W

Miehen leveeseen valkokultaiseen sormukseen upotettiin viisi mustaa timanttia tasaisesti ympäri sormuksen. Olivat jtn 20€/kpl tingitty hinta ja sepän työt 200e. Mutta eihän se hinta ratkaise. Näillä miehen mustilla timanteilla on samanlainen takuu kuin omassani olevilla "kunnon" timanteilla. Eli jos irtoaa tms niin saa aina korjautettua ilmaiseksi kunhan on vaan timanttipassi tallessa. Puhdistukset yms kuuluu hintaan.. Voin laittaa kuvia miltä näyttää, mutta itse tykkään miehen sormuksesta kovasti. Ja mies myös!

Meillä on Nimi Nimi 18.2.2011 Ei haluttu pelkkää tylsää päivämäärää tai puolison nimeä.

http://www.kohinoor.fi/index.php?section=136 Kyseisen linkin sormus tuli itselle. Tykkään kovasti Hintaa oli 1250€ ja miehen sormus oli 610€+5 mustaa timanttia 200€. Yhteishinta oli 2060€, muttta hetken tinkimisen jälkeen sormuksille jäi 1280€.. Lisäksi kaiverrukset saatiin kaupanpäälle..

Kuin myös tätä kosittiin ilman sormusta. Tosin miehellä niin hyvä korumaku, että olisin varmasti tykännyt hänenkin valitsemastaan, mutta olen tyytyväinen näinkin. Koruliikkeessä kysyin myös miehen mielipidettä tästä omasta sormuksestani ja toisin päin, ja molemmat tykättiin omista ja toisen rinkuloista. Ihana oli seisoa siinä monien erilaisten sormusten edessä ja valita siitä se oman näköinen. Ja mikä parasta, mieskin oli innoissaan eikä näyttänyt siltä kun valitseminen olisi ollut pikkujuttu ja ihan sama minkälainen sormus on.. Mää niin rakastan tuota miestä! Minusta oli ihanaa kun mies kosi, ja unohtumaton oli myös se päivä kun saatiin sormukset liikkeeltä, ja tultiin kotiin. Tehtiin hyvää ruokaa, alkupaloineen ja kaikkineen ja sitten jälkkäriä sohvalla syödessä pujotettiin sormukset sormiin kynttilänvalossa. Näitä kahta päivää en unohda. Eikös se ole romantikoille parempi näin, kun saa kaksi unohtumatonta päivää!! :-X

Onko kuopion alueella missään oikeasti hyvää kuvaajaa joka osaisi ottaa tällaisia boudoir kuvia?

Meillä ikäeroa 13,5 vuotta. Alussa mietin kovasti että miten tämä vaikuttaa meihin, mutta olen todella tyytyväinen tilanteeseemme. Entinen oli vain 3 vuotta minua vanhempi, ja tunsin että mieheni on joskus hieman lapsellinen. Minä olen siis 22v ja mieheni 36. Olen ikäistäni kypsempi mielestäni. Mm. isän alkoholisoituminen ja äidin ja veljien tukeminen saivat kasvamaan aikuiseksi. Niinpä tunnen olevani mieheni kanssa aivan samalla tasolla iän kanssa. Joitakin kommentteja on tullut iästä, mutta ei juurikaan kun ovat mieheni tavanneet. Monet ovat miettineet miten lasten hankinta kun mieheni alkaa olemaan jo kohta 40v. Tärkeintä minulle on, että vanhempani ja veljeni tulevat mieheni kanssa toimeen. Ja on ihanaa katsoa miten pienin veljeni 13v. pitää miestäni esikuvanaan.

Me tutustuttiin erään automerkin kautta kesällä 2009, ja tämä kyseisen merkin fanittaminen onkin se suurin asia mikä meitä yhdistää. Olin vielä entisen mieheni kanssa kihloissa kun nykyisen tapasin, ja olimmekin aluksi vain kavereita ja juttelimme paljon. Tässä vaiheessa meni entiseni kanssa huonosti, ja siitä asiasta puhuttiinkin nykyiseni kanssa, mitä oikeasti haluan(halusin elää maalla eläinten keskellä, entiseni taajamassa). Meillä oli samat haaveet ja elämäntavoitteet, ja huomasinkin etten saa miestä mielestäni. Tämä mies ymmärsi täysin minua ja halusi täysin samoja asioita. Hän sai unohtamaan minun murheeni ja sai minut muistamaan että elämä on lyhyt ja se pitää elää täysillä. Eikä elämää pidä heittää hukkaan. Löysin pitkään kadoksissa olevan nauruni ja hyvän olon tunteen. Jouduin takomaan päivittäin päähäni äitini sanoja "ettei kaikki ole siltä miltä näyttää! Meillä on kamalasti ikäeroa. Minä 22v, mies 36v." Pakotin itseni ajattelemaan ettei tämä mies ole todellisuudessa niin ihana, vaan kuvittelen vain koska silloisen miehen kanssa meni huonosti. Pakenin elämääni taajamasta ja reissasin paljon. Yhtenä päivänä vaan tajusin etten voi huijata itseäni enkä varsinkaan hukata toisen elämää minuun. Ero oli vaikea, sillä entiseni ei luottanut naisiin ollenkaan ennen minua, eikä varmasti enää jälkeenkään. En olisi halunnut satuttaa toista, mutta en voinut myöskään huijata itseäni enkä varsinkaan entistä miestäni. Halusin kamalan paljon mennä ja kertoa nykyiselleni että en voi elää ilman häntä, mutta omatuntoni ei antanut minun mennä. Tuntui kun olisin lennosta vaihtanut miestä, ja tästä sukulaiset varoittelivatkin, etteivät hyväksyisi sellaista. Niinpä ajattelin taas enemmän muita kun itseäni. Tilanne oli hankala, sillä en voinut kaikkien eläinteni kanssa lähteä niin vaan, joten jouduin olemaan entiseni kanssa saman katon alla jonkin aikaa. Olin kuitenkin ihan maassa, sillä en kestänyt tilannetta, ja "karkasin" kenellekkään kertomatta nykyiseni kainaloon ja unohdin kerrankin kaikki muut. Ajattelin että kestän menettää sukulaisia, mutta tätä miestä en kestä menettää! Samaan aikaan mieheni sai myytyä oman talonsa, joten molemmat oltiin ilman asuntoa. Niinpä aloimme etsiä yhdessä unelmien täyttymystä jouluna. Helmikuussa 2010 teimme tarjouksen yhteisestä paikastamme, ja todellakin unelmamme on täyttynyt. Mieheni kysyi minulta eilen 8.2 josko haluaisin hänen kanssa kihloihin, ja vastasin tietysti kyllä, ja purskahdin itkuun. Miten onkaan mahdollista että reilun vuoden aikana elämä voi muuttua näin paljon. Meillä on oma talo, eläinperhettä ja häät tulossa. Kaikki ehkä tapahtuu nopeasti, mutta ei mahda mitään kun kaikki tuntuu niin hyvältä. Kamala mikä selitys, no kuitenkin..