neitokieli

9.4 Käytiin kirkkoherranvirastossa täyttämässä paperit, 17.4 haettiin ja 4.5 on vihkiminen. Aika viime tippaan siis, mutta viikossa kirkkoherranvirastosta saa sen paperin kuulemma aina, se aika on lain mukaan kun pakko odottaa.

Meidän teettämisprosessi juuri käynnistettiin, jännityksellä odotan kultasepän suunnitelmia! Minulle on tulossa aika erikoinen vihkisormus, ja mielikuvani siitä on tosi selkeä - mutta en ihan näe sitä kuitenkaan Eli tiedän mitä haluan ja mitä en, ja miltä haluan sen suunnilleen näyttävän.. mutta täyttä suunnitelmaa päässäni ei kuitenkaan ole. Melkein hävettää olla näin "tarkka" ja sanella, että haluan tätä, tätä ja tätä mutta en tätä, enkä tätä... Sormukseeni tulee keskelle yksi iso safiiri ja sivut ovat pitsimäiset. Sellainen antiikki-henkinen ja aika näyttävä... Toivottavasti ihana Olen suunnitellut sormustani todella kauan ja se on minulle tosi tärkeä asia. Mies teettää myös sormuksensa. Itse olen tiennyt oikeastaan koko ajan, että teetän sormukseni. En löydä valmiista malleista mitään edes sinne päin, vaan ainoat ihastuksen kohteeni ovat jotain 50,000€ arvoisia antiikkitimanttisormuksia. Teettämällä saa kuitenkin juuri sellaisen kun haluaa, ja koska minulla nyt kuitenkin itselläni on mielessä se, millaisen sormuksen haluan, niin se ideoiminenkin on kivaa Myös, se että olen itse (korusepän kanssa tietenkin!) suunnitellut sormukseni ja se on täysin uniikki on kyllä ehdoton plussa

Kirjoittelin sivulla 6 nimimerkillä MisMis ajatuksistani aihetta koskien. Meillä siis oli paikka varattu ja hääsuunnitelmat aloitettu jo kunnolla.. Päädyimme kuitenkin siihen, että hääjuhlaa ei tule. Paikka on peruttu ja olen todella tyytyväinen ratkaisuumme. Menemme silti naimisiin, paria viikkoa aiemmin kuin alunperin piti - ulkomailla luonnossa, yhdet ystävät tulevat mukaamme. Pidämme ihan peruskotibileet kavereille, hääpukua tms ei hankinta. Mitään perinteitä ei siis tule, vaan skipataan ne kaikki. Ajatusmaailmani ei vaan ymmärrä tätä "päivä prinsessana haluan kaiken huomion"-häämeininkiä. Koko hääkulttuuri lähinnä etoo minua, ei vaan ole meitä varten. Rahaa palaa järjettömiä summia, asetetaan älyttömät odotukset ja kaikki on ohi alle vuorokaudessa. Eniten hääideassa kuitenkin tökkii sen minä-minä-minä keskeisyys, koska ei se ole mikään päivä prinsessana. Ihan sama ihminen silloin hääpäivänäkin on, ja en itse kaipaa mitään buustausta fiilistäni nostattamaan. Kyllä se itse naimisiinmeno tuo sen fiiliksen. Olen ihan älyttömän tyytyväinen, että myönsin asian itselleni. Eikä nyt pahalla niille, jotka ne oikeat häät haluavat, kukin tyylillään, mutta omaa ideologiaani vastaan tuo vaan sotii liikaa.

Itse en varsinaisesti kuulu tähän ketjuun, mutta haluan antaa odottajille yhden pienen vinkin; älkää luoko paineita siitä kosintatilanteesta. Tiedän useamman tapauksen, missä mies on jännittänyt sitä itse kosintaa niin paljon, ettei ole saanut sitä tehtyä, kun tyttöystävä on puhunut siitä pitkän aikaa ja luonut suuret paineet sille hetkelle. Paineita siitä, että onko sormus valmiiksi hankittuna vai ei (nopeammin saatte kosinnan jos sovitte, et mennään sit yhdessä katsoon ) ja sille itse hetkelle, että MITEN kosii ja keksiikö jotain jännittävää ja upeaa. Itse vinkkasin tulevalle miehelleni, että mun unelmakosinta olisi joku ihan arkinen hetki. Ei mitään ruusunterälehtiä ja ilotulitteita, vaan joku hyvin "normaali" hetki. Uskon, että tämä vei aika paljon paineita siitä kosinnasta. Mutta uskon, että lisäpaineita toi se, että mies tiesi että haluan päättää hääpäivän heti enkä olla kihloissa ikuisuuden ennen puhettakaan häistä. 3-vuotispäivänä mentiin kihloihin, 5-vuotispäivänä (alle 4kk!!) sitten naimisiin

Itse myönnän, että olen aina ajatellut ottavani miehen nimen, mutta en halua tuota sukunimeä itselleni. Etunimeni (+toiset nimet) on mielestäni kaunis ja tyylikäs yhdistelmä. Miehen sukunimi muuttaisi koko nimen aivan erilaiseksi, vähän "juntiksi" ja minun (ja monen muunkin...!!) korvaan todella rumaksi yhdistelmäksi. Sukunimi itsessään on ihan tavallinen, mutta etunimeeni yhdistettynä se ei vaan kuulosta kivalta vaan tökeröltä. Olemmekin päätyneet siihen, että molemmat vaihtaa sukunimensä ja se tulee olemaan miehen edesmenneen äidin sukunimi (vanhemmat eivät olleet naimisissa). Se on kiva, hauskalla tapaa erikoinen ja molempia miellyttävä vaihtoehto Mies laittoi juuri viikonloppuna sukunimen muutoshakemuksen.

Olen astelemassa avioliiton auvoiseen satamaan tuossa loppukeväästä, ja sormusprobleema on taas herännyt henkiin. Makuni eroaa melko radikaalisti suomalaisesta sormusvalikoimasta, ja olenkin teettämässä sormukseni. En siis todellakaan viehäty perinteisistä, klassisista sormuksista. Haluan suurehkon kiven, näyttävän ja hyvinkin "erikoisen" sormuksen. Enemmän antiikkihenkisen, jenkkityylisemmän... No jotain sellaista joka tapauksessa. Itse ongelma on se, että pelkään makuni muuttumista ajan saatossa, ja sitä, että sormus on "liikaa" myöhemmin. Tuntuu, että niin kovin monien tyyli aikuistuessana muuttuu klassisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi. En ole mitenkään supererikoinen tyyliltäni, mutta vähän sellainen boheemi ehkä. Stressaan sitä, että entä jos valitsen sormuksen liikaa nykyisen tyylini mukaisesti ja en ajattele tarpeeksi sen ajattomuutta. Onko kukaan katunut vihkisormus valintaansa? Onko kellään ollut myöhemmin liian "jotain" sormusta? Mitä te itse tekisitte minun saappaissa, ottaisitte sen mikä juuri nyt tuntuu täydelliseltä, vai sen jonka ajattelisitte olevan ajattomampi, vaikka se ei juuri nyt suuria tunteita herättäisikään? Mitään ajatuksia?

Meillä oli tuo Jollaksen kartano alustavasti varattuna jo toukokuisille häillemme. Paikkaan mahtuu maksimissaan noin 70hlö. Alakerrassa voi syödä ja ylhäällä pitää tanssit. Paikka on todella ihana kaikin puolin, mutta peruimme varauksemme Jollas toimikunnan nostettua vuokrahintoja 1000 eurosta -> 1500 euroon. Tämä siis pe 07 - su 24 vuokra, joka tosiaan nousi tänä vuonna 500€. Paikka on tosi ihana, mutta itselleni jäi kyllä tosi p*ska maku suuhun tuosta mielettömästä hinnankorotuksesta, joka ilmoitettiin marraskuun lopulla, jolloin kaikki plan b:t ja c:t oli jo varattuja..

Vanhanaikainen kartano pk-seudulla, johon mahtuu 125 vierasta yhteen saliin on melkoinen haaste, ellei jopa mahdottomuus. Kannattaa miettiä tätä seikkaa ihan tosissaan, ettei tule pettymyksenä kun paikkaa ei löydykään. Miettiä etukäteen, että mitkä näistä seikoista on sellaisia, mistä on valmis tinkimään. Vaikka Suomessa on paljon juhlatiloja, ei niitä silti aivan rajattomasti ole kuitenkaan ja suurin osa hääpareista joutuu valitettavasti vaan tyytymään joihinkin seikkoihin. Hommaa tietenkin helpottaa huomattavasti rajaton budjetti ja se, jos esim. a-oikeudet tai aikainen poistumisaika ei häiritse

Meillä olisi tarkoituksena pitää niin pienen budjetin häät kuin mahdollista, mutta sitä rahaa palaa silti aivan tuhottomasti! Kokonaisbudjettimme on tällä hetkellä 3000€ (toive olisi vähemmän), mutta tuokin summa menee aivan heittämällä... Vieraita meille on tulossa n.55. Pk-seudulla juhlapaikat tuppaa olemaan todella kalliita, varsinkin sellaiset jossa saa juhlia vaikka aamuun asti. Edullisemmat paikat pitää olla tyhjänä klo 24 mennessä, ja se on meille kyllä liian aikaisin Ollaan tekemässä kaikki itse, mitä vaan itse pystyy tekemään, joten juhlapaikkamme koko viikonloppuvuokra oli todella toivottu, että on sitten aikaa koristella ja viimeistellä ruokia. - Juhlapaikka 1000€ (pe-su vuokra) - Ruoka-aine kulut (ruuat tehdään itse) ja tarjoiluapu (2 hlö, opiskelijoita/nuoria tms) 600€ (saa nähdä riittääkkö, riippuu hurjasti siitä mitä ruuaksi valitsemme) - Juomat Virosta 400€ - Meidän pukeutuminen ja kaunistautuminen 400€ (Miehelle pitää ostaa housut+liivi+rusetti, itselleni joku kaunis mekko 200€ ja kengät, rihkamakorut. Meikin ja hiukset teen itse tai kaverini tekee) - Koristelu, pöytäliinat, kutsukortit, kukat, ohjelma, musiikki 600€ (Tää summa menee varmasti yli... mut pyritään tuohon ) Tiukoille menee. Koristeluun haluan panostaa, mutta mahdollisimman vähän haluan ostaa tavaraa. Kierrätysmateriaaleja hyödynnetään ja askarrellan itse. Kukat saadaan ilmeisesti tukkuhinnoilla, osa niistä tulee luonnosta. Virallisen valokuvauksen hoitaa ammattilaiskaveri, hinnasta ei olla sovittu vielä. Itse juhlaan ei palkata kuvaajaa. Bändi tulee jos rahat riittää, jos ei niin pelkkä DJ tai musiikki koneelta. Näiden lisäksi sormukset yhteensä 1000-1500€ ja häämatka, jota en laske budjettiin koska siitä tulee meille ihan normireissu, ei mikään pelkästään häihin liittyvä Pohjois-Amerikan roadtripistä ollaan haaveiltu, säästöbudjetilla sellainen jos vaan mahdollista

Voi apua mua jännittää tämä jo valmiiksi. Aina jos jännitän jotain nukun todella todella huonosti. Veikkaan että jollan 1-3h torkkumisella tullaan menemään

Minkäs hintaisia teidän teetetyt sormuksen ovat olleet? Minulla on päässäni selkeä visio sormuksesta minkä haluan, ja luultavasti tulen sen teettämään. Katsomistani kultasepistä Kultaseppä Kulmalan työt olivat ehdottomasti eniten omaan makuuni. Kyseessä ei ilmeisesti ole mikään ihan halpa liike kuitenkaan, mutta en mitä toisaalta timanttia tarvitsekaan. Haluaisin valkokultaisen/palladiumisen "diana" sormuksen, jossa on keskellä suuri kivi ja vähän muutakin krumeluuria, jotain kestävää materiaalia kun timanttiin ei taida olla rahaa. Mitä olette mieltä, kehtaanko edes alkaa kyselemään tarjouksia kultasepiltä, kun budjettini ehdoton maksimi on 1000€...? Kiveksi olen miettinyt safiiria tai rubiinia. En tiedä jalokivistä mitään, onko jopa sitä isohkoa timanttia mahdollisuus saada tonninbudjettiin? Itselleni korun arvokkuudella ei ole niin väliä, ihan sama vaikka kivenä olisi tavallinen pikkukivi, kunhan se on kaunis ja kestää päivittäisessä käytössä ok hyvin.

Meidän mielestäni melko säästöbudjetin häät saa kustantaa max. 3000€ ILMAN sormuksia. Vieraita n. 50-55. - Juhlapaikkaan (pe-su) on budjetoitu 1000€, toivon että saadaan se halvemmalla - Vaatteet+kaunistautuminen molemmille 500€ - Koristelu, kutsukortit jne 500€ - Ruuat ja juomat 1000€ Aika nopeasti tuo 3000€ menee, vaikka vähän kaikessa olisi tarkoitus säästää. Koristeluun haluan panostaa ja juhlapaikalla on minulle suuri merkitys.

Ehdottomasti istutaan pöydässä muiden kanssa, eli bestmanin, kaason ja kumppaneiden kanssa. Ajatus omasta pöydästä tuntuu todella epämukavalta ja ei-hauskalta.

Mekin haetaan juomat Tallinnasta, varmaan SuperAlkosta. Asutaan Helsingissä, joten reissuhan on tosi näppärä ja helppo tehdä. Olisi kiva kuulla, että mitä ihmisillä on mennyt rahaa Tallinnasta haettuihin viinatarjoiluihin, ja paljonko juojia oli? Juhliimme on tulossa varmaan noin 50 aikuista ja halutaan, että alkoholia on tarpeeksi koska olisi kiva, että bileet kestäisi pikkutunneille asti. Olutta, siideriä, lonkeroa, puna- ja valkoviiniä, giniä (gintonic) ja vaaleata rommia (mojito) olisi tarkoitus hankkia. Halpoja viinejä, ja ei ylipäänsä mitään "ihmeellistä". En ole vielä laskenut mitään juomamenekkejä, koitetaan vasta budjettia miettiä. En osaa yhtään ajatella, että paljonko näihin voisi mennä rahaa! Osaisiko joku sanoa omien kokemustensa perusteelle jotain osviittaa?

^ No huhhuh, en IKINÄ laittaisi ripsiin hiusväriä, enkä suosittele sitä kyllä kellekään muullekaan. Ne on ihan hemmetin vahvoja aineita! Kaupan värien hapetavahvuus on 9%, joka on helposti ihoa ärsyttävä jo päänahallekin. Refectosilin hapetevahvuus on 3%... Olen joskus kulmakarvoja vaalentanut kampaamoväreillä, ja kyllähän ihmiset värjää partaansakin niillä. Refectosilin etu on lähinnä se, että se värjää paljon nopeammin ja eipä sekään kotiin ostettuna kalliiksi tule, yksi värituubi kestää pienen ikuisuuden.

Kiva aihe, hyvä pohtia välillä tällaisia asioita. - Meillä on samanlainen elämäntyyli, asenne elämään. Kumpikaan ei stressaa liikoja. - Ollaan molemmat hupsuttelijoita ja tehdään extempore juttuja yhdessä, meillä on hauskaa. - Mies on rauhallinen ja pohdiskeleva luonne, tasapainottaa omaa temperamenttisuuttani - Mies on todella älykäs. - Jaamme samanlaisen käsityksen hyvistä ajanviettotavoista - Meillä on paljon yhteisiä kavereita ja ennen kaikkea ollaan myös toistemme kavereita. Vietämme todella paljon aikaa yhdessä, meidän yhteinen sosiaalinen elämä on aktiivista ja pidämme sitä molemmat tärkeänä asiana. - Persoonana hän on juuri "makuuni", sopivan renttu mutta ei mikään kriminaali. - Hän kohtelee minua kuin olisin maailman ainoa nainen - Hän on hyvä tyyppi, minun ja muiden mielestä.

Teen meikkini itse. Ihan suoraan sanottuna sen takia, etten usko meikkaajan saavan mitään sen kummempaa aikaiseksi kuin itsekään saan. Saan itsekin kestävän meikin aikaiseksi ja tiedän, ettei ammattilaisilla mitään ihmekikkoja ole, ainakaan sellaisia mitä en jo tietäisi Osaan meikata hyvin, minulla on kaikki tarvittavat tuotteet ja tykkään meikata, joten meikin onnistuminen ei tuota edes mitään stressiä.

Onko kukaan juhlinut häitään Jollaksen kartanossa? En löytänyt googlettamalla kuin yhden naikkarin kokemuksen vuodelta 2010, ja olisimme todella kiinnostuneita vuokraamaan kyseisen paikan. Harmillisesti tilavuokrista vastaava on tällä hetkellä kesälomalla Onko kellään tietoa siitä, saako Jollaksessa varmasti juhlia vaikka läpi yön - mikäli tilavuokra on koko viikonlopulle? Mitä tahansa kokemuksia, kuvia, tietoa..?

No niin, takaisin linjoilla! Nimiongelma on edelleen ajankohtainen, joskin olen saanut miehen vähän ajattelemaan jo asiaa minunkin kantiltani ja päätimme, että kysellään vähän vanhoja suvun sukunimiä. Molempien äitien tyttönimet on jo itsessään kivoja ja potentiaalisia. Toivon, että löydetään ratkaisu suvun vanhoista sukunimistä, koska molemmat haluavat yhteisen sukunimen Toivottavasti vaan kaverit/sukulaiset ei ihmettele valintaa, mikäli siihen päädytään... Sen olen päättänyt varmaksi, että en halua vaihtaa etunimeäni. Etunimeni on mielestäni kaunis ja tyylikäs, olen saanut siitä aina kehuja ja haluan ehdottomasti pitää sen jatkossakin. Nimien siirtely ei myöskään tule kyseeseen, koska nykyinen järjestys on oikeastaan ainoa kaunis ja sointuva (+etunimeni on niin pitkä).

Me ollaan nyt vuosi suunniteltu häitä ja vieläkään ei ole saatu oikeastaan mitään päätettyä. Tarkoitus olisi mennä ensi vuonna naimisiin, ajankohdalla ei ole niin väliä. Ensin mietittiin jotain kivaa huvilaa tms, minkä pihalla vihkimisen voisi suorittaa. Nyt on jo pidempään ollut suunnitelmassa vetää häät "matalalla profiililla" ja mennä vihille ulkomailla (kaksin) ja pitää sitten hääbileet kavereilla ja lähiperheelle. Nyt ei oikein tiedetä, että missä ulkomailla sit mentäis edes naimisiin kun ei tule mieleen mitään ylitse muiden kohdetta.. Et pitäiskö sittenkin mennä naimisiin vaan täällä ja pitää ne rennot pikkubileet, ja lähteä huisille häämatkalle. Mutta mikä se pikkubileitten pitopaikka sitten olisi, kun kirkkovihkimistä en halua, maistraatti on ankea ja en viimeksikään löytänyt mitään kriteereitäni täyttävää juhlapaikkaa kivalla pihalla. Ei haluttais käyttää kauheesti rahaa, mutta en toisaalta todellakaan tyydy ihan mihin vain... En tarvitse oikeaa hääpukua, kirkkoa, hääautoa, mitään sellaista. En koe päivää prinsessana yhtään sellaisena asiana mitä kaipaisin tai mikä tuntuisi luontevalta. On tää niin vaikeeta Jos nyt jotain iloista tästä tilanteesta haluaa hakea, niin nyt ollaan jo päätetty se varmaksi, että häistä tulee matalan profiilin kemut, missä on rentoa rytmimusaa ja punaviini virtaa

Nostelen ketjua, paikan löytyminen tuntuu jo aivan toivottomalta. Uudet, vähän karsitut kriteerit, lihavoiduista ei tingitä: - Vetää sen 50-60 hlö, niin ettei olla ihan polvet suussa - mutta myöskään ei 200 hlölle tarkoitettua tilaa - Helsinki +100km - Mielellään vähän syrjäinen sijainti, eli ei ydinkeskustassa tms. - Kaunis piha, jossa on joku paikka missä voi toimittaa vihkimisen (tämä on tärkeä, emme halua kirkkohäitä) ja oleilla juhlan aikana - Sisältä oltava perussiisti, vieraat voi jakautua kahteen saliin ruokailun ajaksi - Saa viedä omat viinat ja plussana jos saa viedä oman pitopalvelunkin - Paikan saisi varattua mielellään koko viikonlopuksi, paikka mihin kaiken joutuu/saa tehdä somistukset jne. Tähän mennessä lähimpänä on ollut Helsingissä Furuvikin kartano, (pihassa ei ole vihkipaikkaa) Grantorpin kartano Karjaalla (joka oli vähän liian metsässä - synkkää, hyttysiä- ja siinäkään ei ollut pihassa kivaa vihkipaikkaa) sekä Nuuksion maja jota ei olla käyty vielä katsomassa (eikös täällä bileiden pidä loppua melko aikaisin?? Ja täällä pitää olle kesä-heinäkussaa vähintään 80 aikuisvierasta). Olisin aivan superkiitollinen vinkeistänne, olen etsinyt ja etsinyt ja mitään ei löydy. Meille paras vaihtoehto olisi joku leirikeskus tai muu vastaava, joku johon saa kaiken tuoda ja tehdä itse. Suunitelmissa on rennot, boheemit bilehäät, joten paikkojen ei tarvii olla ihan justiinsa.

Voisin nostella ketjua, paikka on vieläkin haussa! Villa Furuvik oli mielessämme, mutta pihasta ei ikävä kyllä löydy vihkipaikkaa Muuten näytti ihanalta paikalta!

Mun on kyllä vaikea uskoa että kukaan HALUAA ostaa kallista ja uutta pukua? Veikkaan että hääpuvun suhteen käy usein niin, että halutaan vain Se Oikea ja sitten se sattuukin olemaan juuri kalleimmasta päästä. Ja jos löydät sen Täydellisyyden liikkeen rekistä, et välttämättä halua "tyytyä" siihen käytettyyn sinne-päin-ihan-kiva-mekkoon.Mutta joo, kyllä minunkin mielestä 1000€ on hurja summa puvusta jota käytetään kerran. Ja jos miettii sitä kestävän kehityksen kannalta niin huhhuh... Pahoin pelkään kuitenkin, että oman hääpukuni tulen teettämään ja näin ollen maksan siitä maltaita. Haluan melko erikoisen puvun ja tiedän varmaksi, että en tule sitä käytettynä löytämään. Jos löytäisin sellaisen käytettynä ja se sattuisi olemaan vielä oikeaa kokoa, niin valitsisin sen ehdottomasti. Täälläkin on myynnissä aivan hurjat määrät kauniita ns. "perushääpukuja", eli jos etsisin vaikka valkoista olkaimetonta hääpukua, niin etsisin sitä ensi sijaisesti käytettynä Idea käytettyjen hääpukujen liikkeestä olisi mielestäni toimiva, mutta ei sieltäkään voi olettaa saavansa parilla sadalla 2000 euron pukua. Eli jos mielestäni 1600e puku jota on käytetty kerran+pesetetty, siitä voidaan ihan hyvin pyytää sen 1000e. Onhan 600e on jo aikamoinen hinnanalennus!

Minun mielestä vieraat maksavat itse! Lähihotellista voisi kysyä ehkä jotain tarjousta tai katsoa muutaman eri majoitusvaihtoehdon valmiiksi, myös jonkun mahdollisimman halvan. Jos minun häävieraani eivät olisi valmiita maksamaan penniäkään majoituksesta häideni takia, miettisin kyllä että ovatko he sitten sen kutsun ansainneet... Omiin häihini tulee vain läheisimpiä ihmisiä, joten siksi varmaan näin ehdoton asenne.

Miksi ei olisi järkeä, laita ihmeessä. Itse laittaisin kuitenkin varmaan ripsipidennyksen, ne on niin upean näköiset ja silti luonnolliset. Voit itse päättää kuinka pitkät ripsipidennykset haluat! Ja ei olisi samanlaista stressiä irtoamisesta, mitä irtoripset aihettaa. Sinuna ostaisin itse lisähiukset, aika harvassa kampaamossa on valmiiksi juuri oikean värisiä lisähiuksia. Hinta riippuu ihan täysin määrästä, mutta viidellä kympillä pärjäät hyvin.