Amone

Esimerkiks sormuksien vaihto tapahtuu helpommin kun kimppu on kaasolla, joten ihan käytännön syistä meillä ainakin pitelin äidin kimppua kun olivat alttarilla.

Jonkin verran tässä on ollut puhetta siitä, ettei kaasoilla ja bestmaneilla sais olla liikaa puuhaa... No, oma näkemykseni tässä: Olin äitini kaasona viime kesänä ja hommiini kuului - puvun valinnassa auttaminen - polttareiden järkkääminen - askarteluhommat yhdessä morsiamen kanssa (kutsut, paikkakortit, käsiohjelmat kirkkoon) - ohjelmaosuuden valmistelu - morsiamen pukeminen - koristeluista vastaaminen (poistuin itsekin kampaajalle mutta ohjeistin sitä ennen avustajat koristelemaan pöydät) - juonnot ja ohjeiden antamiset koko juhlan ajan - lahjojen vastaanotto, rahalahjojen laittaminen erilliseen arkkuun - kimpun pitäminen kirkossa, tekstin luku, puvun asettelu kun morsian ja sulhanen saapuivat alttarille ja lähtivät pois alttarilta Ja suurinpiirtein samaa odotan omiltakin kaasoiltani. Mikään tästä ei minusta tuntunut liialta, sillä kyseisen kunniatehtävän vastaan ottaessani tiesin, mihin olen ryhtymässä. Hääpäivän aikana hääparin ei mielestäni tulisi joutua huolehtimaan mistään muusta kuin siitä, että sanovat "tahdon"-oikealla hetkellä. ennen sitä toki valmisteluiden osalta kiire on parillakin melkoinen mutta itse päivä on tarkoitettu juhlimiseen heidän osaltaan. Ketään en silti arvostele, jokainen tekee tyylillään!

Ihan pakko tulla sanomaan, että päätettiin ohittaa nimikysymys (suom. minä annoin periksi, heh) ja alkaa sittenkin vauvailemaan (tai ainakin yrittämään!) eli tilanne onkin se, että häissämme voi hyvinkin olla pienokainen menossa mukana! Korkeintaan 10 kk ikää tulee olemaan nappulalla riippuen yrityksen kestosta.

Heh, koitetaan olla ressaamatta. meillä on onneks vielä niin pitkä aika häihin että ihan älyttömän isoja valmisteluita ei vielä edes pysty tekemään! Ja muutenkin oon toistaiseks hääräilly paljon itekseni etten suotta hermostuta sulhoa.

rinsenssa, toiveet on meilläkin kyllä odotuksia korkeammalla, ei voi kun toivoa että pian tärppäilee. pitkään yritykseen on varauduttu mutta pakko on toivoa parasta!

Meillä tiedossa tod. näk. samaa ongelmaa... Vai liekö se nyt niin ongelma. Oltiin vielä hetki sitten varmoja että lapsia pyöräytellään kun häät on tanssittu, mutta kun kuumeilu alkoi olla molemmilla niin kovaa niin päätettiin yrittää jos tärppäiskin ennen. Jos nyt heti tärppäis niin meillä olis sellainen 10 kk pötkö mukanamme häissä. Jos ei vielä tärppää niin sit vielä pienempi - oletettavaa ja ennen kaikkea toivottavaa kuitenkin on että nuorilla terveillä ihmisillä alkaa tapahtua 10 kk aikana... Varsinkin kun aktiivisuuden suhteen ei ole ongelmaa. Oon kuitenkin ehtinyt samaa asiaa pohtimaan, että miten toimitaan pikkukaverin kanssa, häämatkaksikin suunniteltiin pidempää matkaa useampaan kohteeseen, mutta se täytyy varmaan miettiä uusiks. Kirkossa saa varmaan olla joko mun tai sulhon äidin hoteissa, ellei kulman takaa keksitä jotain luovempaa ratkaisua! Vinkkejä otetaan tietysti vastaan, kyseessä todennäkösesti kuitenki aikas pieni elämänihme. 8)

Meillä on häät kesäkuussa 2014. Yhdessä ollaan oltu pari kuukautta ja kihloissa pari viikkoa, yhdessä ollaan asuttu käytännössä yhtä kauan kun ollaan seurusteltukin. Tällä hetkellä minä olen töissä (oppisopimuksella) ja mies on työttömänä (etsii töitä). Palkka ja tuet ei päätä huimaa, mutta kunhan mies löytää töitä ja mä valmistun helmikuun lopussa ja pääsen sitten parempipalkkasempaan duuniin isälleni, niin toivottavasti saadaan vähän enemmän rahaa säästöön kun mitä nyt on. Meillä ei sen kummempia haaveita omistusasunnosta ole, vuokralla oleminen sopii meille kivasti ja jos vaan mahdutaan niin varmaan pysytellään tässä asunnossa pidempäänkin. Lapsia ei olla ennen häitä hankkimassa, koska halutaan että kaikilla on sama sukunimi. Häiden jälkeen tosin aiotaan niitä lapsia todennäköisesti aika lailla heti alkaa yrittämään, meille on molemmille selvää että niitä lapsia kyllä hankitaan kunhan sama nimi saadaan.

Olisko tuon Hurman koulun hintatasosta tietoa? Ulkonäöltään herätti kiinnostukseni, ihanan näköinen paikka ainakin, mutta sopiiko pieneen budjettiimme?

Itse olin äitini kaasona viime kesänä, ja sovimme päivän yhdessä etukäteen senkin takia, ettei äitini töiltään ehtinyt kuin yhtenä päivänä (joka sattui olemaan vielä sunnuntai!). Ohjelma oli yllätys, kävimme toisen kaason kanssa hakemassa äitini kotoaan sovittuna kellonaikana ja loppu oli sitten yllätyksiä. Äidilläni oli mielipiteitä siitä, mitä tahtoo ja ei tahdo, joten kuuntelimme toki mielipiteet, ja kommentti päivän jälkeen olikin, että täydelliset polttarit! Itselleni toivon aika lailla samaa - päivän tahdon tietää etukäteen, että osaan henkisesti valmistautua enkä vahingossa sovi jotain muuta menoa siihen. Ohjelma on ihan kiva yllätyksenä kunhan toiveitani kuunnellaan (typeriä asuja ja nolauksia en suostu tekemään, ja sen toki tietävätkin minut parhaiten tuntevat).

Ajattelin alkuun ettei meillekään teemaa tule, väritkin mietitään kun tiedetään juhlapaikka ja vastaavat niin on helpompi miettiä. Tänään kuitenkin päähäni iskeytyi meille sopiva ja hyvä teema. Puhuttiin jo ennen kihloja, että häämatkalle haluamme pitkälle matkalle moneen eri kohteeseen, ts. maailmanympärimatka. Aika pienivaraisia olemme, joten häät mennään mahdollisimman pienellä budjetilla (erittäin alustava laskelma 4000e...) ja lahjaksi pyydämme häämatka-avustuksia. Tänään matkailulehteä lueskellessani päähäni sitten iskeytyi ajatus: meille tulee teemaksi suunnittelemamme matka. Mietimme etukäteen esim. 4-6 kohdetta joissa aiomme käydä, ja nämä kohteet näkyvät eri tavoin häissämme. Ainakin Britteihin, Jenkkeihin ja Aasiaan tahtoisimme matkustaa, ja näitä onkin aika helppo ottaa mukaan koristeluihin, kutsuihin ja ruokapöytään. Kun teemana on matka, rahan pyytäminen lahjaksi tuntuu sopivammalta - näin vieraatkin näkevät mihin heidän antamansa rahat menevät!

Meillä on takana vain pieni hetki seurustelua eikä ikääkään ole liian paljon yli kahdenkymmenen, joten puheet häistä ja kihloista tuntui vähän oudolta. Ollaan edetty aika tiheeseen tahtiin, käytännössä oon viettänyt niin yöt kun päivätkin poikaystäväni (vai sulhaseni?) asunnossa koko seurustelun ajan ja jo noin viikon ennen virallista seurustelun alkamistakaan. Yhteenmuutto siis aika luonnollisesti tapahtui käytännössä noin kahden kuukauden seurustelun jälkeen ja kihlat seurasi pian perässä (eilen, hih). Häävuotta ja vähän päivääkin oli jo mietiskelty ja olin kuumotellut kihloista puoliksi vitsillä jonkin aikaa. Eilenpä sitten tullessani koulusta herättämään aamu-unisen (tai päiväunisenkin...) pitkätukkani, jutusteltiin aiheesta jonkin aikaa, kunnes alaston ja suihkussa käymätön mieheni kysäisi josko tulisin vaimokseen! Mitä muutakaan siihen voisi sanoa kun KYLLÄ! edit. Jostain syystä viestin loppu jäi bittiavaruuteen... Eli sormuksetkin ostettiin vielä samana päivänä ja suhtautuminen on paria kaveria lukuunottamatta ollut perheilta ja ystäviltä tosi hyvä!