neitokieli

Meidän kihlat maksoivat a' 55€, molemmilla on hopeiset Kalevala sormukset, tosin erilaiset keskenään. Olisin ollut kyllä valmis maksamaan kihloista enemmänkin, mutta halvimmasta päästä löytyi mieluisimmat. Kihlat korvataan sit kokonaan vihkisormuksilla. Kaverini kehui, että olemme "ekat ihmiset joilla on ihan oikeasti hienot kihlasormukset" Makuasioita, mutta kyllä lämmitti mieltä <3

Olemme alkaneet pohdiskelemaan, että missä vietämme kesälle 2013 sijouttuvat häämme. Paikkoja pitää ilmeisemminkin alkaa jo nyt katsomaan, mikäli haluaa nähdä miljöön kesäloistossaan ja mennä kesä-heinäkuussa naimisiin, ensi kesänä etsintä+varaus taitaa olla liian myöhään tehty? Olen surffaillut jo tuhottomasti eri juhlapaikkoja, mutta kaikissa on jotain vikaa... Etsitään nyt vielä ainakin sitä helmeä Eli... - Sijainti Helsinki-Turku-Tampere-Lahti akselin sisällä - Erillistalo (huvila, kartano, joku talo vaan...) - ERITTÄIN KAUNIS MILJÖÖ, vihkiminen tapahtuu ulkona ja mieluusti suuri osa juhlastakin - Vieraita on jotain 50-80 väliltä - Omat viinat saa tuoda - Ei mitään "klo 24 pihalle"-sääntöä - Sisätilat siistit, ei mitään erikoisia toivomuksia - Grillausmahdollisuus plussaa - Vesistön läheisyys ++++ (varsinkin järvi/lampi) - Myös majoitusmahdollisuus plussaa

Mitä veikkaatte: Jos on pitopalvelu hoitamassa ruokapuolta(talonpuolesta tai ei, ole olla paikkaakaan vielä löydetti ), voiko paikalle tuoda myös jonkun oman ruuan? Haluan kasvispääruuaksi tofua (tulossa on useampikin kasvissyöjä...) joka tuntuu oleva melko vaikea ruoka-aine, ravintoloissakin tofu on usein vaan "sinne päin", eli mautonta höttöä. Olen itse melko harjaantunut tofukokki, osaan tehdä siitä todella maukasta, ja mielelläni tarjoisin siis sitä vierailleni! Mutta mikä on pitopalveluiden laita siihen, jos tuo jonkun oman ruuan sinne muiden joukkoon? Kokemuksia?

Hmmm... Olisi ihanaa mennä meikattavaksi ja kammattavaksi, ja vielä kun tunnen paljon meikkaajia ja kampaajia, niin kustannuksetkin pysyisivät pienenä. Meikin laitan silti varmaankin itse, osaan meikata suhteellisen hyvin, pidän meikkaamisesta ja tuskin edes haluan mitään ihmeellistä meikkiä! Ja ainakin sitä itse tietää mistä tykkää. Hiuksianikin osaan laittaa todella hyvin, kun tiedän miten ne käyttäytyy ja mikä toimii niissä, mutta olisi silti ihanaa mennä istumaan penkkiin ja antaa jonkun muun näpertää. Mutta pitää kyllä pohtia sitten hieman lähempänä tuota asiaa

Mun mielestä riippuu ihan siitä, että kuinka kauan ajattelitte tilaisuuden kestävän? Itse varmaan tarjoisin ainakin jotain suolapalaa esim. ruokaisaa salaattia, juuri tuon päivä ajankohdan vuoksi!

Mitäs muut morsiamet ovat mieltä, voiko 90% häämusiikista valita sen perusteella, että mistä itse ja kaverit pitää, vai pitääkö ajatella enemmän vanhempiakin sukulaisia (vanhempia jne...)?? Meille on tulossa todella kaveripainotteiset häät ja pohdin, että voiko oikeasti soittaa vaan omasta mielestään hyviä, tanssittavia biisejä vai onko vanhemmille osanottajille soitettava iskelmää tms "klassikoita", vaikka he olisivat selvä vähemmistö?

Mitä jos soittaisitte vuorotellen molemmille mieluista musiikkia, niin miehesi saisi hevinsä ja sinä oman musiikkisi? Ainakin "kellä on oikea musiikkimaku"-kiistat kannattaa suosiolla jättää väliin, eihän kukaan meistä myönnä kuuntelevansa huonoa musiikkia

Joo, itseasiassa molempien äitien tyttönimet miellyttää itseäni kovasti! Poikaystävälle tuo oman sukunimen pitäminen tuntuu olevan jotenkin tärkeää, mutta mielestäni on epäreilua että vain minä saisin "ruman nimen" ja mies saisi pitää oman, kivan nimensä. Hänkin on silti sitä mieltä, että sama sukunimi on tavoite. Voi olla, ja luultavasti onkin niin, että suurentelen tätä asiaa päässäni, mutta se nimiparsi on oikeasti kamalan kuuloinen, varsinkin sanottuna. Ja siis itse nimissä yksittäin ei ole mitään vikaa, mutta yhdessä ne ovat tasoa "Karita Saritainen" Minulla on silti suhteellisen usein tilanteita, missä käytän virallista nimeäni ja en halua esitellä itseäni sillä nimellä. Toivon että mies tajuaa jossain vaiheessa, että tämä nimijuttu on oikeasti ongelma minulle... Olen melkeinpä ihan kateellinen niille, jotka saavat avioliiton myötä jonkun ihanan, etunimeen sointuvan sukunimen!

** poistin viestini, tuli liian "tunnistettavissa" olo...

En oikeastaan itsekään haluaisi pitää omaa sukunimeäni, siihen on monia eri syitä... En edes tiedä haluaisiko mies minun sukunimeäni, en ole kysynyt asiasta.

Olemme menossa naimisiin vasta parin vuoden päästä, mutta nimenvaihdos tuottaa minulle jo nyt stressiä.. Koska en halua nimeäni täällä julkisesti kertoa, väännän sen teille rautalangasta jotta ymmärrätte mistä puhun Eli. - Virallinen etunimi on pitkä, vanhanaikainen nimi ja minulla on kaksi toista nimeä. Eli oikeasti pitkä nimi. - Olen käyttänyt koko elämäni lempinimeä,ja kaikki kutsuvat minua sillä. Tämä on ihan oikea naisen nimi, lyhyt ja vähän harvinaisempi - En halua pitää omaa sukunimeäni, haluamme yhteisen sukunimen - Mutta virallinen nimeni on aivan kamalan kuuloinen miehen sukunimen kanssa yhdessä, ja kyllä, kaikki muutkin ovat sitä mieltä ja tämä on täysin poissuljettu vaihtoehto, koska tämä nimi ei ole yhtään "minua". - Yhdistelmäsukunimi olisi vielä huonompi vaihtoehto, aivan liian pitkä ja ruman kuuloinen. - Lempinimi+miehen sukunimi voisi olla ihan kiva, siis jos vaihtaisin lempinimeni viralliseksi etunimekseni - ...mutta tavallaan en haluaisi luopua virallisesta nimestäni, koska pidän siitä ja vanhempani ovat sen minulle valinneet. - Kokonaan uusi sukunimi voisi olla hyvä ratkaisu, mutta se tuntuu jotenkin "oudolta", ja mies haluaisi ehkä kuitenkin pitää oman sukunimensä AARGH. Onko kellään muulla ollut vastaavaa ongelmaa, että mitä ikinä valitseekin niin se ei ihan tunnu hyvältä idealta... Miten olette ratkaisseet tilanteen? Ymmärrättekö ongelmaani, vai valitanko nyt ihan turhasta?