Kmaj7

Me annoimme bestmanin ja kaason (ja muidenkin avustaneiden) lahjat hääjuhlan loppupuolella, mutta syrjässä suurelta yleisöltä. Tämä siksi, että meillä todella oli paljon avustajia häissämme, ja monet apujoukoista olivat meille jopa kaukaisempia, kuin jotkut sellaiset, jotka eivät olleet auttaneet. Näin vältyimme tilanteelta, että toiset häävieraat olisivat miettineet "ai, minähän en ole tehnyt mitään...". Lisäksi lahjojen "oikeudenmukaisuus" oli vaikea miettiä - voiko julkisesti antaa siskolleni, joka ompeli häämekkoni ilmaiseksi (n. vuoden projeksti) saman lahjan, kuin yhdelle ystävälle, joka häiden alussa 10 minuutin ajan näytti autoilijoille, missä on parkkipaikkoja : Ajattelimme, että säästymme julkiselta vertailulta antamalla lahjat syrjässä. (toki he eivät ihan samaa lahjaa siis saaneet, mutta tehtävien arvottaminen tuntui täysin mahdottomalta) Todella kiitollisia olemmekin häidemme apuvoimille! Meitä eniten avustaneet vieraat (meidän molempien perheet, mummi, bestman ja kaaso) jäivätkin luonnostaan viimeisiksi vieraiksi, joten loppuillasta saimme ikäänkuin julkisemman kiitostilaisuuden lähimmillemme.

Minustakin sopivat todella hyvin! Meille tulee (yhtenä virtenä) virsi 307, siitäkin huolimatta, että viimeisessä säkeistössä sulhasta hieman korotetaankin: "Sydän hämmästyypi näissä ilohäissä, lunastetut riemastuu, yljän eteen ihmeissänsä ystävänsä kasvoillensa kumartuu" ;D ;D (bestmanin ilmettä tullaan seuraamaan ) Mutta siis, minusta häissä on kiva laulaa itselle tuttuja virsiä, ja monen sanat sopivat oikein hyvin!

Samana päivänä

Hyvältä kuulostaa!

Me maalataan jokaiselle talkoolaiselle posliinilautaset ja lisäksi kaasolle kirja "Meidän Marikki" (hän on siskoni, ja meitä aina pienenä verrattiin Astrid Lingrenin Marikkiin ja Liisaan) ja osallistumme bestmanin fragin vuokraan. Ei siis mitään mittavia lahjuksia, mutta budjetti ei salli, ja ajatushan se on tärkein

Näin meilläkin

Kun kaaso ei ottanut polttareita mitenkään puheeksi, ja aika alkaa kuitenkin olla jo vähissä, mietin, josko hän aikoo järjestää yhtään mitään. Toisaalta tiedän, että kaasoni ei tunne lähellekään kaikkia läheisimpiä ystäviäni, saati, että hänellä olisi kavereitteni yhteystietoja... Luulin, että hänellä mahtaa olla hillitön stressi järjestää minulle polttareita, kun varmasti haluaa tehdä kaiken ihan yllätyksenä, tai... eli soitin kaasolleni, OIKEASTI siitä syystä, että en kestänyt polttareiden yllätyksellisyyttä, kun kaikki oli niin salaista Mitään stressiä hän ei kuulemma kanna, sanoi vaan merkityksellisellä äänellä, että asia on jo kunnossa... eli pilasin itse omat täydellisesti yllätykselliset polttarini, joista minun ei ollut tarkoitus tietää yhtään mitään... nyt vain odottelen, mitä tuleman pitää (perhosia vatsassa :)

Halusin yhden kaason, vaikka minulla on kaksi siskoa, ja olisivat molemmat olleet todella hyviä kaasoja.

Otamme itse ilmoittautumiset vastaan, koska kyseessä ovat meidän juhlamme. Se, että ilmoittautumiset olisi osoitettu vanhemmilleni, olisi voinut tulla kysymykseen, mutta emme vain tulleet ajatelleeksi tällaista vaihtoehtoa (Tulipas kökkö lause...)

Yhdysnimen ottaminen ei ole omalla kohdallani koskaan ollut vaihtoehtona. Sulhasella on kaunis sukunimi, ja minulla taas hyvin yleinen, joten otan sulhasen nimen.

Jostain syystä en saa tuota aurinkolasijänöstä pois ollenkaan kaksoispisteen jälkeen, vaikka koitin laittaa välilyönninkin... se on siis kuitenkin kasi ;D

Mekin olisimme halunneet kohdan, joka oli kaiverrettu kihlasormuksiimme (Room 13: 8), mutta sen ympärillä olevat jakeet eivät oikein tuntuneet hyviltä vihkimiseemme, joten luetaan mun suosikkipsalmi (121) ja yks kohta mun suosikki kirjeestä, eli Ef.3:14-21, tosin sekin lähinnä vain yhden jakeen perusteella. Lisäksi meillä tulee evankeliumiteksti, jota emme ole vielä miettineet, mutta papilla voi olla sen suhteen paljonkin sanavaltaa. Meillä tulee aika paljonkin Raamatun kohtia, koska morsiusmessuun niille on varattu useampikin paikka

Mullekin tulee Silvan-sormus, en tosin enää yhtään muista, mikä numero se on, mutta kun Helsingin häämessuilla ensimmäisen kerran näin sen, TIESIN heti, että haluan juuri sen!!!!! Se ei ollut kalliimmasta päästä muutenkaan, mutta messutarjous sai tekemään kaupat, vaikka aikaa oli vaikka kuinka paljon jäljellä. Sitten aloitin odotella postilähetystä onnesta soikeana... ja toissapäivänä se sitten tuli meille kotiin :-X Sulho oli uhennut, että ei anna minun nähdä sormusta ennen vihkipäivää, mutta oli sitten itsekin sen verran innoissaan, ettei malttanut olla esittelemättä sitä... ja se on niin ihana... Nyt alan vihdoin päästä eroon pakkomielteestäni koko ajan kokeilla sitä , mutta eilen vielä aika monta kertaa availin rasiaa (joka sekin oli tyylikäs ja hieno)

Viime kesään asti en ollut ollut yksisääkään häissä, joissa alkoholi olisi kooknaan puuttunut, enkä toisaalta myöskään yksissäkään, joissa kukaan olisi ollut humalassa, eli aika miedolla alkoholitarjoilulla häät ovat menneet. Vaikka alkoholia on kaikissa häissä ollut jonkun verran, tunnelma on vaihdellut aivan valtavasti. Niukkoja ja tylsiä, sekä todella lämminhenkisiä ja rentoja, eikä kyse ole ollut alkoholista. Viime kesänä olin sitten kokonaan alkoholittomissa häissä. Myönnän, että siellä oli vähän tylsää, mutta se ei johtunut alkoholin puutteesta, vaan ylipäätään ohjelman vähyydestä. Meillä alkoholia tulee vain morsiusmaljaan. En usko vieraiden odottavan alkoholia sen enempää, tai ainakaan pettyvän millään lailla. Ystäväpiirissä on pidetty usein tosi hauskaa yhdessä, eikä alkoholia ole ollut mukana juuri koskaan. Tuon suuren päiväni tahdon muistaa kirkkaasti myöhemminkin, ja toivoisin, että vieraatkin voisivat muistella sitä hyvillä mielin. Lisäksi meidän hääjuhlamme on seurakunnan leirikeskuksessa, jossa paikan järjestyssäännöissä alkoholin nauttiminen on kielletty. Morsiusmaljaan oolemee saaneet luvan. Lisäisin vielä sellaisen jutun, että haluan tässäkin asiassa olla tietyllä tavalla itsekäs, koska aika helposti tahtoisi tehdä häät, jotka miellyttäisivät vieraita. Ja haluankin toki, mutta viihdymme sulhasen kanssa paremmin ilman alkoholia, ja tiedän, että kaikki vieraat varmasti pärjäävät ilmankin, ja ovat aika epäjäykkiä luonnostaankin. Joten jos joku vieraista odottaisikin viinaksia, pidämme kuitenkin omaa tapaamme pitää hauskaa tärkeämpänä, kun kyseessä ovat omat häämme.

Hei! Se Anna-Mari Kaskisen "Minä sinua rakastan" on jo sävelletty (Lasse Heikkilä, ellen väärin muista), löytyy uusimmasta Elämän siiville- laulukirjasta! Mutta on todella ihanaa laulaa jotain itsesäveltämää, että hyvältä kuulostaa! Minäkin haluaisin laulaa jotain omalle sulholleni, enkä ole vielä keksinyt, mitä laulaisin - olen kyllä säveltänyt hänelle aiemmin muutaman laulun, mutta ne eivät sovellu hääjuhlaan kovin hyvin, vaikka rakkauslauluja ovatkin... Täältä listalta oon sitten katellut hyviä vaihtoehtoja