Illuusiotar

Käyhän se niinkin . Elikkäs meille Sanna tuli perjantaina tuomaan tukusta tavaraa juhlapaikalle poikansa kanssa ja liinoitti samalla noutopöydän valmiiksi (jotta saamme itse koristella sen). Lauantaina sitten oli jossain vaiheessa tullut juhlapaikalle (itse olin kampaajalla) ja olin jättänyt mummolleni/veljelleni lapulle mitä asioita vielä kertaa pitopalvelun kanssa. Kaikki oli kuulemma ollut ihan ok. Kirkolta juhlapaikalle tullessamme oli alkumaljat sovitusti laitettu valmiiksi takakuistille pöydälle. Missään ei kuitenkaan näkynyt ketään ja vieraat hieman ihmettelivät sitten, että kumpi mahtaa olla alkoholiton vaihtoehto (juomat saman värisiä), näin ollen kävi sitten niin, että alkoholittomat loppuivat kesken ja kaikki holittoman haluaneet eivät sitä saaneet. Holitonta juomaa olisi kyllä ollut lisää, mutta bestman oli innolla perjantaina nakannut kaikki juomat kylmään ilman, että oli tarkistanut missä järjestyksessä ne olisi tullut laittaa (tämän vuoksi osa holittomista pulloista oli aivan kylmiön perällä, eikä pitopalvelun tehtäviin niitä sieltä tietenkään kuulu kaivaa). Muutoinkin alkumaljoja oli kaadettu yli kymmenen lasillista liikaa. Tosin ne illan mittaa kyllä hävisivät, bestman oli sanonut, että ne saa jättää siihen pöydälle juotaviksi. Olimme sopineet palaverissa, että ruoka on hyvissä ajoin valmista, sillä Sanna oli sitä mieltä, että meillä on kättelyihin varattu hieman liikaakin aikaa. Ruoka oli valmiina, mutta lämpimien ruokien päällä vielä kannet. Tottahan mekin ne saimme siirrettyä, ei siinä mitään. Juomapöydälle oli laitettu viinitelineisiin puna- ja valkoviiniä, mutta missään ei näkynyt olutta. Olimme palaverissa sopineet, että nostavat myös olutta tarjolle. Toinen kaaso sitten keittiöön huikkasi ja kysyi asiasta niin eikö Sanna kovaan ääneen sanonut, että alkoholit eivät heidän toimenkuvaansa kuulu. Ja tämä tosiaan tuli sellaisella volyymillä, että lähimpiin pöytiin asti varmasti kuului. Kaaso sitten toisen bestmanin kanssa latoi olutta juomapöytään. Muutoin ruokailu sujui ihan mallikkaasti, eikä minun korviini asti ainakaan kantautunut, että mikään olisi kesken loppunut (tosin jämäruoissa ei näkynyt kasvisgratiinia ollenkaan, joten en tiedä vastasiko määrä menekkiä vai oliko vaan niin tarkkaan laskettu, ettei mitään jäänyt). Ruokailusta häivyimme valokuvaajan kanssa kuvattaviksi, eikä kukaan ainakaan sanonut, että olisi mitään ongelmaa pöytien korjaamisessa ilmennyt. Itse tekemäni kankaiset lautasliinat oli kerätty sankoon, vaikka olin jättänyt keittiöön pyykkikorin, jossa maalarinteipillä luki "ruskeat kankaiset lautasliinat". No, eipä ollut iso vaiva sunnuntaina niitä siirtää, mutta kuitenkin. Kahvi oli ajallaan valmis ja jopa avec:t laitettu pöytään, vaikka olueeseen eivät voineetkaan koskea... Kakunkoristeesta oli Sanna sanonut anopilleni, ettei se sovi kakun päälle, mutta tämä asia oli ollut esillä jo palaverissa eli koriste oli alun alkaen tarkoitus laittaa kakun viereen. Kahvi oli meidän osaltamme muutaman minuutin myöhässä ja siitä oli keittiöstä huomautettu ilmeisen tiukkaan sävyyn toiselle kaasoista, joka oli saanut sen käsityksen, että pitopalvelu olisi jo lähtemässä. Yksi santsikierros pyötiin kaadettiin, tosin jouduin kyllä huomauttamaan kahvin kaatajalle, että missähän mahtaa olla sokeri ja maito, sillä tästäkin olin palaverissa muistuttanut, että tarjotaanhan nekin sitten kahvin ohella pöytiin. Teetä en huomannut kenenkään edes pyötiin tarjoavan. Pyysin Sannalta sähköpostilla hyvissä ajoin ennen juhlia, että voisinko saada sen loppulaskun ihan paperiversiona, johon on eritelty alv:t sun muut ja jossa näkyisi jo maksettu ennakkomaksu. Hän ei tähän mitään vastannut, mutta eipä laskuakaan saatu. Laitoin tänään sähköpostia, että voisinko saada kuitin kyseisten erittelyjen kera, saa nähdä vastaako. Rupeaa vaan mietityttämään, kuten aiemmin lainaamassani keskustelupalstan viestissä mainittiin, että mitenhän mahtaa olla tuo verojen maksun laita.. Aika paljon valmista tavaraa Sanna tukusta toi, eli tuskinpa kauhean paljoa vaivaa on keittiössä itse nähnyt. Sen kuin mättänyt tavarat tarjoiluvadeille vain ja keittänyt perunat. Mutta noin päällisin puolin ei jäänyt ihan kauhean paha maku suuhun, mutta tuskinpa kyseistä pitopalvelua enää toiste käytän (mikäli pitopalveluja jatkossa edes mihinkään tarvitsen, sen verran hyvin viihdyn itse keittiössä )

NeNNi: Miten teillä sujui pitopalvelun kanssa hommat häissä?

Ihmettelen kyllä tuota vastaamattomuutta suuresti, itse kun laitoin jokin aika sitten sähköpostia niin vastasi kyllä viikon sisään ja sitten viestiteltiin muuta viesti niin että vastasi viimeistään seuraavana päivänä.. :S Toivotaan että teillä kuitenkin häissä toimisi kaikki hyvin!

Mielestäni nuo summat ovat todella suhteellisia, esimerkiksi minä ja mieheni emme pystyisi antamaan sataa euroa edes sukulaiselle tai läheiselle ystävälle, puolitutusta puhumattakaan. Sukulaiselle antaisimme jotakin 70-80 euroa, joten mielestäni puolitutun ollessa kyseessä on mielestäni 50 euroa ihan hyvä summa. Toki tähän vaikuttaa myös oma taloudellinen tilanne ynnä muut asiat, meillä vain mies käy töissä ja minä opiskelen, joten kovinkaan moniin kesän juhliin ei tuolla satasen lahjuksella pystyttäisi osaa ottamaan. Omissa häissämme emme myöskään vastaavasti oleta opiskelevien ystäviemme tuovan ainakaan tuota 50 euroa enempää, sukulaisiin kohdistuu luonnollisesti ne suuremmat odotukset.

Onneksi kuitenkin vihdoin viimein vastasi, eipä olisi teillä ollut helppo urakka edessä etsiä uutta näin lyhyellä varotusajalla..

Sukujen suuri sota Sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot sallittuja. Nyt ovatkin kaikki keinot tarpeen, jotta saadaan selville, kumpi suku on paremmin varustautunut elämässä ennalta arvaamattomiin tilanteisiin. Niitä tulee ihan varmasti olemaan myös nuorenparin yhteiselossa… Morsiamen ja sulhasen suvuista molemmista valitaan vikkeläjalkainen henkilö sotaratsuksi, jonka tehtävänä on mahdollisimman nopeasti lähtökäskyn saatuaan tuoda pyydetty esine seremoniamestarille. Muut kuin sotaratsut eivät saa liikkua paikoiltaan, mutta sukujen jäsenet voivat kutsua ratsuja luokseen huudoin ja huiskutuksin hakemaan tarvittava esine. Sotaratsuille annetaan eriväriset viitat. Se suku, jonka sotaratsu ensimmäiseksi toimittaa yleisön eteen pöydälle ko. esineen, saa sulan hattuun. Juontaja toimii samalla tuomarina, eli päättää kelpuuttaako tuodun esineen. Sodan voittaja on eniten sulkia hattuunsa kerännyt suku, jolle koko juhlakansa huutaa kolme kertaa ELÄKÖÖN, ja koska toinen suku antoi hyvän vastuksen, heillekin huudetaan samoin kolme kertaa ELÄKÖÖN! Voittajasuku saa lisäksi palkinnoksi kuoharia sekä lasten samppanjaa. Juontaja pyytää yksitellen (valiten tilanteeseen sopivimmat) SOTARATSUT HAKEKAA - käyttämätön nenäliina - kultasankaiset silmälasit - miehen kenkä, ei musta - vihkisormus 1970-luvulta - punasävyinen huivi - kännykkä, ei Nokia - ruokakaupan kuitti - vähintään puolimetrinen hius - deodoranttia - sikari - sakset - virsikirja - laastaria - korvarengas - taskumatti - hakaneula - lastenvaippa - jne (Koivula, Kirsti. 2009. Onnistuneet häät - seremoniamestarin ja hääparin opas. Virikekirjat.) Jalostin tätä vielä lisää bongattuani täältä runomuotoiset vihjeet, joita aion siis häissämme hyödyntää.

Hyvä, että sait kiinni. Toivotaan että kaikki menee niin kuin on sovittu!

Ok. Kumma juttu, mulle kuitenkin vastannut viime kuussa ihan normisti... Hmm.. Tässä joku numero jonka löysin (en oo soittanut, joten en mee vannomaan onko oikea) 050 325 9720.

Onko käyttämäsi sähköpostiosoite gmail:n, ollut kuulemma edellisen kanssa ongelmia niin vaihtoi?

Ihan hyvin, palaveri pidettiin hänen kotonaan, toimisto kuulemma remontissa. Maistettiin pikkelsiä ja karjalanpaistia sekä leipää, hyvää olivat. Sanna kertoili syödessämme hieman huomioitavia asioita muun muassa kysyi mihin aikaan olemme perjantaina koristelemassa juhlapaikkaa, jotta hän voi tukusta suoraan tuoda tarvikkeet sinne jääkaappiin, lisäksi hän laskeskeli monelta pitää päästä lauantaina aloittelemaan ruoanlaittoa ja kertoi olleen tapana niin, että hän saa emännältä toisen avaimen, jolloin kenenkään ei tarvitse olla laskemassa häntä sisään. Vastaili siinä puhuessaan myös joihinkin miettimiini kysymyksiin, ilman että täytyi kysyä. Tämän jälkeen kävimme suunnittelmaani ohjelmaa ja aikataulua läpi ja sitten yksityiskohtaisesti kysyin kuuluhan tarjoilijoiden työhön huolehtia alkumaljoista ja hän kertoi millä tavalla ovat alkumaljat yleensä hoitaneet, lisäksi kysyin miten kahvipöydän suhteen, kun tarjottavat eivät tule heidän kauttaan niin laitammeko valmiiksi tarjoiluastioihin ja he nostavat pöytään vai kuinka (näin teemme), tarjoilijat myös tekevät kahvista ja teestä santsikierroksen maidon/sokerin/kerman kanssa. Myös ruokailun ja kahvin jälkeen likaiset astiat korjataan pöydistä ja kaikki nämä perusasiat kävin kohta kohdalta läpi. Noutopöydän suhteen sovimme, että hän liinoittaa sen valmiiksi perjantaina, jotta voimme koristella sen mieleiseksemme. Nettisivujen suhteen unohdin kysyä, miksi niitä ei enää löytynyt.. Minulle jäi ihan hyvä ja luottavainen fiilis käynnin jälkeen. Sovimme koska viimeistään täytyy ilmoittaa lopullinen vierasmäärä ja aion laittaa palaverissa sovitut ja läpi käydyt asiat hänelle viimeistään silloin sähköpostiin muistinvirkistykseksi. Puhuimme myös tuon laskutusasian läpi, ja hän laittaa sähköpostiini ensimmäisen laskun elokuun alussa (kun olen ilmoittanut vierasmäärän), ennakkomaksu on noin 1/3 loppusummasta, loppulaskun saamme sitten hääviikonloppuna ja sen suhteen eräpäivä on se seuraava maanantai. Ihan asialliselta siis vaikutti omasta mielestäni. Oli varmaan vielä jotain asioita, lunttilappuni on kotona, joten palaan viikonlopun jälkeen asiaan, jos unohdin jotai oleellista... Pitäisiköhän vielä sähköpostitse kysyä tuosta nettisivujen häviämisestä, ihan mielenkiinnosta tosin epäilen vastauksen olevan sitä luokkaa, että koska tilat on remontissa niin myös nettisivut siksi aikaa pois käytöstä. Niin ja kertoipa hän myös varoittavan esimerkin Kymen Wienerin kakuista (meillä siis sieltä hääkakut tilattu), sanoi olleensa lähiaikoina neljissä häissä, joissa oli kyseisen lafkan kakku ja kakkujen olleen todella, melkein ällön makeita, kertoipa yhden morsiamen pettyneen niin pahasti kakun makuun, että itku oli lähellä. Hän mainitsi myös, että marsipaanipäällysteisissä kakuissa on ollut todella suuri määrä kreemiä (sitähän pitäisi olla tyyliin sen verran, että marsipaani liimaantuu kakun päälle). Meille ei ole tulossa marsipaanikakkua, mutta nämä esimerkit saivat minut päättämään, että haluan varmuuden vuoksi maistaa tilaamaamme kakkua! Meille on tulossa täytteeksi vadelmaa ja limeä, tilatessa oikein painotin että haluan sitä limeä sinne, että kakku ei olisi niin makea vaan vähän myös raikas, päälle tulee sitten suklaakreemi, eli ei pitäisi olla kauhean makeaa, sillä kyseessä ei ole se perusmansikkakermakakku, mutta mielenrauhan vuoksi täytynee vaatia maistiaista... En sitten tiedä liioitteliko Sanna asiaa, sillä hän sitten melkein samaan hengen vetoon mainosti kakun tekijäksi erästä läheistä konditoriaa, jossa kuulemma tehdään todella hyviä kakkuja eli tiedä sitten

Meillä juhlaohjesääntöön kirjattiin päädyttiin kirjaamaan näin: "9§ Lahjukset Lahjojen tuominen ei ole edellytys hääjuhlaan osallistumiselle. Mikäli juhlaväki kuitenkin hääparia tahtoo muistaa, voi lahjalistaa kurkistaa osoitteessa www.haalahja.net. Näin hääpari säästyy useilta samanlaisten leivänpaahtimien ja kyseenalaisten posliiniesineiden saamiselta. Kirjekuorien tuominen on suotavaa talonrakentamishaaveen toteuttamista silmällä pitäen. " Tuolla nettiin tehdyssä häälahjalistassa taasen kerrotaan seuraavanlaisia asioita: "Haaveissamme on rakentaa oma talo ja toivoisimmekin lahjaksi rahaa tämän unelman toteuttamiseksi. Alle on koottu helpotukseksi lista, josta saa kukin varata yhden tai useamman lahjan jonka haluaa rahan muodossa antaa. Lahjan voi tuoda kuoressa juhlaan tai tehdä tilisiirron seuraavalle tilille XXXXXX-XXXXXXXX. Laminaattipaketti 20€ Maalipurkki 30€ Laattoja 35€ Maalia 50€ Lattialaattoja 80€ Takkaan 100€ Laminaattia 120€ Leivinuunin muuraukseen 150€ Eli ei suinkaan toivota, että ihmiset käyvät meillä laminaattia ostamassa, siitä tulisi varmasti ihana lattia, kun olisi sen seitsemää sorttia erilaisa laminaatteja rinta rinnan Pyrittiin laittamaan listalle mahdollisimman eri hintaisia kokonaisuuksia, jotta kaikille olisi jotain. Ajattelimme tämän "lahjalistan" helpottavan sitä, että ihmisten ei tarvitse antaa pelkkää kylmää käteistä vaan tämä on vähän niin kuin lahjakortti sitomatta tarvikkeen ostoa tiettyyn kauppaan. Suunnitelmissamme on myös (mikäli ihmiset lahjalistalta varaavat tavaroita eivätkä anna vain sitä rahaa), että vielä erikseen kiitoskorttiin laittaisimme lupauksen laminaatin ostajalle tyyliin: "olette lämpimästi tervetulleita katsomaan hienoa lattiaamme, sitten kun talo on valmis" ja vastaavasti maaliin rahaa antaneelle "olette lämipimästi tervetulleista ihailemaan upeita seiniämme talon valmistuttua" ja sitten jonakin kauniina päivänä, kun talo on tosiaan rakennettu voisi osoitteenmuutoskorttiin kirjata vielä kutsun tulla ihailemaan häälahjaksi hankkimaansa laminaattia/seinän väriä jne

Palatakseni vielä tuohon Kymen Astiavuokraamo & Pito- ja Juhlapalveluun. Etsin äsken heidän nettisivujaan, tuloksetta. Sen sijaan löysin mielenkiintoisen keskustelun suomi24:sen sivuilta kyseiseen pitopalveluun liittyen...Tuorein viesti ei ole montaakaan päivää vanha, mainittakoon siitä esimerkiksi tämmöinen kappale: "Ja luotettavasta lähteestä olen saanut tiedon, että esim. Kymen astiavuokraamo ja pito- ja juhlapalvelu ja astiavuokraamo jota täällä kovin hehkutetaan, ei todellakaan maksa veroja ja tee tilinpäätöksiään oikein... eiköhän kaikki mikä käteisellä maksetaan, mene omaan taskuun verottajasta huolimatta. Niin ja eipä tuolla omistajalla taida muutenkaan olla muuta kun tuulen huuhtoma per*e.... ulosotossa asiat jo.... ainakin asiakastiedon mukaan.... Ja kertoopa sekin jotain, että kyseisen yrityksen nettisivut ovat kadonneet....." ( http://keskustelu.suomi24.fi/node/9989045 ) Meillä on huomenna palaveri sekä maistajaistilaisuus kyseisen pitopalvelun pyörittäjän Sannan kanssa. Henkilökohtaisesti en ole häntä vielä kertaakaan tavannut, mutta meidän suhteemme ainakin sähköposteihin vastaaminen on ollut ihan ripeää, muutaman päivän viiveellä tapahtuvaa - yleensä. Kerran hän on ilmeisesti unohtanut vastata tai ei oikeastaan vastatakaan, kyllä hän vastasi, mutta lupasi vielä palata asiaan tarkistettuaan kalenteriaan, ilmeisesti asia kuitenkin unohtui. Toki se pääsi itseltänikin unohtumaan, enkä näin ollen muistanut kysyä asiaa uudelleen kuin vasta muutama päivä sitten. Mitähän kaikkia asioita olisi syytä huomenna käydä palaverissa läpi, että kaikki "itsestäänselvyydetkin" muistaisi puhua? Kuinka yleensä nuo pitopalvelut laskuttavat, eli mikä mahtaa olla yleinen käytäntö? Itselläni ei ole mitään aiempaa kokemusta pitopalvelujen kanssa toimimisesta, joten en tiedä miten yleensä hommat hoidetaan. Sehän on tietysti itsestään selvää, että kuittiin on asiakkaalla oikeus oli ostos sitten viisi senttiä tai useampi tonni...

Minä en ainakaan ole aiemmin missään kuullut saati sitten törmännyt tuohon ideaan.

Vastaanpas nyt sitten itse, millaisiin ratkaisuihin päädyttiin. Elikkäs meille ei kyllä ihan kauheasti ohjelmaa tule, sillä huomasin ohjelmarunkoa suunnitellessani ettei aika yksinkertaisesti riitä (meillä vihkiminen vasta klo 16). Ruokailun ja kahvin välissä vieraat saavat pöytäkunnittain täyttää visailu-lappusen, jossa on kysymyksiä hääpariin liityen, sillä aikaa hääpari on ulkona kuvattavana, vielä ennen kahvia eräs ystäväni esittää muutaman kappaleen. Kahvin lomassa morsiamen äiti ja sulhasen isä pitävät lyhyehköt puheet, jonka jälkeen morsian ryöstetään. Jos morsian saadaan onnellisesti takaisin niin päästään tanssimaan häävalssi (noin kello 21), jonka jälkeen on valssia mahdollista tanssahdella noin tunnin verran (mikäli tanssijoita riittää, jos ei niin vaihdetaan toisenlaiseen musiikkiin). Häävalssin jälkeen on myös mahdollisuus, niillä jotka eivät halua tanssia, aloittaa boolin kittaus eli ottaa rohkaisuryyppyjä, jotta tanssin jälkeen alkavassa karaokessa riittäisi laulajia. Vielä ennen karaokea on ohjelmassa varsinainen ainut sellainen ohjelma, johon vieraat joutuvat osallistumaan eli vuorossa on "Sukujen suuri sota" - leikki ja sitten loppuillan ja yön raikuu karaoke kunnes viimeinenkin väsähtää. Tuo leikki alkaa vasta noin kello 22, joten silloin ei välttämättä ole enää kaikki paikalla, mutta mielestäni oli tärkeämpää se, että häävalssi on mahdollisimman aikaisin, kun suurin osa haluaa varmaan sen nähdä..

t_m_a: Itse laittaisin kartan varmaankin viimeiseksi, elikkäs kaiken tekstin jälkeen - käytännössä siis toiselle puolen paperia. Kartan alapuolelle sitten voisi laittaa kirkon ja juhlapaikan osoitteet. Itse juhlaohjesäännön tekstiosasssa voisi sitten olla viittaus siihen, että kartta on tekstin jälkeen. Esimerkiksi itse laitoin juhlaohjesäännön kohtaan 5§ Juhlapaikalle löytäminen: Morsiusparin vanhemmat luultavasti löytävät juhlapaikalle, joten heitä on hyvä seurata. Juhlapaikan osoite sekä kartta on liitetty loppuun, jos joku ei luota morsiusparin vanhempien suuntavaistoon tahi haluaa muuten vain asettaa sen navigaattoriinsa. Reitin varrelle on sijoitettu myös opastekylttejä, joten toivottavasti eksymisiltä vältytään.