Pine

Mun häistä on nyt yli vuosi ja silloin tällöin kun vielä muistelen tai katselen kuvia, niin yksi asia on joka jossain määrin kaduttaa tai harmittaa. Se on pukuni. Eli eräs kaverini teki sen, en ollut tyytyväinen lopputulokseen enkä siihen miten hän asian hoiti (jätti viimeiselle viikolle yms), tosin itsekin olisi tietysti pitänyt vaatia tiukemmin, mutta kaverilta se oli vaikeaa... Eli pari päivää häitä sitten olin ihan kriisissä, puku ei istunut eikä ollut sellainen kuin olisin halunnut, kiertelin tippa silmässä morsiuspukuliikkeitä... menin sitten naimisiin tässä kaverini tekemässä hääpuvussa, joka varmaan oli monen mielestä ihan ok, mutta itseä se jäi vaivaamaan. Välit kaveriinkin kuihtui melko pian häiden jälkeen, pukuasia vaivasi minua enkä saanut sanottua sitä koskaan hänelle, koska en halunnut pahoittaa hänen mieltään. Eli, ostakaa tai vuokratkaa pukunne jostain liikkeestä tai teettäkää ammattilaisella, älkää sotkeko kavereita tai sukulaisia näin "tärkeään" tehtävään.

No niin minäkin ajattelin, että tuo ois ok. Polttareihin tulis ainoastaan yksi ihminen, joka menee myös häihin, eli sulhasen sisar, eikä se minua ainakaan haittais yhtään.

Käytyäni koemeikissä (tai lähinnä se oli sellainen suunnittelu) totesin, että teen itse. ;D Meikkaajalla oli niin vankka visio siitä, että koska puvussani on "kylmää" viininpunaista, sitä piti olla myös meikissäni, vaikka se ei sovi mulle yhtään omasta mielestäni. Ostin samat tuotteet, mitä hän olisi käyttänyt (paitse että ne olivat tietenkin mieleiset värit), harjoittelin viikon ajan joka päivä ja ihan hyvä tuli meikistä itse tehtynä. Naama kiilsi välillä, mutta se oli ihan odotettua minulle, enkä usko että olisi ollut sen kummempi ammattilaisen tekemänäkään.

Mulla oli tällainen

Ei meilläkään ihan perinteistä ole, eli mennään kyllä Wagnerin Häämarssin tahtiin, mutta poistuessa tulee Mozartin Figaron häät ja häätanssina tulee Anna Eriksonia (Kun katsoit minuun). Ja marssit siis tulee nauhalta kun vihitään juhlapaikalla.

Mua jännittää eniten se, että alan itkeä hillittömästi, enkä saa sitä pysähtymään. :

Me päätettiin sittenkin lähteä häämatkalle jo nyt heti häiden jälkeen (aikomus oli ensin mennä talvella kauaspois) ja Pariisi oli aika selkeä kohde. Varasimme viikoksi 4 tähden hotellin aivan Louvren vierestä ja lennot Tre-Hki-Par-Hel-Tre. Meidän hotelli on tämä: http://www.hotel-normandy.com/us/index.html Kertoilen kokemuksia sitten kun matka on ohi!

Hyvä vieras, tarkoitin sillä rypyn jäämisellä sitä, että sulhoni tulee olemaan pitkään surullinen tästä asiasta. Veli on hänelle rakkain miespuolinen ihminen tässä maailmassa ja hän olisi halunnut tämän olevan rinnallaan elämänsä tähän asti tärkeimpänä päivänä. Käytännössä se tuskin heidän väleihinsä tulee vaikuttamaan, mutta sisimmässään sulho on surullinen. Pariin kertaan sekä anoppi, että minä sanoimme veljelle, että asia on sulholle tärkeä. Teimme hyvin selväksi, että hänen ei tarvitsisi kuin pitää sormusta vihkitilaisuudessa ja olla sulhon "tukena" hääpäivänä. Polttarien järjestämiseen olisivat muut kaverit varmasti osallistuneet mielellään. Myöskään puheita tai juontamista ei olisi tarvinnut pitää/tehdä, isä ja anoppi puhuvat ja seremoniamestari on erikseen. Eli yritin sanoa sitä, että monella ehkä kuitenkin on jokin "syvällinen" syy, miksi haluaa jonkun tietyn ihmisen bestmaniksi/kaasoksi. Aina ei ole kyse pelkästä "työvoimasta", mikä näkyy täällä aika usein olevan homman idea. No, ei sen veljen merkitys siitä miksikään muutu eikä kyse ole kaunan kantamisesta tai välien poikki pistämisellä uhkailemisesta todellakaan. :

Tampereelta löytyy myös Osuuskunta Lamminpään talo, jota vuokrataan juhlakäyttöön. Enempää siitä en tiedäkään. Sijaitsee vaan tuossa meidän lähistöllä omakotialueen keskellä. Tällaiset yhteystiedot löysin.

En ainakaan löytänyt täältä vielä tällaista aihetta. Eli olisi kiva kuulla, miten ihmiset yleensä suhtautuvat kaason tai bestmanin tehtäviin? Koetaanko se velvollisuutena vai kunniatehtävänä, vai jotain muuta? Itse en ole koskaan ollut kenenkään kaasona, läheisimmät ystäväni eivät ole naimisissa ja toisaalta tiedän, että heillä on myös vieläkin läheisempiä tai pitkäaikaisempia ystäviä, joita he haluavat varmasti pyytää kyseiseen tehtävään. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos joskus minua kyseiseen tehtävään pyydettäisiin, ottaisin sen kunnia-asiana ja suostuisin mielelläni. Haluaisin kyllä tarkkaan tietää, mitä morsian minulta odottaa, koska täältä naikkareista ainakin on saanut sen kuvan, että jotkut odottavat kaasoiltaan käytännössä koko häiden järjestämistä! Itse en todellakaan halua rasittaa kaason tehtävään suostunutta ystävääni millään ylimääräisellä, eli mahdollisimman vähän yritän hänelle mitään hommia kasata. Toisaalta meillä kävi niin, että sulhoni halusi bestmanikseen ainoan veljensä. Tämä ei antanut pitkään aikaan suoraa vastausta, välillä oli mukana touhussa, mutta sitten lopulta sai sanottua, että ei pysty ottamaan tehtävää vastaan. Syitä saamme vaan arvailla, ne olivat "työkiireet", joita todellakaan oikeasti ei pitäisi olla. Miehelleni tämä oli kova pala. Onneksi hänen kaksi hyvää ystäväänsä otti hommat hoitaakseen ja ehkäpä ne polttaritkin sulholle vielä järjestyy. Olisi ehkä ollut parempi, jos olisi ajoissa kieltäytynyt, eikä vasta 2kk ennen häitä. Joka tapauksessa tuosta tulee jäämään pysyvä ryppy sulhon ja veljensä väleihin, kurjaa. :-[

Tosiaankaan Tampereen maistraatista eikä käräjäoikeudesta kukaan suostu tulemaan lauantaina. Meillä kävi mieletön tuuri ja saimme vihkijän tulemaan Tampereelle asti Hyvinkään maistraatista.

Meillä saavat olla kotona kaikki, eli koira ja kolme kissaa. Joku käy iltapäivällä katsomassa ja lenkittämässä ja äitini ja varmaan muitakin sukulaisia tulee sitten meille yöksi. Äiti jää meille viikoksi asumaan, että pääsemme hanimuunille ja eläimet saa olla kotona.

Heli tulee vihkimään meidätkin Tampereelle asti. Heidän varsinainen "vihkivuorossa" oleva henkilö oli jo varattu meidän päiväksemme, mutta Heli lupasi tulla ihan "omalla ajallaan".

Todella kauniita sormuksia on Silvanin mallistossa ja omanikin sieltä löysin. Hinnoista onkin keskustelua toisessa ketjussa, ja todettu yleisesti että hinnoissa on ilmaa aika paljon, eli tinkiä kannattaa aina ihan reilusti. Esim. me saatiin 890e ovh hintainen sormus 590 eurolla.

Me ollaan ajateltu lähinnä niin, että sulho menee valmiiksi paikoilleen, joko hyvissä ajoin että voi jutella vieraiden kanssa, tai sitten vähän myöhemmin. Ja kaipa mä sitten tallustelen isän kanssa häämarssin soidessa sulhon luo ja iskä saa "luovuttaa" minut. Itse asiassa sulho halusi tuon luovuttamis-jutun, mulle ois välttänyt että me kävellään sinne yhdessä. Meillä siis vihkiminen juhlapaikalla joko isolla terassilla tai sitten pihalla.