Mi corazon

Meillä tämänhetkinen tilanne (joka siis aina voi muuttua) Mennessä Schubert: Ave Maria ---> voi kuunnella ja viluväreillä http://members.tripod.com/~jonnykat/avemaria.htm Poistuessa Mendelsson Häävalssina ei valssi, vaan salsa...Etsimme vielä sopivaa biisiä

Mites mä olen missanut tämän ketjun täysin...? Täähän oli ihan mielettömän mielenkiintoista luettavaa!!! Minun kultani on käynyt Suomessa vain kolme kertaa (1-3vk kerrallaan), joten ns. pitkäaikaisesta asumisesta johtuvaa purnausta ei ole voinut luonnollisestikaan syntyä. Oikeastaan hän ei ole valittanut lainkaan niistä asioista, joista hänen olin odottanut valittavan. Talvella hän oli haltioitunut pakkasesta ja lumesta... Niinpä laitoin hänet aamulla raapustelemaan auton ikkunoita ja johan sain edes yhden kirosanan hänen suustaan ulos. On sillä piru emäntänä!!! Ehkä ainoat "ihmetyksen" aiheet ovat olleet - ravintoloiden aikainen sulkemisaika (parhaat bileethän alkaa vasta kahden- kolmen aikaan!) - viinien puuttuminen ruokakaupoista - ihmisten ujous ja jurous ja sitten totaalinen muuttuminen alkoholin vaikutuksesta. Ja tämäkin kokemus ihan lähipiiristä, ei mistään kyläkuppilasta. Oma kaveripiirini hieman arasteli alussa joko häntä itseään tai sitten englanninkielen käyttämistä eikä siis juurikaan sinä iltana keskustellut sulhoni kanssa. Kunnes sitä siideriä, olutta ja boolia oli otettu, niin yhtäkkiä kaikilla olikin asiaa sulholleni ja juttua heitettiin kuin oltaisiin parhaat kaverit. Tämä häntä huvitti suuresti! - sulho on myös ihastellut monia asioita, jotka ovat paremmin Suomessa kuin Espanjassa Muttamutta... Omasta mielestäni vertailusta ei ole mitään hyötyä. Suomessa ei ole kaikki hyvin, mutta eipä sitä täydellistä maata ole olemassakaan. Kyse on kuitenkin vain omasta asennoitumisesta ja sopeutumisesta. Itseäni pienet ongelmat ja viat eivät häiritse niin paljon, ettenkö voisi muuttaa Espanjaan asumaan pysyvästikin.

Me olemme myös painiskelleet tämän asian kanssa ja tällä hetkellä tilanne tosiaan näyttäisi tältä: Koska vihkiminen Suomessa niin pääkielenä siis suomi. Vihkimisessä sekä pieni osuus alussa, itse kysymykset ja pieni osuus lopussa myös espanjaksi. Molemmat vastaa omalla äidinkielellään Tahdon. Itse hääjuhlassa sitten sekoittelemme kieliä mielin määrin eli puheet suunnitellaan etukäteen ja tosiaan käytetään häälehteä hyväksi näissä käännösjutuissa. Itse ohjelmanumerot selitetään molemmilla kielillä. Odottelen millainen soppa tästä saadaankaan aikaiseksi!

Yhdyn Chikin ajatuksiin monessakin asiassa Olen kanssasi aivan samaa mieltä!! Alussa sain pieniä hermoromahduksia ja heittelin ilmoille tuhahduksia, koska koin, ettei minun juttuni olleet mielenkiintoisia ja että mieheni valmisteli päässään vain omia seuraavia lauseitaan minua lainkaan kuuntelematta! Noh, ajan kanssa totuin tähänkin... ja ehkä sitä mieskin sitten oppi parin ärräpään jälkeen hillitsemään omaa intoaan... Osaa se suomityttökin hyppiä seinille tarvittaessa Samoin Mañana-asenne tuotti alussa omalle pedantille luonteelleni harmaita hiuksia! Miksi ei voisi tehdä asioita ajoissa, kun tuntui, että joissakin tilanteissa se oli täysin mahdollista, mutta tekemistä ikäänkuin vitkuteltiin mañana-asenteen takia. Aivan kuin se olisi sääntö eikä poikkeus. Alkuaikoina en voinut käsittää, että jos sovimme tapaamisen klo 20, niin minähän olen siellä kello 20, parhaassa tapauksessa jo viittä vaille! Ja mitä sitten mieheni teki? Oli aina "juuri tulossa" paikalle, kun soittelin. Itsestäni tämä alussa tuntui siltä, että eikös sitä kiinnostakaan tavata eli heti otin itseeni tämänkin! Joskus sainkin kuulla, ettei kaikki asiat ole tarkoitettu minua loukkaamaan Toisaalta nämäkin ovat yleistyksiä, kuten monet suomalaisuuteen kohdistuvat ennakkoluulot. Esim. mieheni on suhteellisen täsmällinen nykyisin (olisiko minulla tähän mitään osaa ja arpaa??) ja minähän en esimerkiksi ole paikallisten mielestä lainkaan tyypillinen suomalainen... Että nämäkin jutut ovat yleensä ehkä liiankin yleistäviä!

Eli te, joilla vihkiminen on ollut/ on suunnitteilla parilla (jos ei useammallakin) eri kielellä, missä suhteessa näitä kieliä olette käyttäneet/ajattelette käyttää? Itselläni on siis tulossa suomen-ja espanjankielinen osuus vihkimiseen ja nyt mietin, millainen olisi järkevä jako. Häät ovat Suomessa, joten luonnollisesti (suomenkielinen pappikin) suomen kieli on valtakielenä vihkimisessä. Kaipaisin silti jotain muutakin espanjankielistä miehelleni ja hänen suvulleen kuin vain "tahdon"-osan. Eli kertokaa kokemuksianne, näkemyksiänne jne! Kaunis kiitos! edit. Yhdistin kaksi keskustelua samasta aiheesta. -Trio-

Ensimmäistä kertaa sulhoni ollessa Suomessa ihmettelin, koska hän ihasteli niin monia asioita. Se oli minulle jotenkin kummallista, sillä en ollut koskaan edes noteerannut ikkunani edessä kasvavia koivuja ennenkuin hän niistä huomautti jne... Eli hyvin tämmöisiä pieniä asioita, jotka me suomalaiset otamme itsestäänselvyytenä eli mm. - puhdas luonto - vihreys, sinisyys.... eli luonnon värit ovat kuulema niin puhtaat ja kirkkaat - lumipallojen heittely ja yleensäkin lumessa peuhaaminen - vanhempien kesämökillä mm. sauna, grillievästykset jne.

Englanti on yhteinen kielemme, silloin kun asiat pitää hoitaa nopeasti ja helpoimmin eli sanotaanko, että everyday-kielenä se kyllä toimii vielä tällä hetkellä. Minulla on kuitenkin aina ollut hyvä kielipää, että ehkäpä suomen,englannin, ruotsin,ranskan ja auttavan saksan lisäksi se yksi espanjakin vielä menisi... Se kun on vielä niin kauniin kuulostakin *huokailee* eli silloin tällöin keskustellaan espanjaksi, kun kyseessä on helpohkot asiat ja minulla on aikaa miettiä lauseita (eli riitatilanteisiin tämä kieli olisi täysin soveltumaton!) Opin kyllä päivä päivältä yhä enemmän espanjaa ja olenkin toivonut kultani käyttävän sitä aina kun mahdollista. Kyllähän hän jo näkee ilmeestäni ja silmistäni sen hetken, kun nainen putoo kärryiltä!! Joskus toki tulee hetkiä, että olisi ihana sanoa jotkut asiat ihan vaan rehellisellä suomen kielellä... Ilmaista asiat just niinkuin ne on! Mutta keinot on monet ja kierrellenkin joskus pääsee perille.