Æon

^Tuo kyllä olisi sellainen viesti jota itsekin tekisi hieman mieli käyttää, mutta jotenkin tuntuu niin kuluneelta kun täällä moneen kertaan mainittu. Toisaalta taas en ole "tositoimissa" tuota lausetta koskaan nähnyt, joten kai sitä voisi suunnitella...

Morsiamen synnyinpaikkakunnalla Thaimaassa.

Puhun varsin hyvää suomea, koska olen täysin suomalainen. Tuo morsio taas osaa joitain sanoja ja lauseita, mutta tuskin tulee koskaan sen suuremmin opettelemaan koska ei ole mitään suunnitelmaa Suomeen muuttaa/palata. Itse olen varmaan se joka kielikurssille laitetaan. Anteeksi että kaappasin aiheen sivuraiteilleen.

Aina pidän sormessa. Alkuun piti ottaa suihkussa käydessä pois, mutta nyt varmaan perinteinen suomalaismies-ilmiö iskenyt kun ei ole enää tarvetta tuolle.

Mistä lähtien kaksikielisyys on rajoittunut vain suomeen ja ruotsiin? Itse laittaisin kutsut kutsuttavat äidinkielellä. Enemmän hommaa, mutta kaksikielisestä kutsusta tulee helposti turhan sekava.

Pari tonnia olen asettanut katoksi, itse kun koko lystin saan maksaa. Onneksi asutaan sen verran halvemmassa maassa, ettei sitä kymppitonnia tarvita pelkästään tilavuokraan.

M22, N24. Kummatkin vakityössä, asunnon omistamisessa etenkään lainarahalla ei mitään järkeä - vuokralla siis, lapsia ei ole eikä toivottavasti tule.

Meillä käytiin aiheesta kahden lauseen keskustelu, joka päättyi siihen että kumpikin pitää oman sukunimensä. Liittyi lähinnä siihen että erimaalaiset sukunimet eivät tunnu toimivan erimaalaisen etunimen kanssa yhteen ollenkaan.

Kultasepät noita yleensä väkertävät, viimeistään pyynnöstä Oma kihlasormus on varsin ohut, joten ehkä se joutaa pois ja tilalle vähän paksumpi. Ajattelin silti pitää ihan pelkän kultaisen ilman mitään krumeluureja. Pelkkä kaiverrus riittäköön.

Johan on suuria budjetteja, vai ollaanko itse vaan turhan kovia penninvenyttäjiä? Kyseessä tulee olemaan niin pienen luokan juhlat, että sa luvan onnistua parilla tonnilla. Häämatkaakaan ei sen suuremmalti tarvitse suunntella (ehkö jotain vähän paremman luokan hotelliyötä) koska täällä tropiikissa asutaan ja eletään muutenkin. Tietysti vastapainoa olisi lähteä Suomeen loskaa katsomaan

Väestörekisterikeskuksen mukaan sukunimeäni on "alle 5". Tunnen kaikki neljä meistä, mutta silti ei harvinaisuus oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa vaikka nimeni lähtisinkin vaihtamaan. En kuitenkaan näe sopivana (ei siis kuulosta sopivalta) ottaa morsiamen nimeä; suomalainen nimi kun vaan sopii suomalaiselle paremmin.

Itseasiassa aika näppärän näköinen. Itsellä on pitkät hiukset, ja olen vähän miettinyt että josko sitä kerrankin pitäisi hifistellä vähän perusponnaria enemmän, ja tuo kuvan look vaikuttaisi aika toimivalta.

Itse en ole sukuni kanssa missään tekemisissä, joten ainakin kihlattuni säästyy moiselta. Otankin siis yksin vastaan tuollaisen ei-niin-mukavan anopin. Eihän tuo nainen mistään kauhutarinasta sentään ole peräisin, mutta hieman pistää käytös välillä tympimään. Suurimman osan aikaa on ihan mukava, mutta kun ryöpytys alkaa niin se ei tunnu ottaakseen loppuakseen. Pyrin pitämään sopivaa välimatkaa jatkossakin, mutta kihlattu vaan on niin äidintyttö että saapi nähdä, saapi nähdä