inanna

@Hellu76, haluatteko ottaa vihkimisestä kuvia? Luuletko, että arkinen vaatetus jälkikäteen harmittaa? Onko mitään välimallin ratkaisua, joka olisi pykälää juhlavampi mutta lämmin? Mä olen niin hienohelma, että haluaisin (ja halusin) panna ykköset päälle maistraattiin. Jos nopea matkalle pääsy on tärkeää, voisiko vaatteet vaihtaa maistraatissa ennen lähtöä? Ainakin täällä oli pieni pukeutumistila, jossa onnistuisi. Toki vaatteet pitää sitten pukupussissa roudata Tallinnaan ja takaisin. Aiotteko vielä reissussa juhlistaa erityisesti, onko juhlavaatteille sielläkin käyttöä?

Testailtu on!

Me ostettiin kihloiksi ihanat sormukset, joiden viereen ei toista oikein olisi voinut lisätäkään (kuvalinkki spoilerissa, meillä tosin valkokultaiset). Ennen häitä sormukset vietiin kultasepänliikkeeseen kaiverrettaviksi ja putsattaviksi. Oltiin sitten ilman sormuksia suunnilleen viikko, ja häissä pujotettiin sormukset takaisin sormeen. Me haluttiin sormustenvaihto osittain senkin takia, että muuten siviilivihkiminen ois ollut älyttömän lyhyt seremonia kun ei haluttu mitään runonlausuntaa siihen sekoittaa.

Ymmärrän harmituksen hyvin! Koruliikkeellä tosiaan tuskin on korjausvelvoitetta, vaikka onkin ehkä vähän omituista ettei fontista ole ollut mitään puhetta. En tiedä lohduttaako tämä ajatus, mutta itse varmaan yrittäisin ajatella että tää oli nyt se yks juttu mikä meni vähän pieleen. Eli kun sinänsä harmiton töppäys on hoidettu hyvissä ajoin, kaikki muu voi mennä nappiin.

Muistaakseni meiltä oikein erikseen kysyttiin haluttaisiinko jotain musiikkia. Me tosin mentiin sillä lyhimmällä mahdollisella kaavalla ilman ekstroja joten en osaa sen enempää kertoa onko kyseessä kasettimankka vai mikä.

Muistaakseni varasin ajan alustavasti jo puolisen vuotta ennen hääpäivää, aikataulua tarkennettiin sitten vielä lähempänä H-hetkeä. Me tosin vallattiinkin kaason ja sulhasen kanssa koko Hiushuone Korento kahdeksi aamupäiväksi. Kaasolle ja sulholle riitti kampauspalvelu, mulle tuli molempina päivinä myös meikki. Voin suositella lämpimästi! Mut kammannut ja meikannut Anna jäi juuri äitiyslomalle, en tiedä milloin palaa takaisin hommiin. Korennossa tykkään itse erityisesti siitä, että kyseessä on ekokampaamo joten käytetyt aineet ovat mahdollisuuksien rajoissa luonnonkosmetiikkaa. Mulle tehtiin meikki Couleur Caramel -meikkisarjan tuotteilla, ja meikki pysyi todella kauniina koko päivän. Kampauskin oli kestävä vaikka oli toiveiden mukaisesti vähän perinteisiä häänutturoita rennompi.

Rayelle, pitää varmasti hyvin paikkaansa. Täytyy myöntää että välillä tuli itsekin huokaistua helpotuksesta kun pääsi hotellialueen sisään "turvaan", eikä tarvinnut jutella kenellekään. Me oltiin varmaan siitäkin helppoja asiakkaita että oltiin ekaa kertaa koko mantereella ja koko viikon ihan äimänä että "voi vitsi, palmuja" tai "kato nyt noita apinoita".

Mä kävin vastineeksi kirjoittamassa alakertaan oman romaanini meidän viikon reissusta Gambiaan. Paikallistenkin puheiden mukaan Gambia on kovasti siistiytynyt aikasemmasta, mutta edelleen on varmaan aika tuuripeliä ja omista kiinnostuksenkohteista kiinni minkälainen kuva maasta jää. Me tykättiin, toiset varmastikaan ei.

Tällaisia viiksiä meillä oli, vieraat ottivat kuvia ihan omatoimisesti. Viiksimalleja oli puolenkymmentä erilaista, jokaiseen pöytään jaettiin kahdet viikset ja yksi piippu. Knallin sai vain morsiuspari. Erillistä photobooth -tilaa meillä ei ollut, pienissä häissä olisi tuntunut vähän turhalta ja pöydissä viiksistä tuntui riittävän riemua muutenkin kuin kuvatessa. Piipuista muun muassa saatiin pulisongit, Leningrad Cowboys -otsatukka ja paljon muuta.

Meillä kakkua koristi tällainen pariskunta, pyysin tosin miehellekin poninhännän. Jotenkin sopivaa meille kahdelle että hääkakun koristekin piti rautalangasta vääntää.

Ehdin, jaksoin ja osasin! Tein siis silkkipaperista punaisia "neilikoita" ja värkkäsin niistä itselleni kimpun, joka oli mukana sekä maistraatissa että seuraavan päivän juhlissa. Maistraatissa tuuppasin kimpun pöydälle odottamaan sormusten vaihdon ajaksi, juhlapaikalla oli morsiusparin pöytään varattu oikein erikseen pieni maljakko (onneksi ilman vettä) kimppua varten joten kimppu viihtyi siinä kunnes heitin sen loppuillasta. Näyttihän se kimppu kuvissa ihan mukavalta, enkä kokenut sitä erityisen hankalaksi, paperikukkia kun ei tarvinnut huolehtia veteen joka välissä. Hintaa kimpulle kertyi parikymmentä euroa, askartelutarpeista tosin olisi tehnyt vielä toisenkin samanlaisen.

Meillä häät olivat marraskuussa ja kutsut lähtivät matkaan elokuun puolivälissä. Vastausta pyydettiin 1.10. mennessä ja kuten aavisteltiinkin, viimeiset ilmoittautumiset saatiin reilu viikko tuon päivän jälkeen. Pitopalvelun kanssa oli siis sovittu että henkilömäärä ilmoitetaan noin kuukautta ennen juhlapäivää ja näin se onnistui aika stressittömästi, kun oli aikaa odotella mattimyöhästen vastauksia. Itse hääpäivä oli ystävien tiedossa jo ennen kutsujen lähtemistä, sukulaisille se paljastui vasta postiluukun käydessä. Mielestäni on kuitenkin parempi lähettää kutsu liian aikaisin kuin liian myöhään, tosin ilmoittautumiset saapuivat meille ainakin vasta aivan vastausta pyydetään -ajankohdan tienoilla tai peräti sen jälkeen.

Minä väsäsin tikkuviiksiä ja -piippuja, viiksissä käytin pääosin näitä kaavoja, piipun taisin löytää jostain muualta (luultavasti matkin joltain Etsy-myyjältä). Lasejakin oli tarkoitus tehdä mutta siinä törmäsin juuri tuohon tukevuusongelmaan enkä ehtinyt sitä enää ennen häitä ratkaisemaan, joten jäivät odottamaan seuraavia bileitä. Viiksien kohdalla toimi hyvin Tiimarin ohuempi askarteluhuopa kartongilla vahvistettuna, leikkasin siis jokaista viiksiparia kohden kaksi huopakappaletta ja niiden väliin hieman huopaviiksiä pienemmän tukikartongin. Liimana käytin siveltimellä kartongille sudittua Erikeeperiä, sillä sain vartena toimineen grillitikunkin pysymään ihan mukavasti huopa- ja kartonkikerrosten välissä. Jos olisin käyttänyt paksumpaa huopaa olisi kartongin varmaan voinut jättää välistä kokonaan pois, mutta toisaalta ohut huopa oli helppoa leikata ja liiman annostelu kartonkiin oli huomattavasti helpompaa kuin suoraan huovalle. Huopaan kun tuntui uppoavan liimaa ihan törkeästi, ja liima sitten painui koko huovan läpi pinnalle asti. Viikset ja piiput tulivat valmiiksi kohtuullisen pienellä vaivalla, mutta jos alkaisin laskemaan kustannuksia en tiedä kuinka paljon itse tehdessä oikeasti tuli säästäneeksi. Toisaalta itse väsäillessä saa juuri sellaisia kuin sattuu tulemaan!

Meilläkin mentiin melko lailla näin, sulhanen hoiti pääosin kaikki suuremmat varaukset ihan jo sen takia että itse kammoan puhelimella pitkin kyliä soittelua. Bändin ja molempien kampaaja-ajan hoidin minä, ja juhlapaikoista tein oman mieleni mukaista esikarsintaa ennen kuin niitä sulhon kanssa ryhdyttiin vertailemaan. Kutsukortit askarreltiin yhdessä, en olisi yksin varmaan koskaan saanut niitä tehtyä! Muut pikkupiperrykset ja yleinen visuaalinen linja on sitten ollut mun juttuja, kun mulla on ollut niistä huomattavasti tarkempi visio kuin sulhasella. Yhdessä ollaan kyllä puhuttu asioista ideatasolla ennen kuin olen alkanut sakset suhisten silppuamaan pahvia. Hääkarkkirasioista tein useamman proton josta sitten yhdessä valittiin molempien mielestä paras. Pienissä häissä onneksi tekemistä onkin ollut vähemmän kuin suurissa, hääautoakaan ei tarvita kun juhlat ovat eri päivänä kuin itse maistraattivihkimys joten mitään suurisuuntaista sisääntuloa ei meinattu tehdä. Kaiken kaikkiaan sekä morsiamella että sulhasella on ollut aika vähänlaisesti mitään "pakko hoitaa hampaat irvessä" -hommaa.

Olen saanut aina hyvää palvelua Liivistä ja Sukasta, liike on Väinönkadulla. Itse ostan yleensä aika perusliivejä, mutta muistaakseni liikkeestä löytyy myös hieman erikoisempia väri- ja kuviointivaihtoehtoja. Hinnat ovat mielestäni aika kohtuulliset, maksoin viimeksi liiveistä 80 euroa. Pöksyjen hinnat taisivat olla parinkympin luokkaa. Torikeskuksen Patricia-myymälään en ole tainnut koskaan uskaltautua sisälle ja Sokoksen alusvaatepuoli on jopa minun makuuni liian peruskauraa. Suuntaan siis yleensä Liiviin ja Sukkaan, ellen pihiyspuuskassa päädy Lindexille.