Mulle on aina ollut selvää, että kävelen alttarille mieheni kanssa. Tuntuisi hassulta, että isäni luovuttaisi minut, joka olen asunut pois kotoa 13 vuotta ja kun välimme eivät ole mitkään erityisen läheiset (siis ei mitään vihamielisyyksiä kuitenkaan). Isäni olisi valmis saattamaan minut, jos haluaisin, mutta erityisesti nyt, kun meidät vihitään kahdestaan maistraatissa ja siunataan kirkossa eli olemme jo aviopari, niin tuntuu luontevammalta näin.