_Jojo_

Minä pelkäsin anopin reaktiota meidän hääsuunnitelmiin. Anoppi kun haluaisi kovasti hoitaa kaikki lapsiensa asiat vaikka kaikki ovat jo aikuisia (+/-30 vuotiaita). Mutta anoppia ei tunnu kiinnostavan meidän häät ollenkaan. Tämä tilanne on kyllä paljon parempi kuin liian paljon touhottava anoppi. Kun me kerrottiin tulevista häistä keskustelu meni näin: Mies: Me ollaan sitten päätetty päivä milloin mennään naimisiin. Anoppi: (Syvä hiljaisuus) M: [päivämäärä] A: Häät maksaa paljon. Onko teillä rahaa järjestää niitä? M: Kyllä. A: Sinun siskosi vessanpönttö pitää uusia. Minä olen tainnut säikäyttää anopin aika pahasti, kun ollaan väännetty kuka meidän asiat hoitaa ja päättää (siis ME ei anoppi).

Meillä budjetti on tällä hetkellä noin 3500 euroa. Me ollaan säästetty seuraavista jutuista: -vieraita kutsutaan todella harkitusti (alle 40) -minun hääpuku vuokrataan (todennäköisesti myös miehen puku) -valokuvaus jätetään kokonaan väliin samoin bändit yms. -minun sormus ei todellakaan tule olemaan mikään unelmien sormus, vaan joku kohtuu hintainen rinkula, josta minä tykkään -hääauto on ihan tavis Passat -häämatka jätetään tekemättä Toisaalta rahaa menee useampi satanen minun alusvaatteisiin ja kakkuunkin saattaa eksyä 50 euron koriste...

Häiden hintaan vaikutta TODELLA paljon missä päin Suomea ne järjestää. Esim. meillä hääpaikka peri ei lainkaan tilavuokraa (kesällä se taitaa olla 200 e) ja menun hinta 34 euroa sisältää paikan koristelun, kukat, tarjoilun jne. Eivätkä kaikki suinkaan palkkaa bändiä eivätkä valokuvaajaa, kyllä häät voi järjestää myös ilman niitä.

Me maksamme: -puvut -hääkukkakimpun -mahdollisen jatkopaikan -alkoholit -hotellihääyön n. 2000 euroa Minun vanhempani maksavat: -juhlapaikan ja ruokailun yht. n. 1500 euroa Meillä vanhempani maksoivat myös veljeni häistä osan, joten heistä oli itsestään selvää että auttavat nyt meitäkin häiden järjestämisessä. Lisäksi meillä ei olisi ollut uskallusta miehen kanssa sijoittaa yhtään isompaa osaa säästöistämme häihin, kun molemmat ovat opiskelijoita.

-Leikit. Me molemmat inhotaan olla huomion keskipisteenä ja tunnelma muuttuisi varmaan aika ankeaksi jos hääpari ei viihtyisi omissa häissään. Vieraita meille tulee vain 30 (joista 6 lapsia), joten olisi vähän kankeaa repiä porukkaa väkisin mukaan leikkeihin, kun suurin osa vieraista kun on yhtä jäykkää porukkaa kuin mekin. -Tienvarsikyltit. Meidän nimikirjaimet tuotavat mieleen selkeästi natsisaksan, enkä minä halua ripotella natsikylttejä minnekään. Minulla on taas liian tunnistettava etunimi, jota en halua teiden varsille. Eikä minulla ole mitään halua olla asentelemassa itse niitä kylttejä hääpäivän aamuna ja kiskomassa niitä pois illalla häiden jälkeen. Meille kun ei ole bestmania tai kaasoa. Siis meille on tulossa monen mielestä umpitylsät juhlat, mutta me haluta pilata omia juhliamme pakottamalla itseämme tekemaan mitään meille epämiellyttävää. Eikä meitä yhtään haittaa vaikka porukka lähtee juhlista aikaisemmin tai muistelee tylsiä juhlia. Me ollaan itseasiassa sulhasen kanssa aika tylsiä ihmisiä, joten silloinhan juhlat olisivat olleet meidän näköiset. Pääasia on että meillä on mukava olla häissä, eikä kukaan menetä yöuniaan hääleikkien tai hääohjelman takia, ei vieraat eikä hääpari.

Minullakaan ei ole ketään ehdokasta kaasoksi, joten kaasoa ei tule lainkaan. Oma veljeni kyllä auttaa tarvittaessa käytännön järjestelyissä.

Kihlausaika tule meillä olemaan himpun alle 2 vuotta.

Meillä on miehen kanssa ikäeroa 13 vuotta. Ainoatakaan negatiivistä kommenttia ei ole tullut. Tätini jopa totesi ikäerosta kuullessaan, ettei edes voisi kuvitella minua seurustelemaan jonkun oman ikäiseni kanssa. Omat veljeni ovat saman ikäisiä kuin mieheni, joten se on ehkä helpottanut ihmisten suhtautumista huomattavasti.

Mekään ei pidetty mitään kihlajaisia. Minun vanhemmilta saattiin isoisoisän hopeinen puurolusikkapari ja kummini laittoivat postissa lahjakortin. Yksi yhteinen tuttavapariskunta antoi myös pienen lahjakortin. Miehen vanhemmat onnittelivat sydämmellisesti, mutteivat antaneet lahjaa. En minä siitä loukkaantunut, appivanhemmat olivat kuitenkin ihan oikeasti iloisia meidän puolesta mikä oli minulle tärkeintä. Sen sijaan miehen sisko ei edes onnitellut, se kyllä jäi vähän ihmetyttämään.

Työpaikalla. Minä ilmestyin mieheni vuoroon kesätytöksi.

Minun sukunimeni on paljon harvinaisempi kuin miehen. Samaa sukunimea käyttää kanssani 32 ihmistä. Tärkein syy miksi en halua vaihtaa nimeäni on se että nimelläni on tarina ja alkuperä. Tiedän siis tasan tarkkaan mistä nimeni on tullut. Tarina ei ole edes mitenkään ihmeellinen. Iso maatilan jaettiin aikaanaan kolmeen osaan ja uusien tilojen nimistä tuli sitten samalla sukunimiä. Itse en ole edes käynyt tuolla suvun pääpaikassa, mutta jotenkin se on turvallista tietää mistä oikeasti tulee.