inanna

Täältä vielä yksi puoltoääni Qivalle! Etsiskelimme viime kesänä kihlasormuksia, ja useimmissa liikkeissä saimme todella nuivaa palvelua heti kun kerroimme että tarkoituksena oli löytää valkokultainen, kivetön sormus molemmille. Varsinkin Ailiolla tuli sellainen olo, että meitä ei todellakaan otettu tosissaan eikä pidetty kunnon asiakkaina kun sormukselle ilman kiveä ei jää "tarpeeksi" hintaa. Useammassa liikkeessä myös kuulimme jonkin version toteamuksesta "ei ole meillä eikä muuten varmaan ole muillakaan", aivan kuin tällainen (omasta mielestäni) suhteellisen normaali sormus olisi ollut kovinkin erikoinen ja mahdoton pyyntö. Qivassa sen sijaan palvelu oli ystävällistä ja saimme rauhassa katsella niin liikkeen omia kuin muitakin sormusmalleja. Päädyimme teettämään molemmille Qivan oman sormusmallin, miehelle vähän leveämpänä ja minulle kapeampana. Sittemmin sulhanen on alkanut kadehtia minun sirompaa sormustani, mutta siitä tuskin voi kultaseppää syyttää!

Suunnittelin kovasti hääpäivänä käyttäväni piilareita, koska omat sankani eivät istu erityisen hyvin suunnittelemaani vintagevivahteiseen hääeleganssiin. Sulhanen kuitenkin ilmoitti, että haluaa mieluummin mennä naimisiin sen näköisen naisen kanssa jota kosikin - en koskaan pidä piilareita, ellei kyseessä ole jokin aivan erityishätätapaus ehkä kerran kahdessa vuodessa. Rilleissä siis mennään eikä niiden taakse irtoripsiä kannata asentaa, omat kynnet pysyvät konttorirotalla ihan riittävän nätissä kuosissa, eikä irtotukkaakaan ole suunnitelmissa ellei kampaaja koe sitä olennaisena osana haluamani lopputuloksen saavuttamiseksi. Yritän nyt psyykata itseäni siihen, että modernin kulmikkaat lasit tuovat vaan vähän särmää ja sopivasti rikkovat muuten kovin yhtenäistä linjaa .. Laihduttaa en meinannut, vielä on mietinnässä käytänkö hääpäivänä sopivaksi ja mukavaksi havaittua kureliiviä sukkanauhoineen vai hankinko sittenkin kokoa pienemmän kadonneen vyötärön metsästystä varten. Tällä hetkellä toinen pala hääkakkua tilavammassa liivissä tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Kannattaa kysyä meikkiä ja kampausta varatessa, miten kyseisellä kampaajalla ja kosmetologilla on ollut tapana toimia. Meilläkin vihkiminen ja hääjuhla ovat eri päivinä, ja sovin aikaa varatessa että kampaus ja meikki mietitään jo etukäteen sillä tavalla valmiiksi, että koekampaustilanteessa ei enää hirveästi tarvitse testailla. Vihkipäivä maistraatissa menee siis koekampauksessa ja koemeikissä, tuleepahan samalla testattua että kestävät varmasti. Varsinaiseen juhlakampaukseen tehdään sitten tarvittaessa enää pieniä korjauksia koekampauksen perusteella. Käyn samalla kampaajalla muutenkin, joten lähempänä hääpäivää ajattelin varustautua kampaajalla käyntiin viemällä näytille muutamia kuvia sen henkisestä kampauksesta jonka itse haluaisin. Valokuvausaikaa ei vielä ole päätetty, mutta kun on kaksi päivää ns. täydessä tällingissä, sen aikatauluttamisen kanssa ei ole niin tiukkaa. Omat kampaustaitoni ovat kyllä muutenkin sen verran hit and miss, etten uskaltaisi luottaa niihin vähänkään stressaavassa tilanteessa.

Meillä on tällä hetkellä harkinnassa loppusyksyn häille Varjola, Taulun kartano ja Savutuvan apaja. Valinnat on tehty ns. Stetson-Harrison -menetelmällä, paikkoja on aivan liikaa että kaikki ehtisi käymään läpi! Varjolan kohdalla vähän epäilyttää nuo ketjussa esitetyt moitteet ja se, ettei Heinävintti näyttänyt tilana erityisen tunnelmalliselta. Toivon vähän, että juhlatila olisi itsessään sellainen, jota ei tarvitse erityisemmin koristella tai naamioida kodikkaammaksi. Ainakin meidän kokoluokassa (50-75 hlö) tuntuvat liikkuvan kaikki kolme loppujen lopuksi aika samoissa hinnoissa. Tärkeä kriteeri meille oli myös, että juhlapaikasta löytyy A-oikeudet, koko kaveripiiriä kun ei ole rahaa juottaa alusta loppuun. Juomapuolella Taulun kartano tuntui olevan kaikista huokein, eli hintaa kertyy vähän sen mukaan mitä tahtoo tarjoilla. Käymme katsastamassa kaikki kolme perjantaina, näin talvella näkee miltä juhlapaikka vaikuttaa luultavasti myös meidän juhliemme aikoihin. Joku kyseli aikaisemmin Juhlatalo Juurikkasaaren ruoista, itse siellä yhdet vuosijuhlat ja yhdet häät juhlineena voin sanoa että ainakin vieraan näkökulmasta ruokaa oli riittävästi ja se oli hyvää! Eli jos jotain ongelmia on ollutkin, niitä ei vieraille asti kyllä näkynyt enkä muista että mikään olisi loppunut kesken tms.

Meillä olisi haussa ensi syksylle kuvaaja dokumentaariseen kuvaukseen, eli lisää kokemuksia kehiin kiitos! Onko tosiaan niin että Keski-Suomessa ei kukaan tarvitse/käytä ammattikuvaajia?