Chava

Se riippuu minkälaista olisit vailla, mm. kampaamo Mimar Utrassa tekee myös meikkejä ja sieltä olen kehuja kuullut. Ainakin sellaisilta morsiamilta jotka haluavat jotain vähän näyttävämpää, kun joissain paikoissa tekevät kuulemma niin luonnollisia meikkejä, että arkenakin on enemmän pakkelia naamassa. Riippuu tietysti ihmisestä, mutta itse kammoksun tällaista. Komps. Kampaamo Mimar teki minulle sekä kampauksen että meikin (ja edullisesti!), ja olin niihin erittäin tyytyväinen. Kelpaa hääkuvaa ihastella vielä vanhanakin, ja meikit kestivät tämmöisenkin niagaran kuin minä Lisäys: ja siellä tehdään kyllä asiakkaiden mieltymysten mukaan, minullakaan ei mitään näyttävyyksiä ollut, mutta oli todella taidolla tehty, kaikkia hyviä ominaisuuksia korostaen.

^ Roomasta ei ole kokemusta, mutta tultiin kolme viikkoa sitten Firenzestä, ja siellä pärjäsi ainakin nuorempien ihmisten kanssa englannilla. 40+ -ikäisten kanssa helpointa on vaan puhua italiaa, 50+ -ikäisten kanssa miltei välttämätöntä (poikkeuksiakin toki on, mutta jos osaa kieltä niin sillä helpottaa huomattavasti asiointia). Jos ei ole tarkoitus mennä kenenkään kotiin tai viritellä keskustelua taiteesta, pärjää hyvin ihan perusasiointilauseilla, jotka oppii nopeasti. Liikenteessä pärjää parhaiten kansainvälisillä käsimerkeillä ja kirosanoilla.

Ei tuossa muuten mitään, mutta suhteen alussa nainen on ollut 14 ja mies 32 vuotta. Mahtaneet vanhemmat saada melkoisen sydärin aikoinaan. Kieltämättä tulee mieleen, että millainen 32-vuotias rupeaa 14-vuotiaan kanssa seurustelusuhteeseen? En tarkoita tällä pahoittaa kenekään mieltä tai olla ikävä ihminen, kuulostaa vain aika hurjalta.

Marmatan vielä tässäkin ketjussa, että veljeni ei antanut mitään, ei edes korttia. Tiedän että mielenosoituksena, mutta vituttaa silti. Tänään justiin tuumasin kun kiitoskorttitilausta kävimme tekemässä, että pitää kirjoittaa siihen vielä piruillessaan että "kiitos ihanasta lahjasta".

Veljeni ei antanut meille edes korttia. Ei muuten tullut kirkkoonkaan, koska "myöhästyi". Tuli kyllä juhlaan syömään ja juomaan ja lähti sitten kaikista vieraista ensimmäisenä, viipyi vain pari tuntia. Joo, meillä on huonot välit enkä olisi kutsunut koko tyyppiä jos äiti ei olisi pakottanut, mutta olisi nyt ainakin voinut esittää kohteliasta kun minäkin kohteliaasti kutsuin. Veljeni on perheen musta lammas, aiheuttanut suunnattomasti mielipahaa koko perheelle yhdessä ja jokaiselle erikseen törttöilyillään. Minä olen sitten paha ihminen kun olen kritisoinut hänen tapaansa sotkea toistuvasti omat ja muiden asiat (veljen itsensä mielestä hänen käytöksessään ei ole minkään valtakunnan vikaa). Tällä lailla hän sitten "haistatteli" meille kun kävi vaan syömässä meidän kustannuksellamme. Sataprosenttisesti veljeni tyyliä... No, minkäs teet. Vituttaa silti.

Meidät vihittiin toissapäivänä, mutta häämatkalle lähdemme huhtikuussa, kun silloin matkakohteessamme (Firenze) kevät kukkii kauneimmillaan. Nyt siellä on vielä vähän turhan valjua.

^ Kiitos! Pidä vaan, kyllä se oli ihan sen itkun arvoista. Jopa jäyhä kirvesmies-enoni pyyhki kuulemma kyyneleitä sen aikana.

Nyt kun on häät pidetty, suosittelen entistäkin enemmän Pyytivaaran Pidot ja Pullat -yritystä kuten pari viestiä ylempänä tein. Kaikki oli todella herkullista ja ihanasti esillepantua, erikoisetkin ruokavaliot ja moniallergiset otettiin huomioon. Palvelu oli hyväntuulista ja ripeää (ja hyvällä tavalla huomaamatonta: väliastioiden korjaus pöydistä, juomien lisääminen jne. tapahtui taidokkaasti vaivihkaa), kaikki tapahtui aikataulussa. Vieraat kiittelivät tarjoomuksia.

Kopsaan tämän tännekin kun näkyy olevan kaksi ketjua: Minun valintani oli Utrassa kampaamo Mimar. Mimarin Anne Kärnä teki minulle sekä kampauksen että meikin. Koko systeemi maksoi koeversioineen 80 euroa (hinta riippuu tietysti kampauksen ja meikin monimutkaisuudesta). Minä olin enemmän kuin tyytyväinen jälkeen, sekä kampaus ja meikki olivat sekä hurjan kauniita että syvän liikutuksen kestäviä (ja näköjään myös hirveän tuiskun ja tuiverruksen, joka meidän hääpäivänämme oli). Kaikesta tuli juuri sellaista kuin toivoin, ihan harmitti kun kampauksen joutui purkamaan ja meikit pesemään pois. Suosittelen lämmöllä!

Myö tultiin kotiin hääyöksi. Oli koti kivasti laitettu ja siivottu, ja seuraavan aamun aamiainen oli valmiiksi jo meille laitettu. Oli leikkelelautanen (palvihärkää, savuhärkää ja kylmäsavustettua merilohta), ja eksoottinen hedelmäkori sisältäen seuraavia lajikkeita: kiwano (mies risti ne piikkisioiksi), rambutan, tamarillo, litsi, pitahaya, kumkvatti, ananaskirsikka, ja sitten tavallisempi viinirypäle (mitä olisikaan romanttinen aamiainen ilman viinirypäleitä joita syöttää toiselle). Kumkvatit olivat hirveän kirpeitä, niitä jäi yli. Näiden lisäksi meillä oli paikallisesta kahvi- ja suklaapuodista Irish coffee -maustettuja kahvipapuja joista jauhoimme tuoreen kahvin, sekä valikoima käsin tehtyjä konvehteja. Aivan ihana aamiainen! Häämatkalle lähdemme vasta huhtikuun puolessa välissä kun Italian kevät on kauneimmillaan.

Kirkossa meinasin liikuttua kun isä talutti minua käytävää pitkin (kannatti katsoa vain suoraan eteensä, koska heti kun yritin katsoa vieraita niin leukani alkoi väpättää) mutta sitten kun pappi aloitti puheensa, sain hillittyä itseni tuijottamalla pappia, kirkon kukkia ja seinän tuuletusluukun nuppia. Juhlassa liikutuin sitten kesken oman kiitospuheeni kunnon kyyneliin asti. Piti jättää pari lausetta puheen lopusta pois kun meni niin itkuksi.

^ ja ^^ Kiitos teille! Nyt kyllä rupeaa jo vähän jännittämään!

^ Hyvä tietää. Pappikaan ei osannut minulle antaa vinkkejä, lupasi myös että itkeminen kyllä unohtuu kun muut asiat jännittävät. Toivottavasti! Etukäteen olen parkunut kuukausitolkulla...

^ Itse juuri puoli tuntia sitten itkin taas naamani punaiseksi kun kuuntelin valitsemiamme häämarssia ja lähtömusiikkia. Huomasin yhden asian: kun kuuntelee sitä valitsemaansa häämusiikkia monta kertaa putkeen, niin ei kauan jaksa oikeasti vollottaa. Tästä päivästä aina häihin asti kuuntelen nuo kappaleet joka päivä ainakin kolme kertaa. En usko että ne enää häissä sitten itkettävät, mikä on ihan hyvä koska monta muuta liikutuksen aihetta siellä sitten on. Olemme huomenna menossa tapaamaan pappia, ja aion kysyä häneltä onko mitään vinkkiä tähän liikutusasiaan. Jos on, niin kerron niistä täällä.

Tietäähän tuo kun on rekkautunut itsekin tänne kirjoittelemaan. Sai innostuksen minulta.