Mary Jane

Aivan samanlaiset fiilikset täällä. Ensimmäinen puku oli kiva silloin kun sen ostin, mutta kun sovitin tulevaa pukua niin se vaan kolahti heti eikä siitä ollut enää paluuta! Sinänsä hauska ketju, koska minä jos kuka olen morsian, joka kyseenalaistaa poikkeuksetta KAIKKIA päätöksiä mitä häiden suhteen on tehty. Onko juhlapaikka kuitenkaan hyvä, entäs kutsukortit, teemavärit, koristelu... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja nämä ei ole mitään äkkiä ohimeneviä ajatuksia, vaan oikeasti mietin pääni puhki tehtyjä päätöksiä. Onneksi sulhanen tuntee minut loistavasti ja osaa käsitellä näitä oikkujani. Toivon todella paljon, että hääpuku jää nyt ainoaksi, joka konkreettisesti menee vaihtoon ja alkaisin uskoa, että olemme tehneet hyviä valintoja!

Kävin tänään sovittamassa kyseistä pukua myös Stokkalla ja nyt on maanataihin aikaa vielä miettiä, että laitanko tilaukseen vai en. Täällä myös yksi Lillyn kyseiseen pukuun ihastunut morsian! Minulla on jo hääpuku, mutta kun sovitin päälleni tuota mallia, se vaan oli niin ihana että puku meni vaihtoon! Nyt tavoitteena saada vanhaa pukua myytyä. Tuo 08-3135 on yksinkertainen mutta silti niin täydellinen!

Kiitos kaikille, kun olette jaksaneet kirjoitella kokemuksianne tänne! Meidän häämatkamme Mauritiukselle on lokakuussa 2011 Helin-matkojen kautta. Olemme ensin 5 yötä Le Mauriciassa ja sen jälkeen 5 yötä Le Canonnierissa. Mietimme loppuajan vaihtoehdoksi myös Le Victoriaa, joka on täälläkin jakanut hieman mielipiteitä. Päätöstämme helpotti kun kuulimme Helin-matkoilta, että suurempi suomalaisryhmä majoittuu Victoriaan samaan aikaan. Halusimme välttää tämän turistiryhmän ja yrittää elää omassa häämatka-paratiisikuplassamme joten emme valinneet Victoriaa.

Tavattiin 01/2009 Kihloihin 7/2010 Yhteenmuutto 10/2010 Häät 10/2011 Meillä siis vähän hassussa järjestyksessä, kun mentiin ensin kihloihin ja sitten vasta muutimme yhteen. Asuimme siis ennen eri kaupungeissa, minä opiskelin Turussa ja miehellä vakityössä Espoossa, joten sen takia virallinen yhteenmuutto oli vasta puoli vuotta sitten. Mies pystyi onneksi työskentelemään noin puolet kuukaudesta Turussa ja itse tulin kesätöihin Espooseen. Minulla on ikää 28 ja miehellä 29v. Suht nopeaa toimintaa noin häiden osalta meilläkin, mutta sen vaan tietää, kun se on menoa!

Vihkiminen vanhassa kirkossa ja hääjulha Salmi-salissa 8.10.2011.

Muistahan tulla sitten jamppa kertomaan kokemuksia tänne reissun jälkeen!

Me olemme myös päättäneet lähteä häämatkalla Balille. Mietimme ensin ABC-saaria, Mauritiusta ja Malediiveja, mutta matalamman hintatason takia päädyimme Baliin. Näillä näkymin menemme kahdeksi viikoksi lomailemaan suuntana Sanur, Nusa Dua ja Gilin saaret. Pakettimatkana reissu maksaisi sen verran enemmän, että varaamme lennot ja hotellit itse. Mies on matkustellut minua enemmän ja hän varaa aina kaiken itse, joten jätän matkan suunnittelun suosiolla hänelle.

Panostus: - ruoka ja juoma - juhlapaikka - sormus (valokuvien lisäksi ainut konkreettinen asia mitä häitä jää käteen, hintaraja kyllä tässäkin) - valokuvaaja (koko päivän dokumentaarinen kuvaus) - häämatka - hääyö (otimme hääyöpaketin ja halusimme huoneen merinäköalalla) Pihistys: - ei bändiä (juhlapaikassa voi tehdä soittolistan itse ja äänentoisto sen verran hyvä, että mielestämme bändi on turha) - hääauto miehen kaverin kautta - ei liikaa koristeluja ja kukkia - alkoholi haetaan Tallinnasta - sormus, koska tulee vain minulle mies ei halua uutta sormusta

Meidän EI-listamme: - huntu - kermakakku - humppabändi - morsiamen ryöstö - hääkaaret, ilmapallot ym. hömpötykset. Koristelun pitää olla yksinkertainen ja tyylikäs. - liian pitkiä puheita. (olin juuri häissä joissa sulhasen isä kertoi kaiken sulhasen elämästä pikkupojasta aikuisikään saakka sisältäen harrastukset, työpaikat jne. KETÄ KIINNOSTAA??)

Me tunnemme/olemme tavanneet miehen kanssa puolin ja toisin melkein kaikki vieraat. Mieheni ei ole tavannut minun vieraistani vain muutamaa ihmistä ja hekin ovat lähinnä kavereideni aveceja. Itse taas olen tavannut kaikki sulhon puolen vieraat. Olin itse vkl:na miehen avecina hänen entisen työkaverinsa häissä joista en tuntenut KETÄÄN. En ollut koskaan tavannut edes hääparia, joten tuntui hieman oudolle olla julhissa. Kutsu oli kuitenkin osoitettu meille molemmille nimien kanssa ja paikalla oli vain n. 50-60 henkilöä, joten kaipa olin silti toivottu vieras.

Kihloihin mentiin samalla kun mieheni kosi kesällä. Hän oli kuulemma miettinyt kosintaa jo kauan, mutta päätös päivästä tuli saman päivän aikana. Olimme kyllä puhuneet asiasta jo aikaisemmin ja oli selvää, että menemme tulevaisuudessa naimisiin. Päivä tuli kuitenkin minulle yllätyksenä.

Kolme kaasoa, joista yksi on siskoni ja kaksi läheisiä ystäviäni. Kaikki kaasoni asuvat harmi kyllä eri paikkakunnilla kuin minä, koska olen muuttanut kaksi kertaa eri kaupunkiin näin aikuisiällä. Miehelle tulee vain yksi bestman, hänelle se riittää kuulemma hyvin.

Meillä vihkiminen klo 15, joka on mielestäni juuri sopiva aika. Klo 12 ja 13 ovat mielestäni aivan liian aikaisia, koska haluan aloittaa päiväni edes suhteellisen rauhallisissa merkeissä, enkä rynnätä pää kolmantena jalkana heti aamusta joka suuntaan. Myös vieraiden kannalta (kaikki minun puolen vieraani tulevat muilta paikkakunnilta) nuo kellonajat ovat mielestäni liian aikaisia. Klo 16 taas on hiukan myöhäinen ruokailun ym. ohjelman kannalta. Vuoden 2011 heinä-elokuuksi meille tarjottiin kirkosta ainoastaan klo 12, 13 ja 16 aikoja. Meillä oli jo alustavasti varattu klo 13 vihkiminen, mutta onneksi hääpäivää siirrettiin lokakuulle, jolloin pääsimme valitsemaan juuri sen ajan jonka halusimme!

Aika hassua, että olitte olleet noin pitkään jo yhdessä, mutta kukaan ei osannut heti yhdistää kihlajaisuutisia häihin. Tuntuisi hassulle olla ensin yhdessä monta vuotta ja sen jälkeen monta vuotta kihloissa. Siitäkö sitten monen vuoden päästä alkaisi vasta sukulaisten mielestä suunnittelemaan häitä? Meiltä kyllä suurin osa perheenjäsenistä kysyi häistä, mutta muutamat muut läheiset olivat yllättyneitä, "ai ensi vuonna jo häät?-tyyliin.

Sama juttu. Mielestäni on kaunis ajatus käyttää esim. mummolta perittyä vihkisormusta itsellä, mutta itse en koskaan ostaisi käytettyä vihkisormusta vieraalta ihmiseltä. Tuntuisi oudolta ostaa sormus, minkä tarinaa et tiedä.

Meillä kihlat valkokultaa, miehellä flakkasormus ja minulla timanteilla. Myös vihkisormus tulee olemaan ehdottomasti valkokultaa. Emme ole vielä päättäneet tuleeko miehelle erillistä vihkisormusta. Jos ei, niin jääpähän sitten minun timanteilleni enemmän rahaa. Keltakultaa en ole käyttänyt vuosiin enkä usko että tulen enää käyttämäänkään. Valkokulta ja hopea ovat mielestäni kauniimpia ja sopivat monenlaisten muiden korujen kanssa.

Sama täällä. Meillä häät lokakuun alussa 2011 ja syksyistä tunnelmaa juhlaan tuovat juuri kynttilät. En missään nimessä halua häihin väreiksi esimerkiksi oranssia, koska en käytä väriä missään muuallakaan. Teemaväreiksi olemme ajatelleet ruskeaa, shampanjaa/kultaa ja vaaleanpunaista. Onhan noista tietysti ruskea syksyn väri.

Näin melkein meilläkin. Tosin vihkiminen nykyisellä asuinpaikkakunnallamme Helsingissä, joka myös miehekkeeni syntymäkunta. Ja juhlat lähikunnassa -ihastuimme juhlapaikkaan ollessamme siellä kaverimme häissä ja oli vielä edullinen ja pitkänmatkalaisten kannalta kätevä kun majoitus samaan hintaan samoissa tiloissa! Meillä myös. Vihkiminen tapahtuu molempien asuinpaikkakunnalla joka myös miehen kotipaikkakunta. Itse juhlat ovat todennäköisesti taas Helsingin puolella. Itse olen asunut viimeiset 5 vuotta Länsi-Suomessa ja kotoisin olen Kaakkois-Suomesta, joten molemmilta suunnilta tulee kaikki minun puolen vieraani. Näistä kaikista syistä tuntui luontevalle järjestää häät pääkaupunkiseudulla.

Päivämäärä vaihtui juhlapaikan takia, eli häät ovat 8.10.2011 Helsingissä.

Mekin olimme puhuneet naimisiin menemisestä, mutta kosinnan ajankohta oli kuitenkin itselle yllätys. Mies tosin tarkisteli minulta sormuksen kokoa edellisellä viikolla, joten osasin odottaa, että ainakin lähikuukausina se tulee tapahtumaan.

Juurikin näin, olen aivan samaa mieltä. Meille oli miehen kanssa molemmille selvää, että kihloihin mennään sitten kun kosinta tapahtuu. Häiden ajankohtaa aloimme myös heti kosinnan jälkeen miettimään ja kuukausi kihlauksen jälkeen kirkko oli jo varattu. Ehkä nuorempana ollaan kauemmin, monia vuosiakin kihloissa, mutta itselle 27-vuotiaana oli selvää että asiat menevät meillä näin. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut kunnioittaa perinteitä avioliiton ja kihlauksen suhteen. Parikymppisenä olin vielä sitä mieltä, että kihloissa voi hyvinkin olla monta vuotta.

Halkesin onnesta ja ensireaktiona aloin itkemään. (en osannut odottaa, että reagoin niin, vaikka olenkin herkkä) Loppuilta tuntui sille, että koko maailma olisi hymyillyt minulle ja oma naamakin oli leveässä hymyssä pitkään.

Meillä oli sama juttu. Tuleva anoppi halusi järjestää kihlajaiset ja kyllähän se meille sopi. Paikalla oli tosin ainoastaan miehen perhe ja sukulaisia, koska oma perheeni asuu toisella paikkakunnalla. Kilistelimme sitten oman perheeni kanssa pienimuotoisemmin maljoja, kun näimme. Kihlajaiset olivat kyllä kivat ja tuli itselle hyvä mieli kun tajusin miten onnellinen anoppi asiasta oli. Lahjaksi saimme Pentikin vanilja-sarjan astioita, koska anoppi oli vihjaillut vieraille, että aloitamme sarjan keräämisen.