Karitasi

Olihan niitä jokunen murphyn poikanen.. - Valokuvaaja oli vaikea tavoittaa ja sopia päivää sekä studioaikaa kuvien ottamiseen. Kun aika oli viimein sovittu sain useaan kertaan kysellä osoitetta minne meidän pitää ilmaantua hääpäivänä. Selvisi se viimein ja kuvia tuli kai riittävästi, mutta nyt häiden jälkeen odotellaan niitä kuvia 3:tta viikkoa.. - Hääpäivänä kuvien oton jälkeen hääpuvun helma tarttui korkokenkään ja kolme kertaa olin lentää selälleni. Se helman ommel ratkesi auki. Onneksi armas aviomies oli aivan vieressä ja sai pidettyä rouvaa pystyssä. Kotiin päästyä onneksi sisko on alan ammattilainen ja ompeli pikaisesti helmaa etten kompastellut enempää sen kanssa. - Siirtyminen kotoa juhlapaikalle hoidettiin takseilla ja osa halusi mennä metrolla. Ei siinä mitään ihmeellistä jos taksikuski tuntee keskustan alueen ja osaa oikeaan paikkaan jättää. Valitettavasti huonosti suomea puhuva kuski ajaeli kierrellen kaarrellen vauhdilla ympäriinsä ja vieraat olivat muualta joten vieraat joutuivat etsimään jalkaisin loppumatkan perille.. - Edelliseen liittyen, vieraista yksi oli myös hääkakun tekijä ja hääkakku taksissa mukana, joka ajeli ralliturneen ja vieras yritti suojella kakkua. Koska eivät tunteneet kaupunkia niin kävely painavan kakun kanssa vei voimat vaikka jokainen kantoi vuorotellen ja sain todella vihaisen puhelun asian tiimoilta. Loppu hyvin sentään ja pirskeet pidetty!

21.10.2010 vihitty Helsingin maistraatissa.

Voi hyvät hyssykät! *naurua* Tätä ketjua lukiessa komppaan monia tekstejä, hyvän avioliiton aikaansaamiseksi on monta asiaa loksahdettava kohdalleen ja sitten on yhdessä tekemisen aikaa koko loppu elämän ajan. Ensimmäistä kertaa naimisiin mennessäni olin nuori ja kaksi lasta miehen kanssa ennen avioliittoa, hyvin pitkään yhdessä jo eletty ja nähty kaikenlaista, silti se päättyi ja 20 vuotta elämästäni oli sitten siinä. Nyt olen toista kertaa avioliitossa, siis tuore rouva ja ikää jo sen verran ettei meillä ole aikaa hukattavaksi, sekin käyteään elämiseen yhdessä, josta molemmat olemme varmoja: haluamme elää yhdessä niin kauan kuin meille aikaa annetaan.

Aika hiljaa oltiin aikeista. Nyt se on onneksi takanapäin.

Ryhmäkuvat tosiaan, siinä menisi "coctail hourin" siivellä hyvin aikaa. Kiitos vinkistä! Matkaa on kohtuullisesti about 500m kappelin ja kodin välillä. Ravintolaan siirtymiseen menee varmaan 10 min autoilla, joten ongelma taitaa olla ratkaistu. Täytyy sanoa että yksin kun näitä hääasioita pähkäilee ja järjestelee niin tällainen palsta on sitten loistava antamaan uusia vinkkejä ja selkeyttämään suunnitelmia muiden kirjoittajien suosiollisella avustuksella. Ihan vilpittömästi näin!

Otsikossa se tulikin pähkäilen tässä logistiikka propleemaa joka on syntynyt pitkästä aikavälistä seremonian ja ruokailun välillä. Kappelissa itse seremonia vie aikaa 15 min-30 min, jonka jälkeen tulee se propleema miten käyttää 1h 30min - 1h 45min ennenkuin pääsemme ravintolaan ruokailemaan? Ravintola on tullut jo nyt vastaan sillä tavoin että aikaistaa buffetin tarjontaa klo 16 alkaen. Mutta tuntuisi todella tyhmältä istua siellä melkein kaksi tuntia odottamassa vieraiden kanssa koska päästään syömään. Mieleen tuli sellainenkin ratkaisu että kävellään vieraiden kanssa kappelista meidän kotiin ja alkumaljat juodaan siellä + jotain pientä purtavaa, sitten vieraskirjaan erikielillä olevia sanontoja voi halutessaan liimata oman tekstin lisäksi ja siinä olisi aikaa seurustella rennommin pienen vierasjoukon kesken. Toki tämä järjestely ei logistiikan kannalta ole kovin selkeä ja vieraille tulee yllätyksenä, koska sitä ei kutsussa mainittu. Plah.. Ideoita otetaan mieluusti vastaan jos jotenkin tuon ajan voisi käyttää ilman suuria järjestelyjä.

Meillä on pienet häät alle 20 henkilöä kutsuttu ja vastauksien jälkeen mahdollisesti 13 paikalla.

100 % komppaus tälle. Me tiedettiin alusta asti, että halutaan olla aviopari. Me ollaan oltu yhdessä se vuosi, kun on hääpäivä. Mies olisi halunnut jo kesällä avioitua, jos olisimme skipanneet juhlat kokonaan ja menneet kahden kesken maistraattiin. Mutta lopulta päätettiin juhlistaa lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken. Jotkut sanoivat, että hitto te olette tyhmiä, mutta puhukoot mitä lystäävät. Me tiedetään itse mitä me halutaan ja se on tämä. Sen verran p*skaa ollut kummankin elämässä suhteiden saralla, että tiedetään mikä tekee meidät onnelliseksi. Ja se on toisemme. Se arvostus, rakkaus, välittäminen ja yhteys mitä meillä on toisiamme kohtaan on jotain, mitä en tuntenut tai ikinä kokenut entisissä suhteissa (eka 9 vuotta ja toinen 9 kk, kun opin vihdoin avaamaan silmät ajoissa ja oppimaan, minkälaista kohtelua ei toiselta puoliskolta koskaan oteta.) Läheiset ihmiset ottivat uutisen hyvin ja ovat onnellisia meidän puolesta. Missään vaiheessa ei ole ollut epäilyksen häivää. En ole koskaan tuntenut olevani varmempi mistään, kuin nyt. En ole koskaan ollut näin onnellinen. En edes tiennyt, että tälläisiä tuntemuksia on. Myös mies oli täysin varma heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ennen kun tavattiin hän oli päättänyt ettei ikinä halua naimisiin, lapsia tai muuttaa naisen takia edes kadun toiselle puolelle. Tavattiin, muutti toiseen maahan rakkauden takia, kohta ollaan aviossa ja joskus yritetään saada lapsia kun ollaan henkisesti valmiimpia niin suureen vastuuseen. Meistä olisi kumpi tahansa ollut valmis jättämään kaiken taakseen toisen vuoksi. 100% komppaus tälle! Mieheni muutti toisesta maasta luokseni ja kaikki tapahtuu alle vuodessa. Lapsia ei yritetä enää saada kun on kasvatettu nekin aikuisiksi.

Juuri nyt on paras elämäntilanne: omat lapset kasvaneet aikuisiksi ja samoin on aikuistuneet miehen lapset toisessa maassa. Meillä on aikaa toisiamme varten ja sen yhteisen elämän alkaminen mahdollisimman pian on ollut alusta asti selvää molemmille. Aika on kovin suhteellinen käsite ja tässä vaiheessa tajuaa myös sen rajallisuuden, siksi odottaminen vuosien päähän ei houkuttele enää.

Olen uusi sivustolla ja tätä ketjua on ollut ilo lukea! Sain jo täältä todella upean vinkin: fraasit useammalla kielellä. Ilmaisukyky eri kielillä poikkeaa joskus tutustakin sanonnasta. Joten tämä oli ehdottomasti paras eikä kovin vaikeaa toteuttaa pienen budjetin häissäkään. Vielä kolme viikkoa aikaa itse vihkimiseen ja pienimuotoiseen juhlaan. Maistraattissa vihkimisen jälkeen (suomeksi) avioliittoon siunaus kappelissa, jonne kutsuvieraat tulevat. Uskonnollisia emme ole kumpikaan erityisemmin, joten musiikkivalinta on virsien sijasta klassisessa musiikissa flyygelillä soitettuna. Ravintolan valinta hääjuhlien pitopaikaksi valikoitui helppouden ja keskeisen sijaintinsa vuoksi. Mahdollisimman vähäisellä stressillä tästä on tarkoitus luoda casual and relax-meininki. Miehen puolelta lähisukua tulee vain kappeliin yksi kurdi pariskunta, muutoin kaikki on suomenkielisiä. Joten tutustuminen samalla mieheni kulttuuriin tulee vieraille lähinnä noiden fraasien ja sanontojen muodossa tutummaksi.