^Ansku^

Meillä tulee olemaan kohtalaisen pitkä kihlautuimisaika. Puhutaan siis alle viidestä vuodesta. Haluaisin aikaisemminkin jo naimisiin, mutta kukkaro ei anna myöden. Hääpäivä on kyllä jo päätetty vuodelle 2015, että kaipa se sieltä joskus sitten tulee

Minä olen aina ollut sitä mieltä, että ainakin itse haluan sormuksen/sormukset ja tietysti se olisi ollut kiva, että mieskin sormuksen haluaisi. Ennen kihlautumista mies oli tehnyt selväksi, että hän ei sormusta ota siksi, että se olisi epämukava, eikä syy olisi ollut se, etteikö hän olisi muille tahtonut asiaa näyttää. Minä sitten sanoin hänelle, että olen kihloissa hänen kanssaan myös ilman sitä sormusta. Kuitenkin, kun menimme katsomaan sormuksia, oli mies jo ihan sujut asian kanssa. Emme ole vielä rinkuloita saaneet, mutta hän ainakin lupasi yrittää tottua metalliin sormessaan ihan omasta tahdostaan eikä minun mielikseni. Saa siis nähdä, miten asiassa käy

Olin erittäin iloinen, koska sain vihdoinkin varmuuden, että tosissaan tässä naimisiin ollaan menossa. Kosinta ei siis tosiaan ollut mikään yllätys, mutta ihana helpotus ja "lupa" alkaa miettiä häitä ihan kunnolla

Olin hetken säästänyt sormuksiin, mutta mies ne lopulta taisi maksaa. Ei huoli rahoja, vaikka kuinka tyrkytän