Rii'a

Hääpuku. <3

Me aiotaan kaason kanssa askarrella save the date kortit pääsiäisenä. Onpahan sitten ensi jouluna valmiina, kun lähetetään ne joulukorttien mukana.

Meillä budjetti niin laaja kukille sen vuoksi, että olen floristi-puutarhuri ammatiltani, ja tämän vuoksi kukat on todella tärkeä elementti somistuksessa. Mutta meille tulee kukkien lisäksi myös muuta somistetta. Ja koska itse pystyn kaikki tekemään, niin haluan kukkiin panostaakin.

Ootko harkinnu ammattitaitoista floristia, joka varmasti osaisi tehdä juuri sellaiset asetelmat, kun haluat? Mutta toki ne itsekin pystyy tekemään, harjoittelun jälkeen. Onko kyseessä millainen sidontatapa? Sieneen, ihan kimppuna, vapaaseen veteen aseteltuna? Aina parempi, että saisit ne viileään, mutta tekniikkakin vaikuttaa kestävyyteen. Sienityöt esim. veisin ehdottomasti kylmään... Kestävimmästä päästä on esim. kryssa, neilikka, aukeemisvaiheessa olevat ruusut, yms. Hortenssiasta sen verran, että näyttävä kukka ja tuo runsautta helposti. Mutta sidottavista kukista ei helpoimmasta päästä. En esim. aloittelijalle suosittele sienitöihin..... Jos ei omaa y-tunnusta, niin tukuista ei niin vain saakkaan kukkia. Että sit pitää miettiä jotain muuta paikkaa. Toivottavasti tää vähän ees helppas, ja kysy toki lisää, jon on tarvis.

Meillä kaasot saa pukeutua oman mielen ja harkinnan mukaan, emmekä osallistu kustannuksiin. Mutta sulkki haluu, että bestmanilla on myös bonjour-puku, niin sen vuokrauksen maksamme.

Ex-Hämeenlinnalaisena sanoisin, että kääntykää kaikki morsiot suosiolla Pionin pakeille. Modernein ja ammattitaitosin kukkakauppa Hämeenlinnassa.

Me kutsutaan kaikkien vieraidemme lapset. Oli oikeestaan melko automaatio.

Meillä kyllä touhutaan ja tehään yhessä. Mun mielestä vähän outoa, jos sulhanen ei tee mitään ja morsian järjestää hiki hatussa kaikki. Ja sulhanen vaan ilmaantuu paikalle.

Meillä ainakin on tuleviin talvihäihin tarkoitus tehdä juuri kuvaamallasi tavalla. Pöytäasetelmiin tulee meillä siis valkoisia liljoja, mutta morsiuskimppu minulla koostuu valkoisista ja punaisista ruusuista, samoin kuin vieheet ja rannekukat.. En tiedä etiketistä mitään, tein vain päätöksen sen perusteella mikä tuntui omasta mielestä kivoimmalta En siis osaa vastata siihen rikkooko tuo etikettiä, mutta entäpä sitten vaikka rikkoisikin? Tuskin se ketään järkyttää tai teidän häitä pilaa, päinvastoin, onpahan oman näköiset Tuo on kyllä niin totta! Mitä se kenellekkään kuuluu mitä kukkia missäkin on Päätöksen teko vaikeaa, ja toivomiani pioneja ei oikein saa. Kaipa tässä sitten aletaan oikein kunnolla pohtimaan ja suunnittelemaan floristin kanssa kukka-asiaa. Vinkit edelleen TERVETULLEITA, kiitos! Ei toi mitään etikettiä riko. Tosi monissa häissä morsiammella kimpussa ihan eri kukkaa, kun mitä koristeissa käytetty. Kun monet morsiammet haluavat esim. kallaa/flammaria, jotka on suht kalliita kukkia. Sen vuoksi ne laitetaan juur kimpuun ja sulkun vieheeseen, ja juhlapaikka koristellaan huokeammilla kukkilla esim. ruusu, neilikka, tulppaani, kryssa..... Meillekin tulee niin, että mulle laahuskimppu himppasen kalliimmista ja erikoisemmista kukista esim. phalkkaria, arabicumia yms. joita tulee siten sulkin vieheeseen. Isien ja bestmanin vieheet ja kaasojen rannekukat ja äitien pukukorut ja sulhaspoikien ja morsiustyttöjen kukat tuleekin sitten samaa sävyä, mutta selvästi halvemmilla kukilla.

Mulle ammattilaisena on niin tärkeää, että on nimenomaan morsiuskimppu eikä ihan perus onnittelukimppua. Tiedän kuitenkin tarkemmin mitä vaatimuksia kimpulle asetetaan... Joskus vois sanoo, että tieto lisää tuskaa. Ehkä ei ois niin kamalan tärkeetä, jos en tietäs kaikkea mahdollista.

Tuleeko lainkaan hääkimppua? No tuol välissä kirjoitusvirheineen lukee laahusmorsiuskimppu. Eli siis todellakin tulee.

Tuleeko lainkaan hääkimppua? No tuol välissä kirjoitusvirheineen lukee laahusmorsiuskimppu.

Meille tulee vihkisormukset Korus Designilta, eikä muuta paikkaa edes mietittykään. Käytiin viime viikolla katsomassa valmista mallistoa, josta sulho löysi itselleen omansa, ja minulle tehdään saman sarjan sormuksesta muunnelma. Otettiin vähän tietoja yms ylös, ja soittavat joulukuun aikana, kun ekaa luonnospiirrosta saa tulla katsomaan, jänskää. Aivan ihana paikka, ja ihana palvelu. Meitä palveli sellanen todella osaavan oloinen ja asiakaspalveluhenkinen nuori mies. Voin sanoa, että ilolla sinne meen uudelleen.

Meillä muuttui suunnitelmat kuvaajan suhteen ihan totaalisesti. Sulholle tuli mieleen eräs ammattivalokuvaaja (tutun tutun tuttu), joka asuu reilun 200 km päässä meidän juhlakaupungista. Pistin meiliä, että tuleeko hän näin kauas kuvaamaan, ja että onko hän enää vapaana tuolloin, kun kuvaajaa tarvitsemme. Ja me saatiin hänet, ollaan ihan super onnellisia! Hänen ottamat kuvat on ihan mahtavia, sellasia luovia ja tunteellisia, eikä mitään "ollaan nielty rautakanki ja tässä ny pönötetään". Eli meille tulee koko päivän paketti: -vihkimisen kuvaus kirkossa -muotokuvaus -hääjuhlan kuvaus -yhteiskuvat perheen, sukulaisten, kavereiden kanssa -kuvien käsittely päivä -suunnittelu- ja tutustumispalaveri -"kihlajaiskuvia" suunnittelupalaverin yhteydessä -valmiit käsitellyt digitaaliset kuvat vapain käyttöoikeuksin -valokuvaajan assistentti -20 kpl virallisia muotokuvia -mustavalkeat ja erikois käsitellyt kuvat kuuluu hintaan -yleensä ottaa matkakulukorvaukset, jos häät yli 100 km päässä, kun varasin hänet jo näin ajoissa, niin ei ota matkakustannuksista mitään Hinta 1500 €.

Perjantaina varasin kirkon. Sain juuri sen ajan (ja myös päivän), kun oltiin ajateltukin. Eli 26.7.2014 klo 14.00 soi meille hääkellot.

Ei onneksi mene. Ihan huippu anoppi mulla. <3

Kävin ihan extempore Morsius Galleriassa noin kuukausi sitten. Enkä voi muuta, kun kehua ja liputtaa. Ennen, kun ehdin kenkiä saada jalasta minua alettiin jo palvella. Erittäin ystävällinen naismyyjä (Maria?) tiedusteli, että olinko minkälaisella asialla: hääpuku/juhlapuku? Kerroin hänelle, että hääpukuja tulin katselemaan. Sitten hän kysyi, että haluanko vain katsella vai olisinko myös kiinnostunut sovittamaan. No sovittamaanhan me sitten alettiin. Ensin hän esitteli minulle tarkkaan, miten puvut on jaoteltu myymälään, jotta tietäisin mistä etsiä. Hän antoi minulle sellasia värikoodeilla olevia rinkuloita, joilla voisin merkata puvut joita haluaisin sovittaa. Kysyi hän myös sen, että haluanko katsella yksin vai yhdessä. Halusin sit hetken katsella itekseen, ja noin 20 pukua sieltä merkkasinkin sitten. Tän jälkeen sitten alettiin sovittaa. Joka ikistä mun merkkaamaa pukua sovitettiin, vaikkei oikeaa kokoa ollutkaan. Ja jos puku ei mennyt alakautta päälle, niin sitten se puettiin yhdessä yläkautta. Tosi hyvän kuvan sain pienistäkin puvuista, että miltä ne näyttäis mun yllä oikeassa koossa. Myyjä myös kyseli tarkkaan mistä pidän/en pidä missäkin puvussa. Millasta materiaalia, kirjailujen/helmien määrää, laahuksen/helman kokoa yms., jotta saatiin tyyli selville. Hän myös kertoili koko ajan, että miten pukua vois korjata (jos siis tarvi jotain tehdä), mistä istui hyvin, tai mikä ei sopinut niin hyvin. Sitten hän otti minusta kuvia niissä puvuissa mistä halusin. Ja sain ihan rauhassa pyöriskellä puvut yllä eikä myyjällä ollut kiirettä tempoa sitä mun päältä pois. Sitten kun löydettiin mun vartalolle sopiva malli, oikeat materiaalit yms. Myyjä kävi tällaisia vaihtoehtoja vielä etsimässä sovitettavaksi, ja hän löysikin minulle sen THE puvun, jota en ois ite tajunnu ees sovittaa. Todella kauniin yksinkertainen Agnesin puku, joka istu mun päälle, kun toinen iho. Muutamia vielä sovitettiin sen jälkeenki, mutta ei niitä osannu enää kattoo samoin silmin. Löysin siis puvun, joka on tän vuoden mallistoa. Käyn kokeilemassa sitä viellä ens kuussa äidin kanssa (joka pukuompelija), jonka makuun ja silmään luotan viime kädessä eniten. Mutta ainaki kuvista äiti oli ihan sitä mieltä, että mulle ihan nappi puku. Mutta tosiaan, jos puku näyttää luonnossakin äitinikin silmään hyvältä, kauniilta, istuvalta, niin sen sitten tilaan tuossa itsenäisyyspäivän tienoilla. Heillä on nyt kamppis, että kun ostokset ylittää 1000 €, niin saa miesten/naisten juhlapuvun ilmaseksi.. Niin isäni saa sitten sen tarvitsemansa juhlapuvun siinä sitten samalla. Mutta tosiaan, kannattaa käyä kyseisessä liikkeessä. Koska toi oli mun eka ja vika liike missä aion käyä. Siellä se mun unelmien puku ottaa, niin miks lähteä enää muualle.

Me ei kumpikaan kutsuta työkavereita häihin. Kun ei meillä kummallakaan oo ketään läheisiä työkavereita, eikä olla työkavereiden kanssa vapaa-ajalla tekemisissä. Me joudutaan muutenki karsimaan vieraslistaa rankalla kädellä, niin sen vuoksikin jää sitten työkaverit kutsumatta, kun eivät ole ensisijaisia kutsuttavia. Ja en kyl tiiä oisivatko ees valmiita tuleen häihin 800km päähän, vaikka kutsuttas.

Miehelle tulee toi pelkistetty leveämpi sormus, ja pelkkä vihki vaan, kihla menee korurasian uumeniin. Mulle tulee sitten noiden kahden sormuksen yhdistelmä. Eli siis toi missä yks kivi ja sit toi missä monta pientä kiveä. Mulla myös menee kihla korurasiaan sulhon kihlan viereen, ja sormeen pelkkä vihki. Nää on meidän unelmien sormukset, muutoksien kautta.

Tiedän täysin tunteen. Oon ite kanssa sellanen, että kaikki pitää olla just eikä melkein, pätee vahvasti myös askarteluun. Sen vuoksi päädyttiin, että tilataan kutsut valmiina, eipähän tarvii ressata.

Tottakai tietää, eihän sitä tarvii salailla. Aina välillä kerron jotain juttuja, mitä täällä on kirjoteltu, mutta eipä sen enempää.

Meillä tämä ehdotus tuli enemmän mieheni, kun mun puolelta. Kun olen koko seurustelun ja kihlojenkin ajan sanonut, että en ota sulhon sukuniemeä, koska se on myös miesten yleinen etunimi. Esimerkkinä, vaikka Jaakko Lauri, eli tän tyylinen. Ja kuinka hullulta se sitten, kuullostaisi mun etunimen jälkeen se miesten etunimenäkin käytetty sukunimi. Minä sitten ehdotin, että ottaisimme sulhon äitin sukunimen, joka on ihan kivan kuuloinen. Mutta sulho taas ei sitä halua, koska se on verrattain yleinen. Sitten taas minun äitini sukunimi mikä myös minulla on käytössä (mun vanhemmat eivät ole koskaan menneet naimisiin, vaikka yhdessä edelleen ovat), on yksi suomen yleisempiä sukunimiä, varsinkin Savon suunnalla. Sen vuoksi mie en taas sitten sitä halua. Sitten sulho ehdotti, että mites isäni harvinaisempi sukunimi, että eiköhän otettas se yhdessä. Siihen on siis päädytty jo vuosia sitten. Tottakai haluan myös isältä kysyä, että tämä on ok, vaikka tuskin hänellä on siihen mitään valitettavaa. Mutta periaatteesta haluan sen kysyä. Ja näin sitten myös isäni sukunimi jatkuu, koska se ois meidän suvussa katkennut meidän isään, jos mie en sitä ottais. Senkin vuoksi hieno valinta.

Tää olikin se ainut puku, jossa vyötärö asettuu kohilleen. Niskalenkki ei oo tossa ees kiinni. Hmmm, tuota en tullu ees ite aatelleeksi. Voikohan olla myös kuvakulma, joka vaikuttaa? Kun yhessä kuvassa, joka on suoraan edestä, niin kaula näyttää paremmalta. Piru vie, kun en saa sitä kuvaa tänne, kun se on liian iso, enkä ossaa pienentää. Mutta harkitaan harkitaan. Lisää kommentteja olis kiva kuulla.

Kävin eilen kokeilemassa pukuja. En viellä tilannut, mutta tällainen jäi harkintaan. Kertokaapa ihan rehellisesti mitä mieltä ootte.

Meillä onkin sellainen tilanne, että mie muutan sukunimeni ennen häitä. Eli otan isäni sukunimen ja naimisiin mentäessä sulhanen ottaa sitten mun sukunimen. Eli meillä meillä molemmilla menee sukunimi uusiksi.