Me tehtiin se klassinen, eli tuplasuudelma. Sormustenvaihdon jlkeen käännyin sulhasen puoleen, ja samalla vihkijä jo jatkoi puhumista. Kysyin, että saadaanko suudella, ja saatiin lupa.. Lopussa sitten piti suudella uudestaan. Hassua, kun vaikka sen tiesi ettei siinä kohdassa vielä, niin silti vain tuntui siltä että suudelma kuuluu siihen. Kakkua leikatessamme tajusin, ettei meillä ollut lautasta.. siskoni tai joku sen meille sitten kiikutti. Minä polkaisin, muistamatta että sulho oli jo pari päivää valitellut kipeää jalkaansa ja klenkannut.. tietenkin tallasin juuri sen kipeän jalan päälle, ja sulhoparka ulvahti kivusta. Suhahdin vain: "Sori, mut tää kuuluu asiaan.." Riisejä ei heitelty meidän häissä, sillä ne eivät olleet tulleet kellekään mieleen..
