Mrs.S.L.M.

Olen tuolla aiemmin jo vastaillut, mutta siitä onkin jo parisen vuotta aikaa. Eli minä siis ehdottomasti halusin tietää polttaripäivän, koska minulle sopivat viikonloput ovat vähissä. Ohjelmassani on nimittäin vanhempieni kanssa mökkeilyä sekä hääjärjestelyjä ja erään sulhasen ystävän häät. Minulla oli listattuna kesäkuun viikonloppuja, mutta ne eivät kuulemma minun polttariporukalle käyneet joten minun pyydettiin luettelemaan heinäkuun viikonloppuja. Heinäkuussa minulle kävi vain kaksi viikonloppua ja mieluusti haluan pyhittää häitä edeltävän viikonlopun hääjärjestelyille, niin valinnanvaraa ei lopulta oikein ollut ja olisin viikonlopun arvannut vaikkei sitä olisi minulle kerrottu. Lisäksi kaaso ja bestman olivat päättäneet pitää meille samaan aikaan koko viikonlopun kestävät polttarit. Molemmille siis omansa. Meillä on kotona siinä vaiheessa kaksi kissaa joten niille piti keksiä hoitaja. Tämän kaiken härdellin lisäksi sekä minä että sulho tehdään vuorotöitä. Sulhanen ei omaa polttaripäiväänsä tosin tiedä, mutta minä olen hänet järkännyt (muka) kissojen hoitajaksi minun polttareiden ajaksi ja vaatinut hänet pysymään kotona koska toinen kissa on vasta pentu. Hän osaa siis olla kotona kun häntä tullaan hakemaan. Loppujen lopuksi vanhempani tulevat hakemaan kissoja sitten kun sulho on kaapattu kesken uniensa aamulla meiltä. Miljoona stressinaihetta katosi sen siliän tien kun minulle päivä kerrottiin. Nyt voin innolla odottaa polttaripäivää ja ohjelmaa, joka on minulle loppujenlopuksi yllätys.

Noniin, vähän päivitystä tähän kutsuasiaan, jota purnasin edellisellä sivulla 5. Ollaan kutsut lähetetty ja tämä kaveri, josta oli puhetta jäi ilman kutsua. En ole hänestä nyt kuullut melkein kahteen vuoteen, joten anti olla. Muutkin itse itsensä kutsuneet jätettiin kylmästi ilman kutsua. Sukulaiset tappelee edelleen keskenään, mutta tapelkoot. Jätettiin myös minun oma veljeni kutsumatta, sillä meillä on mennyt nyt sukset ristiin hänen käytöksensä takia (humalapäissään uhkaili minua fyysisesti). Välit on nyt pikkuhiljaa korjaantumassa, mutta en tunne oloani vielä niin hyväksi että häntä haluaisin häissämme nähdä. Koska häävieraat ovat suurimmalta osin sukulaisia ja kavereista mukaan pääsivät vain läheisimmät, päätettiin miehen kanssa pitää kaikille kavereille jotkin "hääbileet" myöhempänä ajankohtana.

Enpä osaa sanoa, että kuuluuko tämä tähän topiciin mutta kirjoitanpa ajatuksia ylös. Kohta siis menossa naimisiin ja nimi pitäisi päättää. Aina minulle on ollut selvää, että otan miehen nimen kun niin on aina tehty. Omaa sukua olen tutkinut 1500-luvulle asti ja miehen nimen ottaminen on tosiaan meidän suvussa ollut tapana. Tuossa vuosi sitten alkoi todenteolla mietityttämään tämä nimiasia, sillä minun nykyisellä nimellä ei Suomessa ole ihmisiä kuin 150 kpl ja miehen nimellä 1900 kpl. En sitten tiedä onko jotain "erikoisuudentavoittelua" tämä halu pitää oma harvinainen sukunimi. Miehen nimi on mielestäni kyllä oikein kaunis suomalainen nimi. Välttyisipä ainakin joka kerta tavaamiselta, koska omassa nimessä on "outoja" kirjaimia. Haluan kuitenkin, että perheellä on yhteinen nimi, joten päädyn kyllä miehen nimeen kun sen muutaman kuukauden päästä saan. Miehelle en omaa nimeäni halua antaa. Koska meidän suvussa on ollut joidenkin tahojen tapana ottaa joku muinaisjäännenimi, niin ehkä tulevaisuudessa joku jälkeläinen, jolla on enemmän pokkaa kuin minulla, ottaa nimekseen tämän minun nykyisen nimen. Ja onhan tämä suku ja sukunimi aina osa minua, enkä anna sen unohtua.

Mennyt ihan stressaamiseksi tämä. Päätin nyt vaan jättää kyseisen ihmisen kutsuttujenlistalta pois. Jos kehtaa tulla kyselemään kutsua niin sanon kyllä, että ei kaikki mahdu mukaan. Muutenkin joudun jättämään esimerkiksi serkkujen puolisoita pois, joita en ole koskaan nähnyt enkä juhliimme kaipaa. Edit. Kuulin mieheltä, että meidän häistä oli puhuttu miesten saunaillassa ja siellä oli porukka alkanut kutsua itse itsensä juhliin. ”Menette naimisiin ja minä haluan olla mukana!” Tämä on jo naurettavaa. Kyse kuitenkin kolmekymppisistä miehistä! Osalta porukkaa on tullut jo naurettavia uhkavaatimuksia. Sukulaisista puhumattakaan. ”Jos se tulee niin minä en tule.” No voi voi, älä tule sitten. Aikuiset ihmiset, haloo!

Meillä puhalletaan saippuakuplia. En ole edes tiedustellut saako vihkikirkomme pihassa (Paavalin kirkko) heitellä mitään. Kammottaakin ajatus jostain riisinjyvistä kampauksen sekä puvun seassa ja ties missä rintojen välissä.

Minulla sellainen tilanne, että yläaste aikainen kaverini otti yllättäen minuun yhteyttä facebookin kautta noin vuosi sitten. Olemme siellä kavereita, mutta emme ole nähneet pitkään aikaan. Yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa silloin kun molemmat jatkoivat eri kaupunkeihin opiskelun perässä. No tämä kaveri kyseli kuulumisia ja tottakai siinä piti silloin hehkuttaa suht tuoretta kihlautumista ja tulevaa naimisiinmenoa. Tämä kaveri sitten pyysi, että voiko hän tulla myös häihin ja silloin se tuntuikin ihan hyvältä ajatukselta ja sanoin että hän on mukana vieraslistalla. Juteltiin yhteisen kaverinkin kanssa asiasta (tämä kaveri on todella läheinen ystävä minulle ja hän pitää enemmän yhteyttää tähän aikaisemmin mainittuus kaveriin). Nyt olen kuitenkin tullut siihen päätökseen, että en kutsukaan kaveria häihin. Hänestä ei nimittäin tuon yhteydenoton jälkeen ole kuulunut yhtään mitään. Hän on mennyt naimisiin ajat sitten (en ollut kutsuttu, häät ulkomailla) ja hänellä on kaksi lasta. En ole tavannut koko perhettä ja minulla on se periaate, että koko perhe kutsutaan aina kerralla. Tuntuisi jotenkin oudolta kutsua nyt puolituntemattomaksi jäänyt ihminen tuntemattoman perheensä kanssa juhliimme, joissa muut vieraat ovat läheisiä meille. Ehkä suurin ongelma on siinä, että pitäisikö minun ottaa häneen nyt yhteyttä ja kertoa, että hänet on potkittu vieraslistalta vai olla mainitsematta mitään koska ei olla missään puheyhteyksissä. Eniten ahdistaa se, että todennäköisesti tämä läheisempi kaverini alkaa hehkuttaa hänelle kutsua, koska luulee tämän etäisenkin ystävän sen saaneen. Ahdistaa tämä!

Kaikki kutsutut ovat ainakin minulle ennestään tuttuja. Saa nähdä, että ehtiikö mies tutustua kaikkiin sukulaisiini ennen häitä. Ei se tosin ole kuolemaksi jos ei tutustu. Siellä häissähän sitten pääsee näkemään kaikki sukulaiseni.

Me maksettiin toistemme kihlasormukset. Vihkistä ei ole vielä tietoa, että miten maksaminen menee.

Meillä alustavasti varattu vihkiminen klo 13.00.

Minä olen valinnut kaasokseni miehen serkun. Tulen hänen kanssaan paremmin toimeen kun omien serkkujeni. Hänen kanssaan olen jo höpötellyt häistä kaikenlaista. Valitsin hänet jo nyt kaasoksi (häihin kaksi vuotta aikaa), koska mieheltä menee hermo häähössötykseen ja tarvitsen kuuntelijaa.

Oli yllätys. Oltiin toki puhuttu naimisiin menosta ja mitä naimisiin meno merkitsee. Mies oli kuitenkin ilmoittanut minulle, että kosiminen on hänen hommansa ja hän tekee sen sitten kun hänestä hyvältä tuntuu tai jättää tekemättä. Piinaavaa. Hetki oli tosiaan täysi yllätys minulle. Jälkikäteen kun mietin, niin olihan se mies käyttäytynyt oudosti pari päivää ennen H-hetkeä.

Minulla sattui niin hyvä tuuri, että oltiin tulevan kaasoni kanssa samaa mieltä minun polttarijärjestelyistä. Eli siis vuokrattaisiin mökki pariksi päiväksi ja järkättäisiin kivaa ohjelmaa (karaokea, hemmottelua yms). Eikä siis mitään yllätyksellisiä nolauspolttareita.

Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta ja alttarilla sitten lunastan sen lupauksen. Minulla tulee mieleen ihmisistä, jotka ovat kihloissa aikomustakaan mennä naimisiin, että siinä on takaportin takaportti jätetty vielä raolleen pakoreitin turvaamiseksi.

Ehdoton ei: - Morsiamen ryöstölle ja muille nolaamisleikeille - Ylepaltiselle kännäämiselle - Mauttomille prinsessasysteemeille, muun muassa tiara - Pitsiällötyksille hääpuvussa tai koristeissa

Meillä kihlat maksoivat yhteensä hieman yli 1800 euroa. Ovat samanlaiset muuten, mutta minulla arvokkaampi kivellinen sormus.